Lue keskustelun säännöt.
Osaatko kertoa epämiellyttävistä tunteistasi valittamatta?
28.01.2016 |
Vai oletko aina niin tunteidesi pauloissa, että kuulostat marisevalta pikkulapselta?
Itse arvostan ihmisessä kykyä tunnistaa epämiellyttävät tunteensa hukkaamatta asioiden perspektiiviä. Tällaisten ihmisten kanssa on paljon miellyttävämpi keskustellakin.
Kommentit (12)
Osaan. Siinä on se huono puoli, ettei yleensä tule otetuksi todesta, kun ei valita ja itke. Mutta toisaalta, pystyn yleensä kyllä selvittämään itse asiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Enkä koe sitä ongelmaksi. Ja minulle saa valittaa. Saa itkeäkin. En ota tätä aikuisen ihmisen elämää niin hirveän vakavasti, että joka hetki pitää käyttäytyä hillitysti ja hallitusti.
En osaa keskustella ihmisten kanssa, jotka pitävät negatiivisten tunteiden jakamista valittamisena.
Vierailija kirjoitti:
En osaa keskustella ihmisten kanssa, jotka pitävät negatiivisten tunteiden jakamista valittamisena.
Kysymys kuuluikin, osaatko jakaa niitä tunteitasi valittamatta. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu tilanteesta.ja krskustelukumppanista.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tilanteesta.ja krskustelukumppanista.
Millä tavalla? Anna esimerkki tilanteesta, missä se onnistuu tai ei onnistu. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaan. Siinä on se huono puoli, ettei yleensä tule otetuksi todesta, kun ei valita ja itke. Mutta toisaalta, pystyn yleensä kyllä selvittämään itse asiani.
Ymmärrän hyvin. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa keskustella ihmisten kanssa, jotka pitävät negatiivisten tunteiden jakamista valittamisena.
Kysymys kuuluikin, osaatko jakaa niitä tunteitasi valittamatta. -ap
Kai eka pitäisi määritellä (taas) se mitä on valittaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä pahaa tunteissa on? Ne tekee meistä ihmisiä. Komppaan yhtä aiempaa kirjoittajaa, itse koen keskustelun empatiakyvyttömän ihmisen kanssa epämiellyttäväksi.
Tiedän etten osaa. Olen valitttaja. Koitan kovasti päästä tavasta eroon mutta mitä enemmän puhun asiasta sitä enemmän tajuan kuulostavani äitini kaltaiselta uhriutujalta. Etenkin lasten ongelmista tuntuu olevan mahdoton puhua neutraalisti läheisille.