Millainen on tuntemasi "kultalusikka suussa"syntynyt?

Yksi opiskelukaveri kauhisteli sitä että otin opintolainaa. Hänen vanhemmat osti hänelle opintojen alussa saunallisen 60 neliön kaksion keskustasta n.300m koululta. Sai vielä remontoida mieleisekseen. Ajoi myös vanhempiensa ostamalla autolla.

Yliopiston luokkakaverini. Isä omistaa älyttömästi metsää, äiti on teleoperaattorilla insinöörinä. Opiskeli tosiaan kuvataidetta yliopistossa kanssani samalla vuosikurssilla ja pääsi isoon animaatiostudioon töihin jo opiskeluaikana. Sai lisää rahaa naimalla vielä rikkaan diplomi-inssin ja nyt omistavat kymmeniä sijoitusasuntoja ja ison jahdin. On vielä ulkoisesti aivan jumalaisen kaunis nainen.

En oo kade en.... Terkuin apurahataiteilija. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon tällainen. Vanhemmillani miljoonaomaisuus. Ite olen opiskelupaikan hommannut ja erittäin hyvät harkat itse hakenut ja saanut. Myös laitettu tekemään duunariduunia pizzerioissa yms opiskeluaikana vaikka varmaan olisi voinu helposti sponssata. Kannustus opiskeluun ollut 0... Viimeiset sanat ennen ekan opiskelupaikan hyväksymiskirjettä "Älä sit pety kun tulokset tulee" ja ennen toiseen opiskelupaikkaan pääsyä "Ei kaikista tule xxxx" jäänyt kyllä nämä lauseet mieleen kun molempiin pääsin. Opin ajan myötä vaan saamaan lisää liekkiä siitä kun joku sanoo että ei onnistu niin silloin aivan varmasti todistan että onnistun ja pystyn! Pyrin ite kyllä tsemppaamaan ja kannustamaan muita aina... Hyvin olen pelannut niillä korteilla jotka olen saanut vaikka olen kärsinyt vuosien aikana myös masennuksesta ja burnoutista. Kaikki ulkopuoliset varmasti antaa krediitin kaikesta vanhemmilleni ja luulee, että sain tämän helpolla. Vaikka yksin tämän eteen joka päivä tappelin, tavallaan vanhemmilleni kyllä kiitos siitä että oli pakko ne yksin saavuttaa... Joten ei kannata olettaa, jos ei ole varmaa tietoa toisten ihmisten asioista...

Mutta oisko ne vanhemmat jättäneet sut katuojaan, jos kaikki ois kussu. Oliko sulla kuitenkin ns. turvattu selusta?

En olisi katuojaan joutunut, olisin varmaan saanut kotiin muuttaa jos olisi ollut pakko, mutta vähintään piti siellä pizzariassa käydä töissä, asuin kotona tai en. Mutta joo oli turvattu selusta siinä mielessä että ei katuojaan ole jätetty. Väitän että se sama pätee kyllä useimpiin vanhempiin, että eivät heitteille lastaan jätä. Rahaa olen jonkin verran saanut (saman verran kuin kaverini joilla on keskituloiset vanhemmat), mutta apu esim. läksyissä tms loppui ensimmäisen luokan jälkeen. Itse myös säästänyt pian 10 vuotta tässä ensiasuntooni, jonka toivottavasti pystyn pian ostamaan. Eiköhän sekin ole sitten tuttujen ja tuntemattomien mielestä pappa betalar.

Saa yli 100 te vuodessa pääomatuloina jo lukiolaisena.

Kun saa ajokortin, heti +40te auto alla. Ja asuu omistusasunnossaan.

Kun ei pääse muuten, ostaa korkeakoulupaikan ulkomailta itselleen haluamaltaan alalta.

Silti tosi mukava ja kohtelias opiskelijanuori. Päältä päin ei arvaisi.

Tunnen parikin.

Toinen on saanut elämässään aina kaiken ja sen huomaa. On tosi itsekäs ja määräilevä. Kuvittelee olevansa parempi kuin muut. Ei myöskään tunnu tajuavat sitä, kuinka vaikeeta elämä voi olla, jos ei oo rikkaita vanhempia, joitten sijotusasunnon voi vuokrata halpaan hintaan tai jotka ostais autot ja vakuutukset ja kaikki härpäkkeet ihan uusina.

Toinen taas on hyvin lämmin ihminen. Se ymmärtää, että kaikkea ei elämässä voi saada ja pitää tehdä työtä asioiden eteen. Pystyy empatiaan ja sillee.

Aikalailla se on siis kasvatuksesta kiinni, että millasia niistä tulee.

Jaahastt kirjoitti:

Ai että oikein hait googlesta josko tällainen ketju löytyisi että pääsisit prässäilemään lapsillasi?

Nostit just 3 vuotta vanhan aloituksen. Taisit itse googlettaa.

Ihan tavallinen, ehkä hieman normaalia pihimpi. Ostaa punaisen lapun tuotteita vaikka ei olisi tarvetta. Vaatteet marketeista ja Lidlistä. Käy töissä vaikka voisi olla oloneuvoksena.

Minun tuntemani henkilö on kliseisesti suomenruotsalainen.

Aina saanut kaiken ja vähän enemmänkin. Toisaalta hänelle opetettu myös työn tärkeyttä ja hänellä onkin korkeakoulu tutkinto ja tekee ihan rivimiehen hommia.

Mutta asunto on tämän henkilön ja hänen miehensä tuloihin nähden liiankin hulppea, joten olisiko vanhemmat maksaneet sen yms.

Myös muuten heidän elämäntyylinsä on huoletonta ja rentoa. Vanhempien sijoitusasunnot ja osakkeet odottavat joten ei huolta huomisesta.:)

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhemmat ei olisi varakkaita, tämä "lapsi" olisi toimeentulotukipummi. Ikää 25, ei peruskoulun jälkeistä koulutusta, ei työpaikkaa, elelee mukavaa elämää treenaten ja matkustaen. Pappa och mamma betalar.

mikä hänessä tuttavapiiriä ärsyttää on se, että aikuinen ei osallistu yhteiskunnan pystyssäpitämiseen esimerkiksi työnteon ja verojenmaksun kautta.

Ihan kun itsestä lukis, vielä sir etunimikkeellä nii 👍

Mut mä syytän huoneista oloista hyvinvointiWtiota

Tunnen kaksi:

Yhdellä on uusia merkkivaatteita joka kk. Omistaa 3 huonetta omalla vessalla vanhempiensa talossa (ennemminkin kartanossa). On tosin kova tekemään töitä itsekin, joten siitä propsit.

Toinen on nöyrä, korkeakoulutettu ja hyvä käyttämään rahaa. Ei törsää, sijoittaa tärkeisiin menoihin enemmän (vakuutus, lääkäri ym.).

Vierailija kirjoitti:

Omilla lapsilla on ainakin vahva itseluottamus ja sen lisäksi tietynlainen omanarvontunto, joka syntyy siitä, että joutuu uudestaan ja uudestaan puolustamaan sitä, että on älyä ja varallisuutta. Suomessa ei voi rahalla ostaa sisäänpääsyä yliopistoon, joten sinne päästäkseen on pakko viitsiä ainakin lukea. Tietenkin lapseni lukevat niitä halveksittuja pilipaliaineita, joita muutkin lusikan kera maailmaan tulleet lukevat (kaupalliset aineet, oikeustiede, lääketiede) ja niitä lukemaan on aina helpompi päästä kuin teatterkorkeakouluun tai taideteolliseen.

Ja kyllä, lapseni halveksivat opittua avuttomuutta eli sitä, että ei viitsitä, vaikka olisi kykyä.

Kuulostaapa katkeralta. Ei tainnut teidän lapset sitten päästä Taideteolliseen tai Teatterikorkeakouluun.

Tunnen kaksi. Toinen on hyvin itsekeskeinen ja epäempaattinen ihminen, joka ei varmaan hirveästi ajattele miten etuoikeutettu on. Toinen on taas asiallinen ja ystävällinen, ei tuo esille mitenkään vaikka on todella varakkaasta ja hyvin toimeentulevasta perheestä. Kai se on ihmisen luonne, joka määrittää, ihan sama mitkä kehykset on. On niitä iljetyksiä köyhistä olosuhteista tulleissakin, samoin kivoja ihmisiä.

Uskon (tai ainakin toivon) hänen kasvaneen ihmisenä tässä vuosien mittaan, mutta yläasteella tämä tietämäni tyttö oli aivan sietämätön. Hän aina kailotti kovaan ääneen ja esitteli todistellen, miten hänellä on aina ainakin tonni käyttörahaa lompakossa. Hän myös samalla voivotteli, miten ei tiedä mitä kaikilla rahoillaan tekisi kun vanhemmat kuitenkin maksavat kaikki vaatteet, korut, meikit, herkut ja elektroniikan. Voin sanoa että otti päähän tuollainen lesoilu kun itse asuin köyhässä perheessä, jossa sain rahaa yhteensä ehkä pari kymppiä vuodessa. Tietysti hommaan kuului myös se, että silloin harvoin kun pystyin ostamaan itselleni vaikkapa jäätelön kaupasta, tämä "kaveri" änkesi mukaan ja maksatti myös hänen jätskinsä. Hän oli erittäin pahasti todellisuudesta irtaantunut. Kuulemma "kyllä kaikilla rahaa on" ja "raha ei ole mikään tekosyy".

esimerkit parista luokkakaverista:

1:  "outo" tapaus jo ala-asteella. Harrasti vanhojen kirjojen keräilyä ja kunniamerkkejä. kävi kauppiksen ja oikiksen. Itsemurha.

2: kävi oikiksen, isä alkoholisoitunut tuomari. Huumeita ja paskassa duunissa koulutukseen ja potentiaaliin nähden.

Minä itse. Mutta elämä kyllä palautti maanpinnalle (paha mt-ongelma).

Kolmekymppinen, asuu vieläkin vanhempiensa luona koska missään muualla ei ole yhtä hyvät puitteet. Käy töissä ja kaikki raha menee omiin taskuihin.

Hyvin älykäs ja lahjakas nuori nainen ja vielä kauniskin. Elättää itse itsensä ja on suurituloinen, vaikka ikää alle 30. 

Nuorempana oli "kaverina" tällainen; perhe varakas, lomamatka ulkomaille vähintään kerran kuussa, kaksi kesämökkiä omistuksessa joista valita. Omillemuutto kun oli porukassamme ajankohtaista, tälle tyypille hänen vanhempansa ostivat ensiasunnon, tilavan kaksion saunalla ja parvekkeella. He myös ostivat hänelle mopon, auton, ja kaikki työpaikkansa (kuulemani mukaan vielä nykyisinkin ku kolmekymppisiä ollaan) on saanut suhteilla. Kyseisen ihmisen kanssa meni sukset ristiin hänen maailmankatsomuksensa vuoksi - en tosin tiedä vaikuttiko siihen kasvatus vai vaan se millainen hän on ihmisenä. Kaikki hänestä jollain tapaa poikkeavat, joilla oli mitä tahansa ongelmaa, olivat vain huonoja ja laiskoja ihmisiä, rahan puute ei ollut tekosyy "köyhäilyyn", ja "on se kyl ärsyttävää ku sul ei mukamas oo ikin rahaa lähtee klubille/baariin/kylpylään/egyptiin", "hyvän työpaikan saa kun sen vaan ottaa" jne jne. Neuvoja hänellä oli aina kaikille, mutta ei minkäänlaista itsereflektiota siihen, miten hän oli itse esimerkiksi asuntonsa, autonsa ja työpaikkansa saanut. Erottaako kultalusikkakehitys ihmisen kyvystään ymmärtää muiden todellisuuksia tai jotain, en tiedä.

Välit katkesi lopullisesti siihen, kun jouduin vaihtamaan hänen kanssaan 2 50-sentin kolikkoa euron kolikkoon juna-aseman vessaan, ja seuraavana päivänä hän vaati 1€ "velkoja" takaisin.. piti kuulemma veloittaa "palvelumaksu" kun "ei tosta sun rahatilanteesta tiedä, jos vielä tarvit euroa taas joskus". En tarvinnut.

Nosto

Mä synnyin kenkälusikka suussa mut oonkin köyhä.