Lue keskustelun säännöt.
Miten voin erota kun rakastan?
27.01.2016 |
Aika perussetti eli väkivaltainen alkoholistimies. Olen maailman onnellisin, kunnes hän ratkeaa ryyppäämään. Ei asuta yhdessä, eikä ole lapsia. Ero on ainoa vaihtoehto, koska mies ei muutu, mutta en vaan pysty siihen.
Joskus tuntuu, että olisi helpompaa jos jompikumpi vain kuolisi pois :(
Kommentit (10)
Just joo. Olet maailman onnellisin, jolla on väkivaltainen mies?? Mietipä mitä kirjoitit just!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka usein ryyppää? Jos on alkoholisti niin varmaan usein. Minkä ikäinen olet? Voin kertoa, ettet ole onnellinen vaan jotenkin riippuvainen tästä miehestä, koska et muuhunkaan pysty alistettuna.
Rakastamallas itteäs enemmän. Kliseistä, mutta niin totta.
Ja vaikka tuntuis, että oot "maailman onnellisin". Niin mä lupaan, että niin sä oot seuraavassakin parisuhteessas "maailman onnellisin". Vaikka nyt tuntuukin, ettei kukaan voi saada sua yhtä onnelliseks. Mut kyllä aivan varmasti voi, ja sellasena kivana pienenä plussana - sun ei tarvii ottaa turpaan. Lähde jo hyvä ihminen, vähän itsekunnioitusta peliin! :) Yksinkin on parempi kuin olla nyrkkeilysäkkinä.
Vierailija kirjoitti:
Just joo. Olet maailman onnellisin, jolla on väkivaltainen mies?? Mietipä mitä kirjoitit just!!
Miehellä on kaksi eri persoonaa se täydellinen ja se paska.
Mies on pitkiä aikoja selvinpäin tai tissutellen ja ratkeaa ryyppäämään silloin tällöin. Silloin kun ratkeaa niin ratkeaa kunnolla ja pitkäksi aikaa. Ryyppääminen ei ole säännöllistä, mutta arvioisin että vuodessa vähintään 12 3-14 päivän putkea.
Vierailija kirjoitti:
Rakastamallas itteäs enemmän. Kliseistä, mutta niin totta.
Ja vaikka tuntuis, että oot "maailman onnellisin". Niin mä lupaan, että niin sä oot seuraavassakin parisuhteessas "maailman onnellisin". Vaikka nyt tuntuukin, ettei kukaan voi saada sua yhtä onnelliseks. Mut kyllä aivan varmasti voi, ja sellasena kivana pienenä plussana - sun ei tarvii ottaa turpaan. Lähde jo hyvä ihminen, vähän itsekunnioitusta peliin! :) Yksinkin on parempi kuin olla nyrkkeilysäkkinä.
Mies on ainut mitä mulla on. Jos lähden niin oon ihan oikeasti yksin. Kukaan ei välitä
Ap (ja viesti 5 oli kans multa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se päätös pitää vaan tehdä ja pysyä siinä vaikka tuntuu pahalta. Pikkuhiljaa se ei tunnukaan riipivältä vaan alkaa tunteakin helpotusta. Ja tosiaan helpottaa koko ajan. Itselläni eroprosessi ollut meneillään noin kuukauden ja olen yllättynyt miten sinut lopulta olin asian kanssa. Ekat muutaman päivää oli vaikeita mutta kun pidin pääni niin tuli niitä helpotuksen tunteitakin. Vieläkin välillä kamppailen ajatusten kanssa mutta eri näkökulmasta kuin aikaisemmin: Ennen ero tuntui kaukaiselta ja pelottavalta, nyt se tuntuu järkevältä ja sisältää toivon siitä että me molemmat vielä tästä parannutaan. Miehelläni on mt-ongelmia, eli lähtökohdat vähän erilaiset mutta tuo oli mulle iso kynnyskysymys että miten voi erota jos rakkaus ei ole loppunut.
Olisi mukava kyllä kuulla mietteitä joltain joka on jo eronnut kauemman aikaa sitten.
Ja lisään että meilläkin menee pääsääntöisesti todella hyvin ja ollaan asioissa samoilla linjoilla mutta miehellä tulee... Kohtauksia joita en lähde sen syvemmin erittelemään tässä. -7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahalta tuntuu vähän aikaa eron jälkeen mutta helpottaa . Ajan kanssa ihmettelee MIKSI EN LÄHTENYT AIKASEMPAA.
Vierailija kirjoitti:
Joskus tuntuu, että olisi helpompaa jos jompikumpi vain kuolisi pois :(
Eiköhän se sut hoitele päiviltä kun vaan sinnikkäästi jaksat jatkaa suhteessa.
Jos ette asu yhdessä niin ei sen kanssa tarvitse olla kun ryyppää.