Lue keskustelun säännöt.
Mikä teille tuo tarkoituksen elämään?
29.01.2016 |
Mä en jaksaisi elää yksin. Ei ole kavereita, ei parisuhdetta ja tiedän etten voi koskaan sellaista saadakaan. Ei työ tai harrastukset mulle ihan riitä elämänsisällöksi ja tarkoitukseksi.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarvitse mitään tarkoitusta elämään. Minä vain elän hetki kerrallaan, miettimättä tarkoituksia. Elämä vain on, eikä se tarvitse mitään erityistä syytä olla.
t. 41-vuotias miehetön, lapseton, perheetön, tympeässä työssä oleva mutta onnellinen ihminen
Totta. Ei "elämän tarkoitusta" kannata erityisesti etsiä - juuri siinä pettyy pahan kerran.
"Elämän tarkoitus" on vain tyhjä käsite, sanapari vailla merkitystä. Sellaisen pohtiminen on mielestäni yhtä tarkoituksetonta kuin minkä tahansa muun tyhjän käsitteen merkityksen ajatteleminen. Elämä on vain täälläoloa, aina yhdessä paikassa kerrallaan olemista, tekemistä tai tekemättä jättämistä. Jos jokaisen ihmisen elämä voitaisiin kuvata yksityiskohtaisesti tallenteelle, 95 % siitä olisi joka tapauksessa hyvin tapahtumaköyhää ja rutiininomaista, ja loppukin siitä melko omituisen näköistä töytäilyä.
Lisäksi edellä esitetyt "elämän tarkoitukset" kuulostavat ainakin minusta kovin tyhjiltä ja mitättömiltä, esim. matkailu, harrastukset.
Kuinka hukassa joku ihminen voi olla, jos "elämän tarkoitus" on esim. lentokoneella pöröttäminen johonkin kaukaiseen paikkaan, maapalloa vielä vähän enemmän saastuttaen? Jos ei muuta keksi, kannattaa lopettaa asian ajatteleminen, niin ei tee itseään typeräksi tai ärsytä muita.
Niinpä. Usein on niinkin, että jos ihminen kovasti pohtii elämän tarkoitusta, tarkoittaa se että hän on ahdistunut tai masentunut. Silloin kun elämässä ja mielessä on kaikki hyvin, ihminen vain menee ja tekee ja on, eikä mieti mokomia tarkoituksia.
Kukapa muutenkaan voisi mitään perimmäistä tarkoitusta löytää, koska me emme ole itse itseämme tänne "luoneet" edes. Maailmankatsomuksesta riippuen olemme täällä sattumien summana tai jonkun voiman tai jumalolennon tahdosta. Jos olemme täällä sattumien summana, ei mitään tarkoitusta ole, vaan voimme tehdä mitä vaan huvittaa. Jos omassa maailmankatsomuksessa on jokin jumaluus, niin sitten varmasti tarkoitukset lähtevät tämän luojan tarkoituksista - jotain tarkoitusta varten se kai on ihmiset tänne luonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastukset ja matkailu. Muuta en tarvitse.
Miksi tätä on alapeukutettu? En ole kirjoittaja. Hyvähän se on, jos joku on tyytyväinen elämäänsä, eikä kaipaa muuta. Toivoisin itsekin olevani riippumattomampi ihmissuhteista, mutta turha toivo...
Miten jollekin voi olla tavoite ei-saada ihmissuhteita. En käsitä. Kyllä mun tavoite ois olla tärkeä jollekulle ja löytää itsellenikin joku tärkeä.
Njaa, kyllähän se on todellista vapautta, jos on vapaa tarpeesta ihmissuhteisiin. Tämä ei tarkoita, etteikö ihmissuhteita harrastaisi tai nauttisi niistä jos/kun niitä on, mutta elämässä on paljon vähemmän huolta ja pelkoa, jos ei henkisesti ole riippuvainen ihmissuhteista vaan tietää että pärjää ilmankin.
Itse olen tosiaan tietoisesti valinnut ihmissuhteettomuuden, henkisen/hengellisen etsinnän takia. Voi olla että jossain vaiheessa, jos löydän sen mitä etsin, voin taas palata ihmisten pariin, mutta tällä hetkellä kaipaan yksinäisyyttä ja hiljaisuutta, aikaa vain olla ja ihmetellä olemisen ihmettä.
Juuri näin. Kannatettava tavoite, joka on hyvinkin hyödyllinen. Elämässä olemisessa on ihan tarpeeksi.
Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus.
Vierailija kirjoitti:
Miksi elämässä pitäisi olla jotain nimettyä tarkoitusta?
Minusta on surullista ajatella, että on ihmisiä, jotka tarvitsevat syyn nousta aamulla vuoteesta. Kuinka ohuen langan varassa sellainen elämä on, sikäli kuin sitä voi elämäksi kutsua.
Niinpä. Ja kun se tarkoitus lopulta on vain mielen kyhäelmä, ajatusrakennelma, ja sellaisen hyvin hauras. Usein se vieläpä perustuu kovin haavoittuviin asioihin, jotka voi menettää, ja mikä kärsimyksen määrä siitä seuraakaan jos menettää paitsi työn, niin elämänsä tarkoituksen jos on saanut sen esim. matkoista joihin on varaa työn palkalla, tai jos menettää paitsi puolison, niin elämänsä tarkoituksen olla tärkeä jollekin...
Tässä asiassa ihmiset voisivat ottaa mallia eläimistä, jotka eivät vatvo elämän tarkoitusta vaan vain ovat ja elävät, kokevat ja aistivat joka hetken täysillä. Eläimet selviävät uskomattoman hyvin jopa kovista kokemuksista, esim. siitä jos joku peto syö niiden pentueen jota ne ovat hoivanneet lämmöllä, koska ne eivät menetä samalla elämänsä tarkoitusta, eivätkä ne myöskään kiduta itseään muistelemalla sitä mennyttä jossa menetetty asia vielä oli, ja vertaamalla sitä nykyhetkeen jossa sitä ei enää ole.
Tiukkojen pillujen ja persesilmien pamputus, rahan tuhlaaminen mielekkäisiin asioihin, syöminen ja juominen, hetkelliset adrenaliinihumalat harrasteissa ja vaimon pakoilu ja totuuden salailu (akka ei saa siis tietää pettämisistä ym. touhuista, hyvälle kodinhoitajalle on nimittäin aina tilaus).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään, mutta mulla on lapset ja mies. Mutta ei ole rakkaussuhdetta mieheen. Miksi et voi saada parisuhdetta, etkö uskalla ihastua hylkäämisen pelossa?
Samat eli ei mikään, mutta mulla on lapset ja pettävä akka.
Ei myöskään rakkaussudetta naiseen.
Olen ihastunut vain pari kertaa elämäni aikana ja tämänhetkinen ihastukseni ei ole kiinnostunut minusta. Harmittaa vähän, että tiedän tämän niin ei voi enää haaveilla - unelmointikin voi auttaa jaksamaan harmaassa maailmassa.
En ole koskaan oikein tajunnut näitä juttuja elämän tarkoituksesta. Mulle elämän tarkoitus on elää, ja mulle se on tarkoittaa sitä että teen asioita jotka vaikuttaa mielekkäiltä. Ja ne on ihan tavallisia asioita, ei mitään syöpälääkkeen kehittämistä tai Äiti Ammailua. Oon ollut välillä tosi yksin (ei parisuhdetta, muutto ulkomaille jne), vuosiakin, mutta en koskaan totaaliyksin, aina on ollut vähintään vanhemmat joille jutella. Oon kyllä aina viihtynyt huomattavan hyvin omissa oloissani, omia juttujani puuhaillen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tarvitse mitään tarkoitusta elämään. Minä vain elän hetki kerrallaan, miettimättä tarkoituksia. Elämä vain on, eikä se tarvitse mitään erityistä syytä olla.
t. 41-vuotias miehetön, lapseton, perheetön, tympeässä työssä oleva mutta onnellinen ihminen
Veit sanat suustani. Minulla ei ole työtäkään ja olen hieman vanhempi mutta ei mitään suurempaa valittamista. Mistähän tulee se ajatus, että pitäisi olla jokin tarkoitus. Syö, kun on nälkä jne.
Miksi elämässä pitäisi olla jotain nimettyä tarkoitusta?
Minusta on surullista ajatella, että on ihmisiä, jotka tarvitsevat syyn nousta aamulla vuoteesta. Kuinka ohuen langan varassa sellainen elämä on, sikäli kuin sitä voi elämäksi kutsua.