Lue keskustelun säännöt.
Ei ole mitään järkeä asua vuokralla.
27.01.2016 |
Kannataisi mielummin ottaa lainaa ja hankkia omistus asunto. Lainoja maksaessa ne menee kuitenkin "omaksi hyväksi". Mutta kun maksat vuokraa koko ikäsi jos asut vuokralla niin ne menevät toiselle että sinä saat vain asua.
Etenkään yksityiselle vuokran antajelle ei kannata mennä sillä se voi vaikka väittää että olet rikkonut jotain vaikka se olisi jo valmiina rikki.
Lisäksi voi olla ettei maksanvuokran palautuksia.
Ja vaikka haastaisi oikeuteen niin jos tarpeeksi kiero ja älykäs tyyppi niin voikin olla että häviät.
Eli ei kannata.
Kommentit (24)
No, minulla on omistusasunto. Pistin sen vuokralle, kun muutin mieheni kanssa yhteen. Olemme yhdessä vuokralla.
Miksikö? Koska oman asuntoni arvo on 200 000 e. Tämän asunnon arvo on 700 000 e. Mikään pankki ei anna meille puolta miljoonaa lainaa.
Ja näin uusperheenä meillä on pakko asua helsingissä tietyllä sijainnilla. Ja meillä on pakko olla viisi makuuhuonetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ostettaisiin asunto pieneltä, muuttotappio-paikkakunnalta, jossa todennäköisyys on, että omaa ei saa myytyä (ainakaan nopeasti) pois? Miksi ottaa lainaa yli 100t euroa että voimme ostaa asunnon, jossa emme välttämättä asu kahta vuotta kauempaa ja olla sitten loukussa tämän asunnon kanssa?
Jos asuisimme pk-seudulla tai tarkoitus olisi jäädä pysyvästi ko. paikkakunnalle, niin asia voisi olla eri. Miksi ihmiset eivät ymmärrä että elämäntilanteita on erilaisia?
Vierailija kirjoitti:
Omistusasuminen alkaa kannattaa noin kolmekymppispaivista lahtien. Ennen tata useimmat asuvat joko kotona, opiskelijamurjussa, pienissa yksioissa, joissa vuokra ei ole yleensa hirvittavan suuri. Perheellistyessa useimmat tarvitsevat enemman tilaa, huoneita ja halutaan myos laatua asumiselle, jolloin onkin aika hypata vuokramarkkinoilta omistusmarkkinoille. Isojen perhe-asuntojen/talojen vuokra voi olla yli tonnin, jolloin tama on tyhmistettyna parempi laittaa "omaan taskuun". Parinkymmenen vuoden paasta velat alkaa olla maksettuna, jolloin asumisesta maksetaan vain vastikkeet/verot/juoksevat kulut, ja kiinteisto on omaisuuttasi. Samalla vuokralaiset maksavat viela koko pakettia. Vanhemmiten elakoityessa tulot myos tippuvat, mika sopii hyvin yhteen alentuneiden asuinkustannusten kanssa.
Logiikka muuten ok, mutta minusta on aivan järkyttävää tehdä kaksikymmenvuotissuunnitelmia elämässä. "Otetaan nyt vaimokulta sikahintainen laina, että sitten viisi-kuusikymppisinä eläköitymisen kynnyksellä meillä on ihan omistusasunto, jossa voidaan sitten kuolla pois". Puolet avioliitoista ei ole edes kasassa kahdenkymmenen vuoden jälkeen ja elämä saattaa muutenkin muuttua aika lailla. En ymmärrä sitäkään, että varsinkaan pienituloiset vanhemmat uhrautuvat ja kituuttavat kymmeniä vuosia, jotta saisivat omaisuutta kerrytettyä lapsille. Mitä vittua, eikö sitä omaa elämää saisi ja kannattaisi elää täysillä, eikä olla velkaa pankille? On eri asia, jos on niin paljon rahaa/omaisuutta, että saa ostettua kämpän samantien tai muutaman vuoden sisällä. Ei ole myöskään aina helppoa päästä eroon omistuskämpästä tarpeen vaatiessa, eikä ole takeita, että saa edes sijoituksensa takaisin.
Suomessa asuntojen hinnat ovat aivan järkyttäviä varsinkin suomalaisittain suurissa ja keskisuurissa kaupungeissa. Sen lisäksi kaikki muukin maksaa aivan tajuttomasti. Moni keskituloinenkin sinnittelee muutamalla sadalla eurolla kuussa laskujen jälkeen. Mitä järkeä siinä on? Saako siitä jonkun "hyvän kansalaisen sitkeyspalkinnon"?
Toisaalta jos tämä maksaa sen 1200e/kk niin silloin siinä ei ole järkeä.