Lapsi sai matikan kokeissa nollat kysymyksistä kun oli kirjoittanut pelkän vastauksen eikä lauseketta, tavallista?

Meillä on ihan sama ongelma. Tyttö osaa laskea päässään mitä ihmeellisimpiä laskuja, mutta ei osaa siirtää sitä lauseketta paperille ja lopputulos on tuo, mitä ap kuvasi. Olen yrittänyt matematiikan opettajan kanssa vääntää asiasta, koska opettaja voisi milloin tahansa pitää tytölle suullisen kuulustelun, jossa tämän osaamisen voisi osoittaa. Suulliset kuulustelut kuuluvat mm. ihan lain mukaisiin tukitoimiin, joihin koulun pitäisi eri tilanteissa taipua. Mutta ei, niin ei. Minun ipanani kyllä noin isossa kuvassa pärjää koulussa erinomaisesti, mutta ajattelen tässä samalla vähän muitakin vastaavasta ongelmasta kärsiviä oppilaita.

Onpa osa vastauksista tympeitä. :( Olen kyllä samaa mieltä, että pelkkä vastaus ei riitä alkuunkaan, mutta en nyt sentään lähtisi lasta idiootiksi kutsumaan. Opetus välivaiheiden tärkeydestä menee kuitenkin ihan hukkaan, mikäli poikasi matikkamotivaatio tipahtaa nollaan.

Ehkä voisitte jutella siitä, että miksi välivaiheet pitää olla. Siis ettei riitä, että poika itse tietää ajattelevansa laskut oikein, vaan se pitää tehdä näkyväksi myös opelle. Opet ei ole ajatustenlukijoita. :) Korosta sitä, että poika näyttää kyllä osaavan matikkaa, ongelma oli nyt vain kokeeseen kirjaamisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Pelkän vastauksen on voinut arvata oikein tai katsoa kaverin paperista. Nerokkaimmankin päässälaskijan on kyettävä todistamaan se, että vastaus on oikein.

Enemmän pisteitä tulee siitä, kun kaikki välivaiheet ja kaavat ovat oikein, vaikka jonkun pienen virheen vuoksi vastaus olisi väärä. 

Nyt on pakko korjata käsityksiäsi. Luulen että olet ymmärtänyt  okl:ssä oppimasi väärin tai sovellat sitä väärään oppiaineeseen. 

Matematiikassa tärkeää ei ole vastaus vaan se miten siihen on päädytty ja se miten ajatuskulku kuvataan toisille ihmisille. Vastaamiseen voi käyttää mitä tahansa kaavaa tai mitä tahansa ajattelumallia, kunhan se on matemaattisesti oikea ja sen on riittävällä tarkkuudella kuvannut. Pelkkä vastaus ei kuitenkaan riitä. Älä opeta sellaista tuleville oppilaillesi.

Toivoo yläasteen matematiikan opettaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkän vastauksen on voinut arvata oikein tai katsoa kaverin paperista. Nerokkaimmankin päässälaskijan on kyettävä todistamaan se, että vastaus on oikein.

Enemmän pisteitä tulee siitä, kun kaikki välivaiheet ja kaavat ovat oikein, vaikka jonkun pienen virheen vuoksi vastaus olisi väärä. 

Nyt on pakko korjata käsityksiäsi. Luulen että olet ymmärtänyt  okl:ssä oppimasi väärin tai sovellat sitä väärään oppiaineeseen. 

Matematiikassa tärkeää ei ole vastaus vaan se miten siihen on päädytty ja se miten ajatuskulku kuvataan toisille ihmisille. Vastaamiseen voi käyttää mitä tahansa kaavaa tai mitä tahansa ajattelumallia, kunhan se on matemaattisesti oikea ja sen on riittävällä tarkkuudella kuvannut. Pelkkä vastaus ei kuitenkaan riitä. Älä opeta sellaista tuleville oppilaillesi.

Toivoo yläasteen matematiikan opettaja

Sori, tuli väärään viestiin vastaus.

Vierailija kirjoitti:

Mä opiskelen opettajaksi ja meillä on ollut paljon puhetta siitä, että koulussa ei jätetä tilaa lapsen/nuoren omalle ajattelulle. Että pitäisi päästä irti siitä, että kaikkien pitäisi laskea ja ajatella asiat samalla tavalla. Matikassakin se vastaus on oleellisin, ja jos ajattelee eri tavalla, kun joku kaava, niin ei siitä voi rankaista. Pitäisi vaikka suullisesti pyytää oppilasta selittämään, miten on kyseiseen tulokseen päässyt, jotta varmistuu vilpittömyydestä.

Nyt on pakko korjata käsityksiäsi. Luulen että olet ymmärtänyt  okl:ssä oppimasi väärin tai sovellat sitä väärään oppiaineeseen. 

Matematiikassa tärkeää ei ole vastaus vaan se miten siihen on päädytty ja se miten ajatuskulku kuvataan toisille ihmisille. Vastaamiseen voi käyttää mitä tahansa kaavaa tai mitä tahansa ajattelumallia, kunhan se on matemaattisesti oikea ja sen on riittävällä tarkkuudella kuvannut. Pelkkä vastaus ei kuitenkaan riitä. Älä opeta sellaista tuleville oppilaillesi.

No jo on tyhmä kysymys. Eikö kysyjä ole ikinä opiskellut matikkaa? Olen itse kirjoittanut pitkän matikan ja opiskellut oikeassa yliopistossa mutta kyllä kansakoulun käyneet ystävänikin osaavat toimia oikein.

Mutta tästä eteenpäin lapsi osaa!

Kaikenlaisia äitejä. Leijona ♌ ja tämä!

Vierailija kirjoitti:

Mä opiskelen opettajaksi ja meillä on ollut paljon puhetta siitä, että koulussa ei jätetä tilaa lapsen/nuoren omalle ajattelulle. Että pitäisi päästä irti siitä, että kaikkien pitäisi laskea ja ajatella asiat samalla tavalla. Matikassakin se vastaus on oleellisin, ja jos ajattelee eri tavalla, kun joku kaava, niin ei siitä voi rankaista. Pitäisi vaikka suullisesti pyytää oppilasta selittämään, miten on kyseiseen tulokseen päässyt, jotta varmistuu vilpittömyydestä.

Ei missään kielletä sitä, etteikö oikeaan vastaukseen saisi päätyä jonkun monimutkaisemmankin ajatuskulun kautta kuin mitä esim Maolissa näytetään, mutta siitä huolimatta tämä laskutoimitus pitää kirjoittaa esiin. Lukiossakin oli pitkässä matikassa ihan ok. jos käytti jotain poikkeavaa systeemiä, kirjoitti välivaiheet näkyviin ja sai oikean vastauksen. Siitä tuli pisteitä 6/6, vaikka kaava ei ollutkaan ihan sellainen mitä oli opetettu.

Voit lohduttaa lasta myös sillä, että jos hän vastaisuudessa korjaa tapojaan ja tekee laskut oikein, niin tämä yksi kuutonen ei paina todistusarvosanassa liikaa. Kyllä varmasti opettajakin tajuaa lapsen oikeasti osanneen, jos hän vastaisuudessa merkkaa myös välivaiheet ja lausekkeet oikein.

Vierailija kirjoitti:

Mä opiskelen opettajaksi ja meillä on ollut paljon puhetta siitä, että koulussa ei jätetä tilaa lapsen/nuoren omalle ajattelulle. Että pitäisi päästä irti siitä, että kaikkien pitäisi laskea ja ajatella asiat samalla tavalla. Matikassakin se vastaus on oleellisin, ja jos ajattelee eri tavalla, kun joku kaava, niin ei siitä voi rankaista.

Ei voi olla totta.  Tuollaistako siellä maailman parhaassa opettajankoulussa opetetaan? 

Hyvä ap, kyllä kannattaisi ottaa yhteyttä Iltasanomiin ja kertoa tästä vääryydestä.

Parempi tietysti olisi, että lapselle kotona tai tukiopetuksessa opetettaisiin oikea vastausmetodi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi on pumpulissa elävä idiootti.

Hylsy olisi pitänyt muutenkin olla tuloksena.

Onko kivaa solvata netissä? Tyypillistä. Enkä ole ap.

Ainakin oman lapseni kouluissa (sekä yläasteella että ala-asteella) on nollat tullut joka tehtävästä lähes aina, vaikka vastaus olisikin oikein. Tyttö kyllä saa oikeat vastaukset, muttei osaa muodostaa lausekkeita. Matikasta paras numero kokeesta yläasteella ollut 7-. Raivostuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin oman lapseni kouluissa (sekä yläasteella että ala-asteella) on nollat tullut joka tehtävästä lähes aina, vaikka vastaus olisikin oikein. Tyttö kyllä saa oikeat vastaukset, muttei osaa muodostaa lausekkeita. Matikasta paras numero kokeesta yläasteella ollut 7-. Raivostuttavaa.

Mites kun tulee ensimmäinen lasku mikä ei mene päässä, esim. trigonometriaa? Formaali esitysmuoto on erottamaton osa matematiikkaa. Se on matematiikan kieli, jota ilman myöskään ajattelu ei kehity.

Lukion opettaja.

Tässä on vähän sama, kun meidän musiikin lehtori kertoi omasta urastaan. Hänen luokallaan oli äärettömän lahjakas viulisti, joka ei kuitenkaan suostunut musiikin tunnilla tekemään mitään, joten todistukseen kutonen ja vihainen puhelu vanhemmilta. No, opettaja selitti ettei hän antaa numeron sen perusteella, mitä hän näkee lapsen osaavan tunnilla ja piste. Alkoi tältäkin viulistilta löytyä motivaatio osoittaa kykynsä tunnilla. Opettajan on siis mahdotonta antaa hyvää numeroa, jos lapsi ei todista kykyjään ja matikassa ne välivaiheet vaan on niin oleelliset, että ne on pakko oppia merkkaamaan ylös, mistä se opettaja muuten tietää, että mistä se vastaus on tullut? Se kun ei matikassa riitä, että tulos vaan taivaalta siihen paperille laskeutui.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin oman lapseni kouluissa (sekä yläasteella että ala-asteella) on nollat tullut joka tehtävästä lähes aina, vaikka vastaus olisikin oikein. Tyttö kyllä saa oikeat vastaukset, muttei osaa muodostaa lausekkeita. Matikasta paras numero kokeesta yläasteella ollut 7-. Raivostuttavaa.

Niin, kun juuri se lausekkeiden muodostaminen pitäisi oppia.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia. Matematiikan opiskelussa pääasia on oikeiden ratkaisutapojen oppiminen eivätkä vastaukset sinänsä. Oikeat vastauksethan voisi sinänsä vaikka arvata, eikä arvaamisesta anneta pisteitä.

Matematiikassa vastauksia EI voi arvata.

Ensi kerralla välivaiheet näkyviin.

Työelämässäkin pitää osata perustella yhtäsuntoista. Paitsi jos ihan yrittäjänä vain itsensä työllistää.

Hyvä että nyt oppii ne kirjoittamaan eikä sössi jotain tärkeämpää koetta. Sano lapsellesi ettö ei hänen älyssään vikaa ole, asiat vain pitää selittää niin että muutkin tajuavat.

Miulla oli ainakin yläasteella sama ongelma että matematiikassa meinasi jäädä laskut ja kaavat merkitsemättä kun olin luokan (ylivoimaisesti) nopein päässälaskija ja välivaiheet tuntuivat turhilta. Tiesin yleensä heti vastauksen mutta en vaivautunut miettimään että miten. Tuo tapa sopii vielä helppoihin laskuihin mutta kun tuli ensimmäiset yhtälöt vastaan niin sain kokeesta yllättäen nelosen ja jouduin tukiopetukseen rakastamassani aineessa. Silloin jouduin lopulta opettelemaan sen miten laskun eri vaiheet kirjataan ylös enkä ainoastaan käynyt näitä läpi päässäni.

Matematiikka on laskemista ja silloin pitää näkyä paperilla mitä on tehty ja miksi? Itse olen saanut matematiikan tehtävistä kokeessa pisteitä vaikka vastaus on ollut väärin. Mutta olen ollut oikealla jäljellä siitä miten lasketaa ja mitä lasketaan.

Sen takia itse pidän huolestuttavana näitä nykyajan laskimia joissa näkyy välivaiheet sekä tehtävän lopullinen vastaus. Ei se kehitä yhtään matematiikan taitoa ihmisessä.