Menisitkö töihin, jos ei olisi (taloudellisesti) tarvetta?

Vierailija kirjoitti:

Alapeukutin sua seiska, koska et ole taloudellisesti riippumaton. Ero, miehesi työttömyys ym ym asiat riittävät rikkomaan tilanteen, joten selvähän se että tahdot töihin. Taloudellinen riippumattomuus tarkoittaisi minimissään 500 000 (jos erinomaisesti sijoitettuna ja pienet kulut) tai mikä vain sijoitusomaisuutta -sun ihkaomissa nimissä-, joka tuottaa elämiseen tarvitsemasi rahat.

Taloudellisesti riippumattomana menisin itse tuskin koskaan enää palkkatöihin, harrastaisin, urheilisin , tekisin vapaaehtoistyötä, kirjoittaisin, voi keksisin vaikka mitä mukavaa ja muille hyödyllisempää kuin nykyinen työni! T toinen tällä hetkellä kotimamma eikä rahojani välttämättä tarvittaisi, mutta itseni vuoksi on syytä palata kohta töihin

Heh, luinkin aloituksen väärin joten turha alapeukku, my bad. Mutta pointtini edelleen, taloudellinen pakko käydä töissä ei ole yhtä kuin taloudellinen riippumattomuus.

Tekisin töitä vaikka ei olisi taloudellista pakkoakaan, sen verran kivaa tämä on. Arkkitehti, yrittäjä.

Mielenkiintoinen kysymys olisi toisinpäin jos ette kykenisi työhön, vaan olisitte valmiit ennemmin kärsimään omillaan. Miltä tämä tuntuisi? Jos olisi menetetty peli niin että tietäisit ettet tule ikinä töitä tekemään vaikka siitä vähän rahanpaskaa saisikin.

Klo 8.40 lähettämäni kommentti on poistettu ??

Siinä luki, että en menisi töihin, mutta vapaaehtoistöitä tekisin kyllä. Työ ja tekeminen ei maailmasta lopu.

Miksi se poistettiin, vai enkö vaan löydä sitä?

Pörhelö kirjoitti:

Vai tekisitkö jotain muuta, alkaisit opiskelijaksi, yrittäjäksi tms?

Vapaaehtoistyötä saattaisin hyvinkin tehdä ajankuluksi, yrittäjyydestä luopuisin, jotakin kiinnostavaa voisin opiskella.

En taatusti jatkaisi it-alalla. Ostaisin jonkun pienen maatilan jolla lähinnä harrastukseksi ja omaksi tarpeeksi viljelisin ja pitäisin pienen määrän kotieläimiä, esim. yhtä lehmää ja kukko+jokunen kana. Ja kasvattaisin koiria.

Vierailija kirjoitti:

En menisi. Minulla on jo 28 vuotta työelämää takana ja jos tulisin toimeen ilman työssäkäymistä, niin varmasti jäisin heti pois. Nuoria alallemme koulutettuja ihmisiä on ilman työtä, joten antaisin mielelläni paikkani jollekin heistä. Ainakin tällä erää työpaikalleni palkattaisiin tilalleni joku uusi. Sitten olisi vähän eri asia, jos ei palkattaisi ja työni jäisi muitten niskoille. Silloin pitäisi miettiä, että "kehtaako". Luulen, että kehtaisin, sillä ammatillinen alamäki on jo menossa työn hektisyyden vuoksi. 

Ihan sama mulla! Työvuosia takana jo 37. Mielelläni antaisin paikkani jollekin nuoremmalle.

En tekisi nykyistä työtäni mutta opiskelisin erään kalliin tutkinnon (pätevyyden) ja alkaisin tarjota sitä palvelua yrittäjänä.

Puolison varojen varaan en ikinä jäisi.

Mä olen ns. pysyvästi kotiäiti, eli ei suunnitelmia työhön paluusta. Kotiin jäin heti naimisiin menon jälkeen, koska viisumisyistä en pystynyt tekemään töitä ja kun viisumi oli valmis, esikoinen oli parin kk ikäinen.

Olen ollut kotona 9 vuotta ja nuorimmainen (4. lapsi) on vastasyntynyt. Toiveissa olisi vielä vähintään yksi lapsi lisää. Mulla on siis kädet täynnä hommaa vielä useampi vuosi eteenpäin.

Mies tekee kansainvälistä työtä ja tienaa hyvin. Asumme eri maissa ja tarvetta lisätuloille ei ole ollut.

Meille kotiäitiys on arvovalinta, mutta tätä valintaa ei voisi tehdä ilman rahaa. Jos olosuhteet muuttuisi, olisin valmis tekemään vaikka siivoojan tai ravintolan tiskaajan töitä. Sinkkuna tein useampaa työtä samaan aikaan ja vaikka mulla oli korkeakoulututkinto ja koulutusta vastaava päivätyö, öisin jaoin lisäksi lehtiä ja nautin tuosta työstä.

Jos tilanteemme jatkuu vastaavana tulevaisuudessa, lasten kasvaessa haluaisin tehdä enemmän ja enemmän vapaaehtoistyötä. Mulle on mahdoton ajatus, että olisin vain lady of leizure lasten ollessa koulussa ja talo hiljainen. Voisin käydä vanhainkodeissa lukemassa kirjoja huononäköisille vanhuksille, viedä kehitysvammaisia kävelylle, auttaa humanitaarisessa varastotyössä (organisaatioilla voi olla isoja varastotiloja vaatteita ja ruokia varten, jotka lähetetään katastrofialueille) yms.

Mieheni haave olisi olla niin rikas, että voisi viettää paljon aikaa perheen kanssa ja harrastusmielessä tehdä omia projekteja. Eli jos palkallinen työnteko ei olisi tarpeellista toimeentulon kannalta, mies jäisi kotiin (mutta tekisi kuitenkin paljon töitä, mutta omien intressien mukaisesti ja vapaalla aikataululla).

Mieheni ei ole suomalainen ja elämämme on kansainvälistä. Piti mainita tämä, koska elintyylimme poikkeaa paljon perinteisestä suomalaisesta mallista. ;)

Vierailija Piti mainita tämä, koska elintyylimme poikkeaa paljon perinteisestä suomalaisesta mallista. ;)[/quote kirjoitti:

Alapeukku typerälle silmäniskuhymiölle, joka vie uskottavuutta muuten ok kommentista.

Vierailija kirjoitti:

Klo 8.40 lähettämäni kommentti on poistettu ??

Siinä luki, että en menisi töihin, mutta vapaaehtoistöitä tekisin kyllä. Työ ja tekeminen ei maailmasta lopu.

Miksi se poistettiin, vai enkö vaan löydä sitä?

Heips, tämä aloitus tuli vahingossa kahteen kertaan, kun töpeksin :) Sun vastaus on varmaan siinä toisessa aloituksessa.. Toivoin, että yp ois ehtinyt heti napata sen toisen ketjun pois.

Tosiaan kun tää aloitus tuli kahteen kertaan vahingossa, niin minunkin vastaus meni siihen toiseen.. mut tän vois pitää hengissä, koska tässä on enemmän vastauksia?

Kopioin tähän saman, mitä kirjoitin toiseen:

Oletteko olleet pois työelämästä välillä? Minä (ap) olen ollut nyt useamman vuoden pois töistä, tehnyt välillä vapaaehtoistyötä, harrastanut, laiskotellut jne. Pikkuhiljaa kuitenkin alkanut tuntua siltä, että järkikulta karkaa päästä, jollei ala tehdä jotain "oikeaa"

Olen kuitenkin vasta nelikymppinen, aikaisemmin tehnyt töitä ihan nonstoppina koko ikäni, välillä todella liikaakin. Kaipasin alanvaihtoa, mutta kun en keksinyt, mitä tekisin, niin lakkasin tekemästä mitään. Olinkin niin burnoutin partaalla, että se tuli tarpeeseen.

Mutta aikansa kutakin.. jotain pitäisi tehdä, vaikkei varsinaisesti tarvitse. Tunnen itseni turhaksi ajoittain. Enkä osaa kuvitella eläväni elämääni toimettomana, tarvitsen jotain muuta. Sitoumuksia, suunnitelmallisuutta, tavotteita. Onhan minulla perhe, lapset, harrastuksia.. mutta lapset kasvavat, eikä harrastuksistani ole elämäntyöksi. Hieman paniikinsekainen tunne sisällä, että mitä elämälläni tekisin.

Pörhelö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Klo 8.40 lähettämäni kommentti on poistettu ??

Siinä luki, että en menisi töihin, mutta vapaaehtoistöitä tekisin kyllä. Työ ja tekeminen ei maailmasta lopu.

Miksi se poistettiin, vai enkö vaan löydä sitä?

Heips, tämä aloitus tuli vahingossa kahteen kertaan, kun töpeksin :) Sun vastaus on varmaan siinä toisessa aloituksessa.. Toivoin, että yp ois ehtinyt heti napata sen toisen ketjun pois.

Ok :-)

No en ihan varmasti tekis töitä päivääkään :D Jos kuvitellaan että tulis siis vaikka lottovoitto. Myötätunnosta olisin 2viikon irtisanomisajan verran kun en kehtais ehkä ihan täysin polttaa siltoja.

Ekana opiskelisin, varmaan senkin tekisin privakoulussa jos mahdollista että ois mahdollisimman joustavaa ja harrastelisin omia juttuja. Ehkä sitten myöhemmin kun olisin kyllästyny ja tuhlannu rahat niin voisin mennä töihin taas.

Olen itse viisikymppinen ja tein valmistuttuani pitkään pätkätöitä. Siinä pätkien välissä pyöritin aika vaativaa harrastustoimintaa (yhdistysjuttuja).

Kyllä lopettaisin nämä työt, jos voittaisin lotossa ison summan.

Toihan olis ihanteellinen tilanne. Vois valita työn josta tykkää, ei työtä millä tienaa. Kävisin varmaan jonkun höpöhöpö meikkikurssin saadakseni pätevyyden ja meikkailisin tyytyväisenä omaksi iloksi kun ei rahasta tarvitsis stressata.

En mä kotiin jäisi, tulisin hulluksi neljän seinän sisällä ilman ihmiskontakteja.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse viisikymppinen ja tein valmistuttuani pitkään pätkätöitä. Siinä pätkien välissä pyöritin aika vaativaa harrastustoimintaa (yhdistysjuttuja).

Kyllä lopettaisin nämä työt, jos voittaisin lotossa ison summan.

Tähän vielä täsmennystä: en lopettaisi kuin seinään, vaan varmaankin muutaman kuukauden kuluessa ihan siksi, että tässä iässä se on todennäköisesti hyvästit sitten koko työelämälle ja niin isoa asiaa haluaa vähän valmistella.

Pörhelö kirjoitti:

Jos sinulla olisi muuten varallisuutta, riittävästi muita tuloja tai puolisosi niin hyvätuloinen, ettei sinun tarvitsisi rahan vuoksi tehdä töitä.. Menisitkö silti töihin esim. ajanvietteen vuoksi, itseäsi toteuttaaksesi tai vaikka velvollisuudentunnosta?

Vai tekisitkö jotain muuta, alkaisit opiskelijaksi, yrittäjäksi tms?

Tekisin vapaaehtoistyötä, perustaisin ehkä osuuskunnan/yrityksen, antaisin yhteisölle paljon, ehkä hakeutuisin jatko-opintoihin ja tekemään tutkimusta kun ei tarvitsisi pelätä rahoituksen loppumista ja kilpailla apurahoista, saattaisin tehdä jotain työtäkin jossain järjestössä tai perustaa oman hyväntekeväisyysjärjestön. Palkkatyötäkin voisin tehdä, mutta vain paikassa jossa on hyvät oltavat ja hyvä työilmapiiri, että ei terveyttä menetä. Tänään työmatkalla taas itkin kun työni on niin kamalaa. Niin monella eri tavalla niin kamalaa. Mutta taloudellinen pakko tällä hetkellä, vaikka tuntuu, että miten tässä kestää. 2 kk seuraavaan lomaan,  pakko vaan jaksaa. Niin kauan kun aamulla tuntuu,että voin pakottaa itseni töihin, niin kauan menee hyvin. Tänä aamuna oli huono aamu, ja mietin miten voisin saada sairauslomaa, mutta selkäranka ei anna periksi hakea sairauslomaa vain henkisen rasittumisen vuoksi. Kävin sitten aamulla ostamassa kahvia ärrältä ja ajelin ylimääräisen lenkin niin sai itkuolot pois. Vielä yksi miinus tässä orjatyössä on, että palkka on niin pieni, että pelkästä kahvin ostamisesta pitää tuntea huonoa omaatuntoa. Mutta tänä aamuna hemmoittelin itseäni sillä. Meni ehkä alkuperäisen kysymyksen suhteen vähän ohikseksi tämä juttu, mutta pääsinpähän purkamaan!

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan tekisi töitä. Saisin aikani kulumaan muutenkin oikein hyvin. Meillä onkin diili miehen kanssa, että kun hän jää eläkkeelle, otan itsekin silloin lopputilin. Muuten joutuisin vielä käymään 10 vuotta töissä.

Eli miehen rahoilla sitten loisit sen 10vuotta?

En ole tehnyt päivääkään töitä elämässäni olen ns housewife. Minulla on yliopistotutkinto suoritettu eli varmaan jossain vaiheessa kiinnostaisi perustaa oma yritys. Minulle oli alustavasti selvää että naimisiinmenon jälkeen jään kotiin. Toistaiseksi olen saanut aikani kulumaan. Kodinhoidossa ja ruuanlaittosakin kuluu paljon aikaa ja käyn salilla säännöllisesti eli tekemisen puute ei vaivaa.