Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen äiti, en todellakaan halua lapsenlapsia
27.01.2016 |
Kummallakaan aikuisista lapsistani ei ole omia lapsia. Toinen heistä kertoi jokunen vuosi sitten ettei missään nimessä halua hankkia lapsia tähän maailmaan.
Ensireaktioni oli hämmennys. Kun itselleni ovat lapseni tosi tärkeitä. Ja kuinka mukavaa se olisikaan saada hemmotella lapsenlapsiaan.
Mutta kun aikani olin miettinyt tuota ja mitä enemmän katselen tätä kaikkea jota yhteikunnassa ja maailmalla tapahtuu niin sitä enemmän olen kääntynyt samalle katsantokannalle lapseni kanssa. Mielestäni he jotka tänäpäivänä hankkivat lapsia ovat todella rohkeita.
Maailma on niin monilta osin muuttunut viime vuosikymmenien aikana eikä todellakaan sinne parempaan suuntaan. Ihmiset ovat tänä päivänä moraalittomampia kuin ennen, väkivaltaisuus, ja ylipäätänsä rikollisuus, ehkä eivät ole nousseet, mutta niistä on tullut törkeämpiä.
Ihmiset eivät monestikaan välitä mitä toisille tapahtuu (esim onnettomuuksissa porukka mieluummin filmaa kuin että auttaisivat), selkärangattomuus ja epärehellisyys on tätänykyä hämmentävän tavallista.
Joka ikisestä ammattikunnasta löytyy todellisia mätämunia (poliisit, opettajat, koko hoitoalan henkilökunta jne). Kenen huostaan uskaltaisi edes jättää lapset työajaksi jne?
Kun itse olin lapsi niin 7 vuotiaasta sain yksin kulkea busseilla Helsingissä eikä kenellekään tullut mieleenkään että voisin kohdata jonkun vaarallisen aikuisen. Tänä päivänä ei lapsia voi päästää minnekään itsekseen, ei edes paljon vanhempiakaan. Vinksahtaneita aikuisia on aivan liikaa.
Sitten taas toisaalta olen kylläkin sitä mieltä että tämä tänä päivänä kasvava sukupolvi on viisas. Tämän päivän nuorilla on viisaita ajatuksia ja käsityksiä. He ottavat kantaa ja vaativat muutoksia.
Elikä ei minulla toivo kokonaan ole menny maailman suhteen, mutta en todellakaan halua tänne lapsenlapsia. Huoli heistä olisi aivan liian rankka kantaa.
Mitäs mieltä te toiset?
Kommentit (18)
Maailma on nimenomaan mennyt paljon parempaan suuntaan. Kultaista 80-lukua muistelevat eivät silloin tienneet ongelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat poikani ovat vasta pieniä mutta ymmärrän apn pointin. Minua ahdistaa tulevaisuus sekä yhteiskunnalliselta kannalta että koko maailman tilanne. Ylikansoitus, ilmastonmuutos, veden loppuminen ja näiden mukanaan tuomat sodat, kriisit ja kansanvaellukset yms. Kaikki tämä tulee vaikuttamaan elämään jokaisella maailman kolkalla. Jo lastemme elinaikana puhumattakaan lastenlastemme. Näen tulevaisuuden synkkänä.
Vierailija kirjoitti:
Kummallakaan aikuisista lapsistani ei ole omia lapsia. Toinen heistä kertoi jokunen vuosi sitten ettei missään nimessä halua hankkia lapsia tähän maailmaan.
Ensireaktioni oli hämmennys. Kun itselleni ovat lapseni tosi tärkeitä. Ja kuinka mukavaa se olisikaan saada hemmotella lapsenlapsiaan.
Mutta kun aikani olin miettinyt tuota ja mitä enemmän katselen tätä kaikkea jota yhteikunnassa ja maailmalla tapahtuu niin sitä enemmän olen kääntynyt samalle katsantokannalle lapseni kanssa. Mielestäni he jotka tänäpäivänä hankkivat lapsia ovat todella rohkeita.
Maailma on niin monilta osin muuttunut viime vuosikymmenien aikana eikä todellakaan sinne parempaan suuntaan. Ihmiset ovat tänä päivänä moraalittomampia kuin ennen, väkivaltaisuus, ja ylipäätänsä rikollisuus, ehkä eivät ole nousseet, mutta niistä on tullut törkeämpiä.
Ihmiset eivät monestikaan välitä mitä toisille tapahtuu (esim onnettomuuksissa porukka mieluummin filmaa kuin että auttaisivat), selkärangattomuus ja epärehellisyys on tätänykyä hämmentävän tavallista.
Joka ikisestä ammattikunnasta löytyy todellisia mätämunia (poliisit, opettajat, koko hoitoalan henkilökunta jne). Kenen huostaan uskaltaisi edes jättää lapset työajaksi jne?
Kun itse olin lapsi niin 7 vuotiaasta sain yksin kulkea busseilla Helsingissä eikä kenellekään tullut mieleenkään että voisin kohdata jonkun vaarallisen aikuisen. Tänä päivänä ei lapsia voi päästää minnekään itsekseen, ei edes paljon vanhempiakaan. Vinksahtaneita aikuisia on aivan liikaa.
Sitten taas toisaalta olen kylläkin sitä mieltä että tämä tänä päivänä kasvava sukupolvi on viisas. Tämän päivän nuorilla on viisaita ajatuksia ja käsityksiä. He ottavat kantaa ja vaativat muutoksia.
Elikä ei minulla toivo kokonaan ole menny maailman suhteen, mutta en todellakaan halua tänne lapsenlapsia. Huoli heistä olisi aivan liian rankka kantaa.
Mitäs mieltä te toiset?
Minä olen ihan samaa mieltä tuosta huolesta. Minulla kuitenkin on lapsia ja lastenlapsia, vanhin 15 ja nuorin 4, enkä heistä luopuisi millään. Mutta kamala painostava huoli on kaiken aikaa ...
Koitatko vain lohduttautua noilla ajatuksilla kun oikeasti ahdistaa, ettet saa ehkä koskaan lapsenlapsia eikä suku jatku?
Vierailija kirjoitti:
Koitatko vain lohduttautua noilla ajatuksilla kun oikeasti ahdistaa, ettet saa ehkä koskaan lapsenlapsia eikä suku jatku?
No en todellakaan.
Eikä lapsia ylipäätänsäkään hankita suvun jatkajiksi vaan aivan eri syistä - minun maailmassani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat poikani ovat vasta pieniä mutta ymmärrän apn pointin. Minua ahdistaa tulevaisuus sekä yhteiskunnalliselta kannalta että koko maailman tilanne. Ylikansoitus, ilmastonmuutos, veden loppuminen ja näiden mukanaan tuomat sodat, kriisit ja kansanvaellukset yms. Kaikki tämä tulee vaikuttamaan elämään jokaisella maailman kolkalla. Jo lastemme elinaikana puhumattakaan lastenlastemme. Näen tulevaisuuden synkkänä.
Olen samaa mieltä. Minulla ei ole lapsia - en ole koskaan erityisemmin halunnut hankkia niitä - mutta jos minulla olisikin hinku äidiksi, täytyisi oikeasti miettiä että uskaltaako tähän maailmaan synnyttää lapsia. Monessa asiassa (terveydenhoito, tasa-arvo jne.) maailma on parempi kuin koskaan, mutta kovasti tuntuu siltä, että elämme tyyntä myrskyn edellä. Ilmastonmuutosta ei oteta tarpeeksi vakavasti, liikakansoitusta ei saada hillittyä, isoista suursodista on sen verran aikaa että ihmisiltä ovat unohtuneet sodan kauhut, taloudellinen eriarvoisuus on lisääntymään päin, mistä yhteiskuntarauha tuppaa järkkymään jne. jne. Joskus 90-luvulla tulevaisuus näytti mielestäni valoisalta, mutta en ole enää vuosiin voinut ajatella luottavaisesti että mihin olemme menossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallakaan aikuisista lapsistani ei ole omia lapsia. Toinen heistä kertoi jokunen vuosi sitten ettei missään nimessä halua hankkia lapsia tähän maailmaan.
Ensireaktioni oli hämmennys. Kun itselleni ovat lapseni tosi tärkeitä. Ja kuinka mukavaa se olisikaan saada hemmotella lapsenlapsiaan.
Mutta kun aikani olin miettinyt tuota ja mitä enemmän katselen tätä kaikkea jota yhteikunnassa ja maailmalla tapahtuu niin sitä enemmän olen kääntynyt samalle katsantokannalle lapseni kanssa. Mielestäni he jotka tänäpäivänä hankkivat lapsia ovat todella rohkeita.
Maailma on niin monilta osin muuttunut viime vuosikymmenien aikana eikä todellakaan sinne parempaan suuntaan. Ihmiset ovat tänä päivänä moraalittomampia kuin ennen, väkivaltaisuus, ja ylipäätänsä rikollisuus, ehkä eivät ole nousseet, mutta niistä on tullut törkeämpiä.
Ihmiset eivät monestikaan välitä mitä toisille tapahtuu (esim onnettomuuksissa porukka mieluummin filmaa kuin että auttaisivat), selkärangattomuus ja epärehellisyys on tätänykyä hämmentävän tavallista.
Joka ikisestä ammattikunnasta löytyy todellisia mätämunia (poliisit, opettajat, koko hoitoalan henkilökunta jne). Kenen huostaan uskaltaisi edes jättää lapset työajaksi jne?
Kun itse olin lapsi niin 7 vuotiaasta sain yksin kulkea busseilla Helsingissä eikä kenellekään tullut mieleenkään että voisin kohdata jonkun vaarallisen aikuisen. Tänä päivänä ei lapsia voi päästää minnekään itsekseen, ei edes paljon vanhempiakaan. Vinksahtaneita aikuisia on aivan liikaa.
Sitten taas toisaalta olen kylläkin sitä mieltä että tämä tänä päivänä kasvava sukupolvi on viisas. Tämän päivän nuorilla on viisaita ajatuksia ja käsityksiä. He ottavat kantaa ja vaativat muutoksia.
Elikä ei minulla toivo kokonaan ole menny maailman suhteen, mutta en todellakaan halua tänne lapsenlapsia. Huoli heistä olisi aivan liian rankka kantaa.
Mitäs mieltä te toiset?Minä olen ihan samaa mieltä tuosta huolesta. Minulla kuitenkin on lapsia ja lastenlapsia, vanhin 15 ja nuorin 4, enkä heistä luopuisi millään. Mutta kamala painostava huoli on kaiken aikaa ...
Niin, voin hyvin ymmärtää kuinka rakkaita lapsenlapsesi ovat sinulle, ja siitä se huoli sitten syntyykin. Jotenkin täytyy vaan oppia elämään sen kanssa. Sekä vanhempien että lasten täytyy olla eri tavalla valppaampia kuin ennen, joskus vuosikymmeniä aikaisemmin. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse saan pian vauvan ja toivon jo nyt niiiiiiin paljon lapsenlapsia.. :) Oli maailman tilanne sitten mikä oli, mutta jos oma elämä on mallillaan, niin miksei siitä nauttisi ja lapsiakin tekisi? Kyllähän aina on ollut kurjuutta, mutta huomiota voi kiinnittää myös niihin hyviinkin asioihin, joita ympärillä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koitatko vain lohduttautua noilla ajatuksilla kun oikeasti ahdistaa, ettet saa ehkä koskaan lapsenlapsia eikä suku jatku?
Miksi ihmeessä suvun pitäisi jatkua? Entä kuinka pitkään sen pitää jatkua, että se "lasketaan"? Jokainen sukuhan nimittäin sammuu, kuten koko ihmiskuntakin. Yhdestäkään suvusta ei tule lopulta jäämään jälkeäkään, eikä yhdenkään suvun aiemmalla olemassaololla tule olemaan mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Itse saan pian vauvan ja toivon jo nyt niiiiiiin paljon lapsenlapsia.. :) Oli maailman tilanne sitten mikä oli, mutta jos oma elämä on mallillaan, niin miksei siitä nauttisi ja lapsiakin tekisi? Kyllähän aina on ollut kurjuutta, mutta huomiota voi kiinnittää myös niihin hyviinkin asioihin, joita ympärillä on.
Niin...hyviä asioita on paljon ja tietysti se on "niissä elettävä", eihän sitä muuten jaksaisikaan.
Mutta ne hyvät eivät kumminkaan poista noita huonoja tosiasioita. Ne huonot voi tiedostaa mutta ei niissä tietenkään tarvitse kieriskellä.
On joka tapauksessa mahtavaa että sinulle on tulossa pikkuinen. Nauti ja iloitse!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat poikani ovat vasta pieniä mutta ymmärrän apn pointin. Minua ahdistaa tulevaisuus sekä yhteiskunnalliselta kannalta että koko maailman tilanne. Ylikansoitus, ilmastonmuutos, veden loppuminen ja näiden mukanaan tuomat sodat, kriisit ja kansanvaellukset yms. Kaikki tämä tulee vaikuttamaan elämään jokaisella maailman kolkalla. Jo lastemme elinaikana puhumattakaan lastenlastemme. Näen tulevaisuuden synkkänä.
Olen samaa mieltä. Minulla ei ole lapsia - en ole koskaan erityisemmin halunnut hankkia niitä - mutta jos minulla olisikin hinku äidiksi, täytyisi oikeasti miettiä että uskaltaako tähän maailmaan synnyttää lapsia. Monessa asiassa (terveydenhoito, tasa-arvo jne.) maailma on parempi kuin koskaan, mutta kovasti tuntuu siltä, että elämme tyyntä myrskyn edellä. Ilmastonmuutosta ei oteta tarpeeksi vakavasti, liikakansoitusta ei saada hillittyä, isoista suursodista on sen verran aikaa että ihmisiltä ovat unohtuneet sodan kauhut, taloudellinen eriarvoisuus on lisääntymään päin, mistä yhteiskuntarauha tuppaa järkkymään jne. jne. Joskus 90-luvulla tulevaisuus näytti mielestäni valoisalta, mutta en ole enää vuosiin voinut ajatella luottavaisesti että mihin olemme menossa.
Niin, nuo ovat todella noita tämän päivän realiteettejä. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallakaan aikuisista lapsistani ei ole omia lapsia. Toinen heistä kertoi jokunen vuosi sitten ettei missään nimessä halua hankkia lapsia tähän maailmaan.
Ensireaktioni oli hämmennys. Kun itselleni ovat lapseni tosi tärkeitä. Ja kuinka mukavaa se olisikaan saada hemmotella lapsenlapsiaan.
Mutta kun aikani olin miettinyt tuota ja mitä enemmän katselen tätä kaikkea jota yhteikunnassa ja maailmalla tapahtuu niin sitä enemmän olen kääntynyt samalle katsantokannalle lapseni kanssa. Mielestäni he jotka tänäpäivänä hankkivat lapsia ovat todella rohkeita.
Maailma on niin monilta osin muuttunut viime vuosikymmenien aikana eikä todellakaan sinne parempaan suuntaan. Ihmiset ovat tänä päivänä moraalittomampia kuin ennen, väkivaltaisuus, ja ylipäätänsä rikollisuus, ehkä eivät ole nousseet, mutta niistä on tullut törkeämpiä.
Ihmiset eivät monestikaan välitä mitä toisille tapahtuu (esim onnettomuuksissa porukka mieluummin filmaa kuin että auttaisivat), selkärangattomuus ja epärehellisyys on tätänykyä hämmentävän tavallista.
Joka ikisestä ammattikunnasta löytyy todellisia mätämunia (poliisit, opettajat, koko hoitoalan henkilökunta jne). Kenen huostaan uskaltaisi edes jättää lapset työajaksi jne?
Kun itse olin lapsi niin 7 vuotiaasta sain yksin kulkea busseilla Helsingissä eikä kenellekään tullut mieleenkään että voisin kohdata jonkun vaarallisen aikuisen. Tänä päivänä ei lapsia voi päästää minnekään itsekseen, ei edes paljon vanhempiakaan. Vinksahtaneita aikuisia on aivan liikaa.
Sitten taas toisaalta olen kylläkin sitä mieltä että tämä tänä päivänä kasvava sukupolvi on viisas. Tämän päivän nuorilla on viisaita ajatuksia ja käsityksiä. He ottavat kantaa ja vaativat muutoksia.
Elikä ei minulla toivo kokonaan ole menny maailman suhteen, mutta en todellakaan halua tänne lapsenlapsia. Huoli heistä olisi aivan liian rankka kantaa.
Mitäs mieltä te toiset?Minä olen ihan samaa mieltä tuosta huolesta. Minulla kuitenkin on lapsia ja lastenlapsia, vanhin 15 ja nuorin 4, enkä heistä luopuisi millään. Mutta kamala painostava huoli on kaiken aikaa ...
Niin, voin hyvin ymmärtää kuinka rakkaita lapsenlapsesi ovat sinulle, ja siitä se huoli sitten syntyykin. Jotenkin täytyy vaan oppia elämään sen kanssa. Sekä vanhempien että lasten täytyy olla eri tavalla valppaampia kuin ennen, joskus vuosikymmeniä aikaisemmin. AP
vuosikymmeniä sitten lasten kuritus ja kuolemat olivat paljon yleisempiä ja sallittuja, nykyään aikuisten pitää varoa lapsia, omana kouluaikana ensimmäiselle luokalle menijät olivat kilttejä ja hiljaisia ja mukavia ihmisiä. Nykyään on toisin. Kaikki haluavat huomiota ja esilläoloa keinoja kaihtamatta. Lapset ovat erilaisiak uin ennen eikä aina positiivisessa mielessä.
Sen sijaan olen samaa mieltä sen kanssa, joka puhui vesipulasta ja ekokatastrofista, joka on jo alkanut.
ap:n kanssa olen eri mieltä.
Minä olen jo yli 30-vuotias. Haluaisin ehkä lapsia, mutta se ehkä johtuu täysin siitä, millainen tämä maailma ja suomi on nykyään.
En tiedä haluanko omaa lasta tähän maailmaan. Kaikkea pahaa tapahtuu ja elämä tavallaan rajoitettua. En yleensä ole sellainen pahimman pelkääjä, mutta en tiedä haluanko olla vastuussa pienestä lapsesta ja myöhemmin isosta tässä ympäristössä.
Itse haluaisin 2-3 lasta mutta en pystyisi elättämään heitä kunnolla kun osa-aikanen kaupan kassa olen, toki oletuksena on että olisi toinen vanhempikin joka käy töissä niin siten ehkä voisi taloudellisesti mennä ok. Pääkaupunkiseudulla en kasvattaisi lapsia vaan joku läheinen kaupunki voisi olla hyvä.
En sanoisi että maailma on kovin paljoa pahempi paikka kuin ennen... olen kuullut omalta mummolta kauhutarinoita sen omasta lapsuudesta ja sitten mummon lapsien (äitini+enot) eri vuosikymmeniltä (50,-60,-70 ja kasarin alku) ja muistan oman lapsuuden ysärin lopussa ja 2000-luvun alussa niin osaan verrata nykyhetkeen.
Nykyaikana pahoista asioista uutisoidaan niin laajasti että tulee fiilis siitä että maailma on paha paikka, mitä se onkin... mutta kun lopettaa uutisten lukemisen vaikka viikoksi niin huomaa ettei se olekaan niin paha :D
Sitten jos lukee niitä päivittäin, tekisi mieli viiltää ranteet auki kun tulee fiilis "mitä järkeä on elää" kun maailma on niin paha. Se mikä on ehkä eniten muuttunut on se että ihmiset on nykyään itsekeskeisiä ja some on tosi paha..
Enää ei ole yhteisöllisyyttä, kerrostaloissa asuvat lapset ei välttämättä enää leiki muiden talossa asuvien lasten kanssa ja ironisesti vanhemmat ihmettelee (tällä palstallakin) kun lapsella ei ole kavereita? :O me ihmiset voidaan vaikuttaa niin moniin asioihin, aletaan aluksi vaikkapa tervehtiä niitä naapureita ja vaikka pyytää heidän lapset leikkimään omien kanssa ja ollaan vähemmän siellä somessa ja keskitytään niihin oikeisiin ihmisiin.
Itse en todennäköisesti tule koskaan saamaan omaa perhettä kun olen homo, mutta välillä on kiva leikitellä ajatuksella millaista elämä olisi muutaman muksun kanssa ^^
Alue: Aihe vapaa
Ei se että roskalehdet raportoivat kaiken kamalan melkein suorana lähetyksenä, tarkoita että kamalia asioita tapahtuisi enemmän. Uutiset vain liikkuu nykyään helpommin. Maailma ei ole koskaan ollut näin hyvä.