Millainen on tuntemasi "kultalusikka suussa"syntynyt?

Av:n puheenparressahan se on "kultalusikka perseessä" syntynyt. Kuulostaa kovin epämukavalta, sellainen ihminen on varmaan aina huonotuulinen.

Muualla puhutaan hopealusikka suussa syntyneistä. Taidan itse olla sellainen, aina on asiat olleet hyvin.

Av:lla pidetään heitä inhottavina, ylpeinä, itsekkäinä, muuta kokemusta ei ole kun en tunne ketään rikasta /heidän kakaroitaan.

Ihan mukava ja perusfiksu tyyppi. Rento ja ystävällinen. Kultalusikka perseessä syntymistä ei huomaa muuten mutta sukuyhteyksien kautta junior tason asiantuntijatehtävät järjestyi kuin manulle illallinen opiskellessa. Siitä oli sitten helppo lähteä rakentamaan uraa. Luonnollisesti hyvä työpaikka odotti jo valmistuessa. Osittain suhteiden takia, mutta enemmän sen takia että oli saanut näiden suhteiden avulla jo opiskeluaikana laadukkaita työtehtäviä. 

Tunnen useitakin, koska olen käynyt ns. paremmat koulut.

En tiedä. Ehkä yhdistävänä tekijänä tietynlainen huolettomuus ja vahva usko siihen, että elämä kantaa? Jos ei hetkellisesti kannakaan, niin on (varakkaat) tukijoukot apuna tukemassa. Vaikka tulisi vastoinkäymisiä, niin mahdollisuudet eivät lopu kesken. Oli kyse sitten välivuosista tai työttömyydestä tai muusta. Aina on plan B ja se plan B voi olla mahdollisuus "löytää itsensä".

Pappa betalar yliopisto-opinnot ulkomailla, kun mieleinen jatko-opiskelupaikka ei Suomesta auennut. Ja tuleva työpaikka on myös (suhteilla) taattu. ;)

Jos vanhemmat ei olisi varakkaita, tämä "lapsi" olisi toimeentulotukipummi. Ikää 25, ei peruskoulun jälkeistä koulutusta, ei työpaikkaa, elelee mukavaa elämää treenaten ja matkustaen. Pappa och mamma betalar.

mikä hänessä tuttavapiiriä ärsyttää on se, että aikuinen ei osallistu yhteiskunnan pystyssäpitämiseen esimerkiksi työnteon ja verojenmaksun kautta.

Ei sillä rikkaita vanhempia oo ollut mutta kaikki ollut aina hyvin. Ei traumoja. Löysi heti

nuorena miehensä ja ei tarvii olla töissä.

Muuta kuin elelee ja kokkailee kotona.

Omaa monta siskoa ja avioliitto kirjoitettu tähtiin.

Rento ja vailla huolen häivää, ei ärsyynny koskaan mistään ja pitää aina kaikki lupauksensa. Samalla kuitenkin pihi. Avulias ja ehdottoman luotettava.

Omilla lapsilla on ainakin vahva itseluottamus ja sen lisäksi tietynlainen omanarvontunto, joka syntyy siitä, että joutuu uudestaan ja uudestaan puolustamaan sitä, että on älyä ja varallisuutta. Suomessa ei voi rahalla ostaa sisäänpääsyä yliopistoon, joten sinne päästäkseen on pakko viitsiä ainakin lukea. Tietenkin lapseni lukevat niitä halveksittuja pilipaliaineita, joita muutkin lusikan kera maailmaan tulleet lukevat (kaupalliset aineet, oikeustiede, lääketiede) ja niitä lukemaan on aina helpompi päästä kuin teatterkorkeakouluun tai taideteolliseen.

Ja kyllä, lapseni halveksivat opittua avuttomuutta eli sitä, että ei viitsitä, vaikka olisi kykyä.

Fiksu avulias ja empaattinen mies. Vanhemmat osti yksityisen opiskelun ulkomailla kun ei jaksanut lukea pääsykokeisiin. Työpaikka sitten vaatimattomasti kuin mitä suomalaisella kauppakorkeakoulussa olisi auennut

1. Tukijoukot. Todella pidetään omansa puolta. Eikä sille lapsellekaan elämä ehkä näyttäydy niin kovana kun vanhemmat on niin sellaisia ettei niiden vuoksi lapselle uskalleta jotenkin osoittaa mitään negatiivista. Tai siedetään enemmän kun joku on jonkun merkittävän henkilön jälkeläinen. Tasoitetaan tie valmiiksi.

2. Ei ehkä juurikaan tarvitse murehtia asioista. Kun asiat on niin hyvin.

3. Joskus ajattelun mustavalkoisuus. Ei osaa katsoa jotenkin useita näkökulmia ehkä.

Minä 😰. Mielestäni olen ihan hyvä ja mukava ihminen. Minä opiskelin myös ulkomailla, mutta en sen takia, että olisin epäonnistunut jotenkin kotimaassani. Tein todella paljon töitä, että pääsin tavoittelemaani yliopistoon. Sinne ei edes ole mahdollisuutta päästä pelkällä rahalla. Bar Exam on läpäistävä, eikä sitä voi ostaa. M29 ja latino

Ai että oikein hait googlesta josko tällainen ketju löytyisi että pääsisit prässäilemään lapsillasi?

Oon tällainen. Vanhemmillani miljoonaomaisuus. Ite olen opiskelupaikan hommannut ja erittäin hyvät harkat itse hakenut ja saanut. Myös laitettu tekemään duunariduunia pizzerioissa yms opiskeluaikana vaikka varmaan olisi voinu helposti sponssata. Kannustus opiskeluun ollut 0... Viimeiset sanat ennen ekan opiskelupaikan hyväksymiskirjettä "Älä sit pety kun tulokset tulee" ja ennen toiseen opiskelupaikkaan pääsyä "Ei kaikista tule xxxx" jäänyt kyllä nämä lauseet mieleen kun molempiin pääsin. Opin ajan myötä vaan saamaan lisää liekkiä siitä kun joku sanoo että ei onnistu niin silloin aivan varmasti todistan että onnistun ja pystyn! Pyrin ite kyllä tsemppaamaan ja kannustamaan muita aina... Hyvin olen pelannut niillä korteilla jotka olen saanut vaikka olen kärsinyt vuosien aikana myös masennuksesta ja burnoutista. Kaikki ulkopuoliset varmasti antaa krediitin kaikesta vanhemmilleni ja luulee, että sain tämän helpolla. Vaikka yksin tämän eteen joka päivä tappelin, tavallaan vanhemmilleni kyllä kiitos siitä että oli pakko ne yksin saavuttaa... Joten ei kannata olettaa, jos ei ole varmaa tietoa toisten ihmisten asioista...

Vierailija kirjoitti:

Oon tällainen. Vanhemmillani miljoonaomaisuus. Ite olen opiskelupaikan hommannut ja erittäin hyvät harkat itse hakenut ja saanut. Myös laitettu tekemään duunariduunia pizzerioissa yms opiskeluaikana vaikka varmaan olisi voinu helposti sponssata. Kannustus opiskeluun ollut 0... Viimeiset sanat ennen ekan opiskelupaikan hyväksymiskirjettä "Älä sit pety kun tulokset tulee" ja ennen toiseen opiskelupaikkaan pääsyä "Ei kaikista tule xxxx" jäänyt kyllä nämä lauseet mieleen kun molempiin pääsin. Opin ajan myötä vaan saamaan lisää liekkiä siitä kun joku sanoo että ei onnistu niin silloin aivan varmasti todistan että onnistun ja pystyn! Pyrin ite kyllä tsemppaamaan ja kannustamaan muita aina... Hyvin olen pelannut niillä korteilla jotka olen saanut vaikka olen kärsinyt vuosien aikana myös masennuksesta ja burnoutista. Kaikki ulkopuoliset varmasti antaa krediitin kaikesta vanhemmilleni ja luulee, että sain tämän helpolla. Vaikka yksin tämän eteen joka päivä tappelin, tavallaan vanhemmilleni kyllä kiitos siitä että oli pakko ne yksin saavuttaa... Joten ei kannata olettaa, jos ei ole varmaa tietoa toisten ihmisten asioista...

Tähän pitää vielä lisätä, että omat vanhempani ovat täysin self made eli itse ansainneet omaisuutensa. Se varmasti selittää asennetta ja haluttomuutta auttaa. Tavallaan hyvä, mutta myös huono asia. Jos olisi ollut rikas suku tai peritty omaisuus, olisi suhtautuminen varmaan ollut erilainen. Ei minua ole täysin pulaan jätetty, mutta mitään en ole saanut enempää kuin ihan keskituloisen penska. Omia lapsiani haluan tulevaisuudessa sponssata, mutta haluan kyllä istuttaa heihin myös työnteon arvostuksen ja yritteliäisyyden.

Liivijengiläinen. 

Vierailija kirjoitti:

Oon tällainen. Vanhemmillani miljoonaomaisuus. Ite olen opiskelupaikan hommannut ja erittäin hyvät harkat itse hakenut ja saanut. Myös laitettu tekemään duunariduunia pizzerioissa yms opiskeluaikana vaikka varmaan olisi voinu helposti sponssata. Kannustus opiskeluun ollut 0... Viimeiset sanat ennen ekan opiskelupaikan hyväksymiskirjettä "Älä sit pety kun tulokset tulee" ja ennen toiseen opiskelupaikkaan pääsyä "Ei kaikista tule xxxx" jäänyt kyllä nämä lauseet mieleen kun molempiin pääsin. Opin ajan myötä vaan saamaan lisää liekkiä siitä kun joku sanoo että ei onnistu niin silloin aivan varmasti todistan että onnistun ja pystyn! Pyrin ite kyllä tsemppaamaan ja kannustamaan muita aina... Hyvin olen pelannut niillä korteilla jotka olen saanut vaikka olen kärsinyt vuosien aikana myös masennuksesta ja burnoutista. Kaikki ulkopuoliset varmasti antaa krediitin kaikesta vanhemmilleni ja luulee, että sain tämän helpolla. Vaikka yksin tämän eteen joka päivä tappelin, tavallaan vanhemmilleni kyllä kiitos siitä että oli pakko ne yksin saavuttaa... Joten ei kannata olettaa, jos ei ole varmaa tietoa toisten ihmisten asioista...

Mutta oisko ne vanhemmat jättäneet sut katuojaan, jos kaikki ois kussu. Oliko sulla kuitenkin ns. turvattu selusta?

Nämä on tosi elämänmyönteisiä ja mukavia tapauksia, ja sellaista se varmaan voikin olla, kun ei koskaan ole tyhjän päällä. Hienoista vaikeutta kuitenkin ymmärtää, että kaikki eivät voita vaikeuksia pelkästään positiivisella elämänsenteella.

Yleensä mukavia, eivät ole ahneita tai muutn veemäisiä, kun ei tartte. Mutta eivät lähemmin kaveeraa kaikkien kanssa. Hiukan miinuksella heillä käsitys, millaista on köyhyys. Oma syy...

Yksi tilitti minulle, että nyt ei ehdi, kun tarvii taaas tehdä avustuskeikka.

Tämä tuttavani on jo kohta kuusikymppinen. On luonteeltaan tosi mukava, sydämellinen ja auttavainen. Ei ole kauheasti kouluttautunut, mutta tulotasoon nähden elintaso on aina ollut kova. Hänen vanhempansa ovat aikoinaan omistaneet maita erään kaupungin keskustan alueella ja niitä myydessään saivat hyvät rahat. Omistavat lisäksi hyvin paljon metsää (luulen että Suomen suurimpia metsänomistajia). Hänen taustansa näkyy lähinnä siinä, että hän ei koskaan oikein ymmärrä että muilla ei ole niin paljon rahaa käytettävissä kuin hänellä (vaikka palkka olisikin parempi).

Kuulumme saman ystäväporukkan ja hän ei oikein ymmärrä, että me muut emme me voi ostaa viikonloppureissulle kymmentä pulloa aitoa samppanjaa tai varata Rukan kalleinta mökkiä viikoksi. Kerran hän oli ihan kauhuissaan, kun joutui pari kuukautta tulemaan toimeen palkallaan, kun rahat vanhempien metsäkaupoista viivästyvät. Aika moni meistä joutuu tulemaan toimeen pelkällä palkalla joka kuukausi.

Luonteeltaan hän on tosi ihana ja aivan parasta seuraa. Eron huomaa lähinnä rahan käytössä yhteisillä reissuilla.