Menisitkö töihin, jos ei olisi (taloudellisesti) tarvetta?
Jos sinulla olisi muuten varallisuutta, riittävästi muita tuloja tai puolisosi niin hyvätuloinen, ettei sinun tarvitsisi rahan vuoksi tehdä töitä.. Menisitkö silti töihin esim. ajanvietteen vuoksi, itseäsi toteuttaaksesi tai vaikka velvollisuudentunnosta?
Vai tekisitkö jotain muuta, alkaisit opiskelijaksi, yrittäjäksi tms?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan tekisi töitä. Saisin aikani kulumaan muutenkin oikein hyvin. Meillä onkin diili miehen kanssa, että kun hän jää eläkkeelle, otan itsekin silloin lopputilin. Muuten joutuisin vielä käymään 10 vuotta töissä.
Eli miehen rahoilla sitten loisit sen 10vuotta?
Osittain ja omillani myös. Mies katsos haluaa, että jään kotiin samaan aikaan, jotta voimme matkustella vielä terveinä ennen kuin kupsahdamme.
Kävisin töissä, mutta vaan tyyliin 3-4pv/vk. Mulla on mahtava työpaikka ja tosi hyvät työkaverit. Ja toisekseen tylsistyisin jos ei olis mitään "pakollisia" rutiineja.
En tekisi. Työ ei ole mun elämäni sisältö.
Vaikka monessa paikassa on ollut mukava työskennellä ja ihania työkavereita se on silti ollut vain rahan takia pakko.
Nyt kun olen ollut toista vuotta pois työelämästä tajuan miten paljon olen menettänyt elämästäni ja ihmettelen miten olen ennen edes ehtinyt töitä tekemään kun nytkin on aika kortilla!? Nautin vapaudestani.
Silti - olen sitä mieltä että jokaisen velvollisuus on tehdä työtä ja maksaa veronsa, itsekin ehdin tekemään niin 35 vuotta (ja maksan edelleenkin)
Pörhelö kirjoitti:
Jos sinulla olisi muuten varallisuutta, riittävästi muita tuloja tai puolisosi niin hyvätuloinen, ettei sinun tarvitsisi rahan vuoksi tehdä töitä.. Menisitkö silti töihin esim. ajanvietteen vuoksi, itseäsi toteuttaaksesi tai vaikka velvollisuudentunnosta?
Vai tekisitkö jotain muuta, alkaisit opiskelijaksi, yrittäjäksi tms?
En olisi koskaan mennytkään, mutta jotain tuottavaa olisin voinut tehdä huvikseni tai sitten en, koska saman voi tehdä harrastuspohjaltakin.
Opiskelisin syksyllä aloittamani opinnot loppuun ja menisin sitten töihin. Kotona makaaminen on tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Pörhelö kirjoitti:
. Hieman paniikinsekainen tunne sisällä, että mitä elämälläni tekisin.
No ihan oikeasti maailmasta ei työt lopu. Suosittelen miettimään laajasti vapaaehtoistyötä, yhdistystoimintaa, muutenkin merkityksen hakemista vähän aineettomammista asioista sekä ihmisistä.
Hoitotyö myös... esim. vanhusten tukihenkilönä toimiminen jne. Eikä sen tekemisen tarvitse kestää ja täyttää koko elämää, vaan asioita voi kokeilla ja sitten vaihtaa.
Olen miettinyt noita vaihtoehtoja ja ollutkin mukana vapaaehtoistyössä, auttamassa ym. Lahjoitan hyväntekeväisyyteen ja olen mukana tukitoiminnassa (lapsille). Mutta ne ovat asioita, joita pystyy hoitamaan muun elämän ohessa.
Oikeasti haluaisin perustaa yrityksen, mielellään jonkin yhteiskunnallisen tai sosiaalisen. Mutta.. se loistoidea vielä puuttuu.
Silmänisku ihan sen vuoksi, että jos olisimme suomalainen perhe Suomessa, osa porukasta vetäisisi aamujuomat väärään kurkkuun ensinnäkin kokoaikaisesta kotiäitiydestä, sitten isosta perheestä ja lopuksi tulisi vielä kritiikkiä yhteiskunnan varoilla opiskellusta korkeakoulututkinnosta, joka jää "käyttämättä" kotiäitinä ja joku vielä lisäisi, ettei koskaan jättäytyisi miehen tulojen varaan. Lisäksi vielä "huoli" kotiäidin tulevaisuudesta, jos mies pettää, eroaa tai kuolee. Eläkekin minimi ja sitten nainen kaatuu yhteiskunnan niskoille elätiksi.
Suomalainen malli kun on korkeintaan muutama vuosi kotona per lapsi, kahdet tulot perheessä ja oikein tuottavana oleminen yhteiskuntaa varten. Suuria perheitä karsastetaan ja päivitellään, kuinka kalliiksi ne yhteiskunnalle tulee ja laskeskellaan, kuinka korkeat lapsilisät tuokin perhe nyhtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija Piti mainita tämä, koska elintyylimme poikkeaa paljon perinteisestä suomalaisesta mallista. ;)[/quote kirjoitti:
Alapeukku typerälle silmäniskuhymiölle, joka vie uskottavuutta muuten ok kommentista.
En menisi palkkatöihin. Tekisin kyllä vapaaehtoistyötä eläinten ja lasten hyväksi, siinä olisi ajanvietettä tarpeeksi.
Jos rahaa olisi oikeasti paljon esim ison lottovoiton verran, niin en enää menisi. Aiemmin olisin jatkanut, mutta nyt työpaikan vaihdoksen jälkeen en. Ja syy on se, että töissä on äärettömän huono yhteishenki ja yksinkertasesti tylsää - liian vähän tekemistä.
-
Alkaisin taatusti opiskella ja kehittelisin jonkinlaista omaa yritystä, uskaltaisin lähteä sille tielle kun taloudellista pakkoa ei olisi.
Olen ollut kotona nelisen vuotta. Taloudellisesti ei olisi pakko mennä töihin ja tavallaan lasten kannalta olisi kiva olla kotona kun tulevat koulusta, mutta kyllä tämä aika turhanpäiväiseltä tämä oma elämä tuntuu. En oikein tiedä mitä tekisin. CV näyttää vähän sellaiselta, ettei sillä kovin mielenkiintoisiin töihin pääse, mutta sitten taas joku siivoustyö ei myöskään anna mitään verrattuna tähän kotona istumiseen. Jotain haluaisin kuitenkin tehdä ja kehittää omaakin osaamista. Ei sitä kuitenkaan ole sillä tavalla vapaa, vaikka ei töissä olisikaan. Lapsilla on koulut ja miehellä työ, jota ei halua jättää. Ei voi millekkään maailmanympärysmatkalle heittäytyä, joten aika menee kotona tyhjänpäiväiseen.
Jollain tavalla raha helposti passivoi samoin kuin rahattomuuskin. Kyllä ihminen on silloin eniten elämässä kiinni, kun on löytänyt paikkansa työelämässä ja viihtyy.
51
Vierailija kirjoitti:
Jollain tavalla raha helposti passivoi samoin kuin rahattomuuskin. Kyllä ihminen on silloin eniten elämässä kiinni, kun on löytänyt paikkansa työelämässä ja viihtyy.
51
Niinpä.
En todellakaan menisi. Keksisin niin paljon miellyttävämpiä ajanvietteitä kuin joku toimistossa homehtuminen. Luultavasti karistaisin myös tämän maan pölyt jaloistani aivan heti.
Kyllä mutta max 20h viikko ja ihan perusmyyntijeppenä jossain marketin urheiluvälineosastolla. Alkaa tämä sinänsä hyvin palkattu insinöörikuvio tökkiä että kaipaisi jotan vaatimatonta rehellistä duunia.
No ihan oikeasti maailmasta ei työt lopu. Suosittelen miettimään laajasti vapaaehtoistyötä, yhdistystoimintaa, muutenkin merkityksen hakemista vähän aineettomammista asioista sekä ihmisistä.
Hoitotyö myös... esim. vanhusten tukihenkilönä toimiminen jne. Eikä sen tekemisen tarvitse kestää ja täyttää koko elämää, vaan asioita voi kokeilla ja sitten vaihtaa.