Lue keskustelun säännöt.
Tyttöystävän järkyttävä lihominen!
Huolestunut mies
28.01.2016 |
Olen todella huolissani tyttöystävästäni. Hän on lihonut todella paljon, lyhyessä ajassa.. En tiedä hänen painoa mutta arvioisin ylimääräistä tulleen kymmeniä kiloja. Eikä hän ollut laiha alun perin vaan hieman pyöreä. Laitan kuvan että ymmärrätte kuinka vakavasta tilanteesta kyse ei siis mistään ulkonäköseikasta:
Meidän parisuhde kärsii tästä tilanteesta. Tyttöystäväni on itkuinen ja kiukkuinen ja surullisen oloinen suurimman osan ajasta. Hän ei halua lähteä mihinkään. Hän ei halua harrastaa seksiä, tai käydä edes saunassa minun kanssa. Emme tee enää mitään yhdessä. Hän istuu illat kotona katsomassa TV:tä ja syö sipsejä, makeisia, suklaata, jäätelöä... Olen häntä yrittänyt kannustaa liikkumaan ja lopettamaan ekstra-herkut. Pyrin laittamaan terveellistä ruokaa useampana iltana viikossa. Hän ei juuri laita ruokaa vaan hakee jotain valmista jos minulla esim myöhäinen meno enkä laita ruokaa.
Tilanne on ihan lukossa. Hän on minulle rakas ja haluaisin vain saada takaisin tyttöystäväni, jonka kanssa aloin seurustella. Haluaisin hänen olevan onnellinen ja hyvin voiva. En ymmärrä, mitä hänelle on tapahtunut. Miksi hän syö itsensä muodottomaksi ja sairaaksi? En ole hänelle negatiivisesti sanonut mitään muuttuneesta ulkomuodosta vaikka tosiasia se kyllä on, että en oikein pysty kokemaan häntä enää viehättävänä ja seksuaalisesti kiihottavana. Se ei kuitenkaan ole tärkein asia vaan ennen kaikkea olen huolissani hänen terveydestä ja mielenterveydestä. Hänelle on tullut jo korkea verenpaine, korkea kolesteroli, maksa-arvojen muutoksia, kuorsausta ym. Fyysinen kunto on todella heikko eikä hän liiku muuta kuin mitä on aivan pakko. Mieliala on huono ja hän valittaa koko ajan väsymystä eikä mikään kiinnosta tai huvita...
Mitä voisin tehdä auttaakseni häntä?
Kommentit (63)
Onko tuo oikeasti tyttöystäväsi? Ja 23-vuotias? Ihan kamalaa! Itsekin syön paljon ja liikun vähän, mutta herraisä kuinka paljon hän oikein syö? Eikö käy töissä?
Nyt apua nuorelle ihmiselle asap.
On hienoa ettet luikkinut karkuun, mutta ehkä jotain potkua perseelle tarvii suoraa sinulta. "Anteeksi, että sanon mutta nuo sipsit kyllä lihottaa kuten ehkä huomaat, ostetaanko maissinaksuja? Aletaan herkuton helmikuu"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kandee vaihtaa koska noi semi pullukat kyllä turpoo jokainen jossain vaiheessa. Pahimmassa tapauksessa vasta lasten jälkeen ja sitten olet jo kusessa, että älä mee nyt lankaan. Unohda noi rakkaus höpinät ja eti parempi.
En oikein tajua tätä. Miten olet voinut laittaa kuvan hänestä tänne? Et vaikuta luotettavalta ihmiseltä, pelkkä sanallinen selitys olisi riittänyt.
Kyse voi myös olla syömishäiriöistä, lihavan syömishäiriöistä voit lukea täältä http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
Suurin osa teistä vastaajista on todennäköisesti laihoja tai normaalipainoisia eikä teillä ole koskaan ollut ylipainon kanssa ongelmia. Ymmärrän tuota nuorta naista. Se että, lihoo nopeasti, johtuu jostakin ongelmasta, joka sitten kertautuu ja kertautuu. Eikö ap kertonut, että stressi oli joku aika sitten melkoinen, kun samanaikaisesti oli kokopäivätyössä ja vei loppuun opintojaan, jotka nekin lienevät edenneet hurjaa vauhtia, koska ikää on aika vähän ja kirjoitti jo gradun. Stressi panee ihmisen usein hakemaan oloonsa helpotusta kaikenlaisista herkuista.
On selvää, että herkut kerääntyvät vartaloon ylipainoksi. Varsinkin nuorelle naiselle voi olla vaikea tunnustaa itselleenkään, että painoa on kertynyt yllättävän paljon varsin lyhyessä ajassa. Vielä vaikeampaa asiasta on puhua jonkun toisen kanssa. Jos joku tulee huomauttelemaan lihomisesta, niin piikit ovat varmasti pystyssä. Ja kun huomaa, että niitä makkaroita on kertynyt vartalolle, niin häpeä on valtava. Toisen läsnä ollessa riisuutuminen, uiminen, saunominen, rakastelu ... kaikki tuo jää väliin, kun häpeä on niin suuri. Ei sitä muodotonta vartaloa halua näyttää kenellekään, ei edes sille kaikkein läheisimmälle. Jos tämän nuoren naisen saisi jollakin keinolla terapiaan, niin sieltä voisi löytyä ajan kanssa apu. Syyt lihomiseen voivat olla hyvinkin syvällä. Stressi vain laukaisi ne.
Minulla on omakohtaista kokemusta. Tosin painoa ei ole kertynyt noin runsaasti kuin ap:n tyttöystävällä, mutta aika paljon kuitenkin. Syynä painonnousuun on ollut paha selkäsairaus, joka on estänyt liikkumisen aika tehokkaasti. Kun vatsanseutu pullistui ja posketkin pyöristyivät, niin kyllä mielelläni jätin monia tilaisuuksia väliin, kun häpesin muuttunutta ulkomuotoani. Oloani eivät myöskään parantaneet muutaman tuttavan tölväisyt. Painon lisääntyminen on vaikuttanut myös niveliin, joten vieläkin liikkuminen on vähäistä, vaikka selkä jo sen sallisikin. Minulla on aika paljon enemmän ikää kuin ap:n tyttöystävällä, joten olen osannut käsitellä tilannetta ehkä sen verran hyvin, että olen säästynyt masennukselta, mutta en häpeältä. Ja häpeä nostaa päätään joka kerta, kun tapaan jonkun tuttavan pitkän ajan jälkeen, jos tämä on tottunut hoikkaan minuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, tossa kuvassahan on tolla tyypillä tyyny vatsana, tyynyn saumat näkyy.
Selässäkin makkarat...
Voi hyvinkin olla selässäkin makkarat. Olen nähnyt ihan itsekin sellaiset.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa teistä vastaajista on todennäköisesti laihoja tai normaalipainoisia eikä teillä ole koskaan ollut ylipainon kanssa ongelmia. Ymmärrän tuota nuorta naista. Se että, lihoo nopeasti, johtuu jostakin ongelmasta, joka sitten kertautuu ja kertautuu. Eikö ap kertonut, että stressi oli joku aika sitten melkoinen, kun samanaikaisesti oli kokopäivätyössä ja vei loppuun opintojaan, jotka nekin lienevät edenneet hurjaa vauhtia, koska ikää on aika vähän ja kirjoitti jo gradun. Stressi panee ihmisen usein hakemaan oloonsa helpotusta kaikenlaisista herkuista.
On selvää, että herkut kerääntyvät vartaloon ylipainoksi. Varsinkin nuorelle naiselle voi olla vaikea tunnustaa itselleenkään, että painoa on kertynyt yllättävän paljon varsin lyhyessä ajassa. Vielä vaikeampaa asiasta on puhua jonkun toisen kanssa. Jos joku tulee huomauttelemaan lihomisesta, niin piikit ovat varmasti pystyssä. Ja kun huomaa, että niitä makkaroita on kertynyt vartalolle, niin häpeä on valtava. Toisen läsnä ollessa riisuutuminen, uiminen, saunominen, rakastelu ... kaikki tuo jää väliin, kun häpeä on niin suuri. Ei sitä muodotonta vartaloa halua näyttää kenellekään, ei edes sille kaikkein läheisimmälle. Jos tämän nuoren naisen saisi jollakin keinolla terapiaan, niin sieltä voisi löytyä ajan kanssa apu. Syyt lihomiseen voivat olla hyvinkin syvällä. Stressi vain laukaisi ne.
Minulla on omakohtaista kokemusta. Tosin painoa ei ole kertynyt noin runsaasti kuin ap:n tyttöystävällä, mutta aika paljon kuitenkin. Syynä painonnousuun on ollut paha selkäsairaus, joka on estänyt liikkumisen aika tehokkaasti. Kun vatsanseutu pullistui ja posketkin pyöristyivät, niin kyllä mielelläni jätin monia tilaisuuksia väliin, kun häpesin muuttunutta ulkomuotoani. Oloani eivät myöskään parantaneet muutaman tuttavan tölväisyt. Painon lisääntyminen on vaikuttanut myös niveliin, joten vieläkin liikkuminen on vähäistä, vaikka selkä jo sen sallisikin. Minulla on aika paljon enemmän ikää kuin ap:n tyttöystävällä, joten olen osannut käsitellä tilannetta ehkä sen verran hyvin, että olen säästynyt masennukselta, mutta en häpeältä. Ja häpeä nostaa päätään joka kerta, kun tapaan jonkun tuttavan pitkän ajan jälkeen, jos tämä on tottunut hoikkaan minuun.
Käsittääkseni selkäsairaus ei kuitenkaan estä syömästä terveellisesti? Paino nousee herkästi jos tekee keittiön puolella huonoja ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että lihoo, millä nopeudella hyvänsä, johtuu vain ja ainoastaan siitä, että sisäänmenevän energian määrä ylittää ulosmenevän energian määrän.
Tämä on pohjimmiltaan se painonnousun ainoa syy.
Syitä siihen, että sisäänmenevää energiaa ei osata hallita, taas voi olla monia - masentunutta ei kehon hyvinvointi jaksa kiinnostaa, itsekuria ei ole, tietämystä ruuan energiasisällöstä ei ole, syödään tylsyyteen tai mielihyvän aikaansaamiseksi jnejnejne. On häiriötä jos jonkinlaista ja on tunnesyöppöyttä jnejnejne.
Ulosmenevän energian merkitys energiataspainoyhtälössä on paljon pienempi. Esim. kilpirauhasen vajaatoiminta ei kuitenkaan niiiiin merkittävästi vaikuta lepoaineenvaihdunnan tasoon. Liikunta nostaa vain niiiiin paljon energiankulutusta. Suoliston bakteerikanta vaikuttaa vain niiiiin paljon prosesseihin, jotka säätävät lepoaineenvaihdunnan tasoa jne.
Ongelmahan tässä nykyisessä ylipainoepidemiassa on se, että toisin kuin ennen, hyvänmakuista, energiatiheää ravintoa on näinä päivinä saatavilla 24/7/365 ja ihmiskeho on evoluution ja niukkojen aikojen saatossa optimoitu rasvan varastoimiseen eikä sen polttamiseen. Itse asiassa tämä on ollut ihmiskunnan selviytymisen elinehto, mutta nykyaikana siitä on tullut riippakivi.
Mitä AP:n tyttöystävän tilanteeseen tulee niin ainoa keino katkaista lihomisen kierre on LDO katkaista ylensyöminen keinolla millä hyvänsä. Asiasta on pystyttävä keskustelemaan rationaalisesti. Maton alle lakaiseminen ja hyssyttely ei tule toimimaan.
Itse lihavana ja ahmimishäiriöstä & masennuksesta toipuvana voin sanoa, että tyttöystäväsi tilanne kuulostaa tosi tutulta. Vaikuttaa siltä, että hänen suhteensa ruokaan ei ole ihan normaali, vaan hän on oppinut lääkitsemään negatiivisia tunteitaan herkuilla. Siihen hetkelliseen hyvään, euforiseen fiilikseen jää koukkuun, vaikka ahmimisesta tuleekin myöhemmin morkkis ja fyysinen huono olo. Impulssit ja mielihalut tavallaan ajavat terveen järjen yli. Tuo syömisen häpeily ja herkuttelun piilottelu on myös tosi tyypillistä ahmimishäiriöiselle.
Ap kuulostat hyvältä, välittävältä kumppanilta. Mahtavaa, ettet ole lähestynyt tyttöystävää asiasta hyökkäävästi tai halveksuvasti :) Hänet olisi kuitenkin saatava puhumaan ja myöntämään asioiden laita. Yritä kertoa hänelle, että rakastat häntä lihomisesta huolimatta (jos et rakasta, niin jätä kertomatta, valehtelu ei kannata) mutta olet huolissasi, koska noin nopea ja raju lihominen ei kyllä tapahdu ilman syytä. Hän kuulostaa syömishäiriöiseltä ja/tai masentuneelta, asioiden laita luultavasti hävettää häntä tosi paljon ja siksi hän menee lukkoon, kun yrität puhua. Yritä kertoa, että hän ei ole maailmanhistorian ensimmäinen eikä viimeinen ihminen, jolle on tapahtunut noin, ja että käynti ammattiauttajalla voisi auttaa häntä pääsemään käsiksi lihomiseen johtaneisiin todellisiin syihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, onko tyttöystäväsi syönyt aina yhtä epäterveellisesti? Vai tuliko muutos ihan yhtäkkiä?
Saman kokeneena tuon tyttöystävän roolissa neuvon, että ota asia puheeksi. Se on vaikeaa, mutta pakkohan se on käsitellä. Oma mieheni ratkaisi asian niin, että hän kysyi, kuinka hän voi auttaa, ja sanoi - ilman muuta hienotunteisesti - että hän toki toivoisi minun laihtuvan sekä terveyteni että ulkonäköni vuoksi. Ja hän myös teki selväksi, että hän haluaa olla painonpudotuksessani mukana ja tietää sen, kuinka painonpudotus etenee. Että jos se ei etene, niin sitten voimme taas yhdessä pohtia, kuinka asia ratkaistaisiin. No... meidän tapauksessamme painonpudotus on edennyt hienosti ja yllättävän kivuttomasti, kun miehestäni olen löytänyt vankan tuen.
Mutta kannattaa tuon lisäksi kuitenkin edes tarkastuttaa kilpirauhasarvot, ja ottaa puheeksi se, onko kaikki näin muuten hyvin. Jos näyttää siltä, että kyse saattaisi olla ahdistuksesta, masennuksesta tai stressistä, eikä teidän keskustelustanne ole apua, voisi olla viisasta käydä psykologin juttusilla.
P.S Tietenkin syöminen on se pääasia, mutta neuvoisin kuitenkin selvittämään myös sen, onko ehkäisymenetelmä sopiva. Jos paino nousee hurjasti pienen ajan sisällä, voi olla kyse ihan sellaisestakin, että jokin lääkitys on yksinkertaisesti epäsopiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos edelleen kaikista vastauksista ja neuvoista! Rakastan tyttöystävääni yli kaiken, koska hän on ihana ihminen. Hän on vain muuttunut niin paljon viimeisen vuoden aikana henkisesti ja fyysisesti ettei tunnu enää samalta kuin aiemmin, paitsi välillä. On päiviä jolloin hän on iloinen ja oma itsensä ja meillä on todella kivaa yhdessä.
Joku kysyi söikö hän aiemmin epäterveellisesti. Hän on ollut koko meidän seurusteluajan (3v) alusta vähän pyöreä ja hän oli aina jotenkin epävarma ulkonäöstään. Minusta hän oli tosi kaunis ja pieni pyöreys ei minua haitannut ollenkaan. Hän oli tarkka syömisistään ja yritti laihduttaa vähän väliä vaikka minusta siihen ei ollut tarvetta. Esim jos hän olisi vain käynyt vähän salilla treenaamassa niin olisi kiinteytynyt.. Hänellä oli välillä aiemminkin sellaista, että saattoi syödä tosi paljon herkkuja mutta hän sitten aina sen jälkeen söi kevyemmin ja liikkui enemmän niin paino ei juurikaan muuttunut. Lihomaan hän alkoi reilu vuosi sitten ja suurin osa painosta on tullut viime kesän jälkeen. Mitä enempi on lihonut sitä surullisemmaksi ja väsyneemmäksi hän on tullut. Hän ei halua lähteä enää juhliin tai tavata ystäviä. Töissä hän käy ja tekee aika paljon töitä. Hän on ollut aina ahkera ja kova tekemään työtä ja opiskelemaan (opiskeli tosiaan 3,5 vuodessa maisteriksi).
Veisin hänet mielellään lääkäriin mutta en usko hänen siihen suostuvan. Hän ahdistuu lääkäreistä ja itki kun joku lääkäri oli halunnut testata diabetes-arvot... Meillä on nyt viikonloppuna aikaa olla yhdessä. Yritän löytää hyvän hetken ottaa "kissa pöydälle". Minä mielelläni auttaisin häntä jos jotenkin voisin, laihduttamaan ja liikkumaan ja muutenkin tukemaan. Mutta tuntuu ettei häntä kiinnosta mikään muu kuin herkkujen syöminen ja nukkuminen nykyään. Se on aika hassua, että kymmeniä kiloja sitten hän oli huolissaan ulkomuodostaan ja halusi koko ajan laihduttaa, ja nyt ei tee asialle mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huolestunut mies kirjoitti:
Kuvan linkki: http://i66.tinypic.com/28ahssy.jpg
No ei käy kateeksi.
Tuosta lääkärin menon vaikeudesta: Jotkut lääkärit voivat suhtautua ylipainoon syyllistävästi tai siltä se herkästi voi nuoresta naisesta tuntua kun omaa kehoa ikäänkuin kritisoidaan. Kannattaakin ehkä yrittää etsiä joku syömishäiriöihin ja myös psyykkiseen hyvinvointiin erikoistunut lääkäri, jotta vastassa olisi ymmärrystä jos tyttöystäväsi lääkärille saat. Tällä en tarkoita että syyt tyttöystäväsi ongelmiin välttämättä ovat psyykkisiä, voivat ne olla somaattisiakin (hormonit, kilpirauhanen jne).
Neuvoa siitä mihin päin lähteä voisit kysyä Syli ry:stä (Syömishäiriöliitto, löytyy googlaamalla).
Hienoa, että välität tyttöystävästäsi ja haluat auttaa häntä. Hyväksytyksi tuleminen omana itsenään on hänelle - kelle tahansa meistä - tärkeää. Ihmisarvo ei ole painosta kiinni mutta terveyteen paino voi vaikuttaa.
Joku sairaushan siinä on takana, fyysinen tai psyykkinen. Terve ihminen ei anna tilanteen mennä noin pahaksi.
Kumppani voi olla tukena parantumisessa tai jos tuntuu ettei tahdo sairaaseen sitoutua, poistua tilanteesta. Se sairaalloisen lihavan elämä on kärsimystä joka tapauksessa, kumppanin kera tai yksin.
Parantuminen alkaa siitä kun myöntää tilanteen, siinä vaiheessa kumppanikin voi kannustaa kohti tervettä elämää ja olla tukena parantumisessa. Pallo on kuitenkin aina sillä sairaalla itsellään, toinen voi vaan toivoa että saa olla osallisena tulevaisuudessa terveeessäkin elämässä.
Terveen ei kannata sitoa itseään ihmiseen joka ei arvosta omaa terveyttään, sellainen suhde on riippuvuussuhde jossa sen terveenkin energia menee sairauden kyttäämiseen.
Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
yksi vaatekoko on noin 5 kg, joten tyttöystäväsi on lihonut about 30 kg.