Te, jotka ette koskaan muuttaisi omakotitalosta pois, kertokaa kuitenkin se ärsyttävin asia, mikä sinua tällä hetkellä ärsyttää omakotiasumisessa?

Naapurin liian isot puut varjostaa auringolta.

Omakotitaloasumisessa ei ärsytä mikään, se on täyttä juhlaa.

Kerrostalossa ärsykkeitä riitti vaikka kuinka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ei ärsytä mikään muu niin vietävästi kuin naapurit, jotka antavat kissojensa kuljeksia vapaana toisten pihoilla. Meidänkin pihalla aina kunnon läjät. Ei ole yhtään kivaa, kun pitäisi lapsienkin saada siinä pihalla temmeltää. :-/

Mua taas ärsyttää vietävästi naapurit, jotka antavat lapsiensa kuljeksia vapaana toisten pihoilla. Meidänkin pihalla on aina kunnon sekameteli, kukkapenkkejä sotkettu, lumihanki tampattu, roskia jää matkan varrelle. Välillä lapset tunkevat sisälle kurkkimaan olisiko jotain hyvää pöydillä esillä. Rasvaiset nenät on jatkuvasti kiinni ikkunalaseissa kun kurkitaan mitä sisällä tapahtuu. Ei ole yhtään kivaa, kun tulet suihkusta ja naapurin penskat seisovat kuraisine jalkoineen eteisessä toljottamassa.

Toinen mikä ärsyttää on lumityöt. Mutta niitä joutuu tekemään sentään vain osan vuodesta. 

Säikytä ne pennut. Meillä mun ollessa teini naapurin 3-6 vuotiaat kävi kurkkimassa ikkunoista ja koputtelemassa niihin ja häiriköi ja sotki pihan ja istutukset. Mä silloin 16-vuotiaana säikytin ne puolikuoliaiksi. Olin joskus yksin kotona yön ja kutsuin sit pari kaveria illalla, kun tiesin että ne tulee taas. Maskeerattiin itsemme vampyyreiksi ja kun kuultiin että ne on taas koputtelemassa ikkunoihin mentiin auki olevasta takaovesta ulos ja hyökättiin sinne etupihalle, en ole ikinä kuullut yhdenkään lapsen kiljuvan niin kuin se kolmivuotias joka säikähti aivan tajuttomasti (meillä oli siis punaiset piilarit, tekoverta kasvoissa yms). Jahdattiin ne niiden omalle pihalle ja varoitettiin, että seuraavalla kerralla ne päätyy ruokalistalle. Ei näkynyt enää, ne ei itseasiassa pimeällä uskaltaneet lähteä omaa pihaa kauemmas.

Pihahommat

Lähellä ei ole niin paljon lapsiperheitä kuin kerrostalo- ja rivarialueella olisi (asutaan 10km päässä kaupungin keskustasta)

Sähkölasku kovilla pakkasilla

Siinä nyt ne mitä mieleen tuli.

Toki pihahommat on välillä taas tosi kivojakin; lumen kolaus raikkaassa pakkassäässä, nurmikon ajo kesäkuumalla, kasvimaan istuttaminen keväisin ja tuloksista nauttiminen syksyisin.

Lapsillakin on täällä pihalla paljon tekemistä; talvisin pulkkamäki takapihalla ja luistelukenttä omassa lammessa, kesäisin paljon tilaa leikkiä ja seikkailla, syksyisin päästään marjastamaan takapihalta lähtevään metsään.

Koko ikäni olen omakotitalossa asunut, ja silloin kun kotoa muutin poikaystävän kanssa kerrostaloon, niin vannoin etten IKINÄ muuttaisi omakotitaloon, kerrostaloelämä oli paljon helpompaa.

Pian kuitenkin ostettiin omakotitalo.

Kaipa sekin mihin on tottunut, vaikuttaa asumisympäristöhaaveisiin. Minullakin monta kaveria jotka koko ikänsä ovat asuneet kerrostalossa, eivätkä voisi kuvitellakaan asuvansa omakotitalossa. :)

Ei oikeastaan mikään. Ehkä korkeintaan se, että naapurit ovat liian lähellä (60m nyt väliä), haluaisin asua paljon kauempana kaikista muista ihmisistä ja olla täysin rauhassa metsän keskellä. Mutta oikein hyvä näinkin. Vihasin kerrostaloa ja rivaria. Edes kunnon seksiä ei saanut harrastaa rauhassa mihin aikaan vaan (emmekä harrastaneetkaan, ohuet seinät ja lapsiperheet naapurissa, eivät varmasti olisi halunneet kuulla meidän touhuja) ja minä nyt olen muutenkin tällainen keskiyön imuroija :D

Ei mikään. Tai no ehkä vähän se että kaikki vapaa-aika menee pihatöissä tai rakennellessa jotain tai kunnostustöissä. Toisaalta, kun on kaksi alle kouluikäistä lasta niin ei tässä ehtisi muutenkaan mitään harrastamaan, että ihan hyvä näin. :)

Rahanmeno. Mutta on se silti sen arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Se että lapsille ei ole kavereita naapurustossa jossa asuu iäkkäämpää väkeä. Kerrostaloissa lapsille riittää seuraa ja pihakavereita...Myös palvelut ja bussipysäkit vähän kauempana...Ihanaa taas se oma rauha. Kun lohduttaa öisin huutavaa lasta tai pyörittää pyykkejä ei tarvi miettiä naapureita...ulos pääsee avaamalla oven ja lasten lelut ym siellä eikä tarvi raahata kaikkea koko aikaa sisätiloihin tai pyörävarastoihin...

Pääsethän sinä kerrostalostakin avaamalla oven ulos, tuskin ikkunasta läpi menet jos kerrostalossa asut?:D

Remontit ja lumityöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ei ärsytä mikään muu niin vietävästi kuin naapurit, jotka antavat kissojensa kuljeksia vapaana toisten pihoilla. Meidänkin pihalla aina kunnon läjät. Ei ole yhtään kivaa, kun pitäisi lapsienkin saada siinä pihalla temmeltää. :-/

Mua taas ärsyttää vietävästi naapurit, jotka antavat lapsiensa kuljeksia vapaana toisten pihoilla. Meidänkin pihalla on aina kunnon sekameteli, kukkapenkkejä sotkettu, lumihanki tampattu, roskia jää matkan varrelle. Välillä lapset tunkevat sisälle kurkkimaan olisiko jotain hyvää pöydillä esillä. Rasvaiset nenät on jatkuvasti kiinni ikkunalaseissa kun kurkitaan mitä sisällä tapahtuu. Ei ole yhtään kivaa, kun tulet suihkusta ja naapurin penskat seisovat kuraisine jalkoineen eteisessä toljottamassa.

Toinen mikä ärsyttää on lumityöt. Mutta niitä joutuu tekemään sentään vain osan vuodesta. 

Melko outoa toimintaa. Asuin lapsuuteni omakotitalossa, eikä se koskaan ollut tuollaista. Kaveritkin asuivat enimmäkseen omakotitaloissa, mutta kaikille mentiin puolin toisin vain kutsuttuna ja sovitusti, ei todellakaan oleiltu kenenkään pihoilla tai kotona luvatta, ruokapöytään mentiin kylässä vain jos pyydettiin, muuten syötiin kotona, herkutkin. Mutta ehkä nykyään tämäkin on toisin...? Kun eihän lapsen kasvatus kauniisiin käytöstapoihin ole enää muodikasta...

Mitä jos sanoisit niille suoraan? Minä olisin sanonut jo aikoja sitten, jos jossain noin vinksahtaneessa yhteisössä asuisin. Oppisivat tietämään talon ja pihan jonne ei marssita kuin hollitupaan. Jos ei muuta niin tulisi tontin ympärille aita ja portti, ja jos vielä senkin jälkeen tunkeilijoita riittäisi, tulisi hälytyssysteemit. Siinä voisi pienet kriminaalin alut vanhempineen opetella joko toimimaan oikein... tai olemaan lirissä.

Olen sanonut asiasta tosi monta kertaa, niin lapsille kuin vanhemmille, mutta ovat koko sakki sellaisia ihme toljottelijoita ja hihittelijöitä. "Että eikö ookin hassua, että ne lapset sillä tavalla tuli teille, ne selvästi tykkää teistä." Tää perhe muutti toissakeväänä asuinalueelle ja mitä muidenkin naapureiden kanssa ollaan juteltu, niin monilla on ollut samaa ongelmaa heidän kanssaan. 

Meidän teineillä menee erityisesti hermot näiden lasten kanssa, ovat niin näiden 3- ja 5-vuotiaiden idoleita. Aina kun tytöt ovat pihalla, tulevat nämä lapset minkumaan ja mankumaan huomiota, roikkuvat jaloissa ja eivät lähde kotiinsa kulumallakaan. Muuten meidän tytöt on tosi lapsirakkaita, mutta tuollainen ottaa heitä kyllä todella päähän, että heti kun menet kesällä takapihalle lueskelemaan, niin vieressä on kaksi täystuhoa vonkaamassa leikittäjää. 

No nyt juuri harmittaa se, että ovelta autotallille ja  tielle on pitkä jäinen alamäki, joka nielee säkkikaupalla hiekoitussoraa, joka sitten kun aurinko taas alkaa paistaa, uppoaa jäähän niin että tarvii taas lisää soraa, ja taas ja taas.

Ei ärsytä oikein mikään. Lasten kanssa en halua asua muualla kuin okt:ssa, ilman lapsia voisin harkita.

Vierailija kirjoitti:

Lumityöt

Lumityöt ovat juuri parasta! Hyvää liikuntaa ja ulkoilua samassa paketissa. No, myönnän kyllä, että ihan aina, eli märän lumen aikaan, se ei ole niin kivaa, mutta ei mielestäni kamalaakaan. Meillä on keskimääräistä suurempi puhdistettava alue ja teen sen käsipelillä. Minä, ei mies, koska minä tykkään.

Samoin tykkään lehtien haravoinnista, vaikka lehtipuita on paljon.

Ei oikein tule mieleen mitään, mikä harmittaisi. Tosin varmaan iän edeleen karttuessa tulee tilanne, jolloin fyysiset työt alkavat olla rasite. Silloin on aika muuttaa kerrostaloon.

Se, että mies saa joka kevät inspiraation ryhtyä rakentamaan jotain uutta, jota ei välttämättä edes tarvita. Innostuu projektistaan, joka kesän mittaan laajenee älyttömiin mittasuhteisiin ja syksyllä mies sitten valittaa, ettei taaskaan ehtinyt pitää lomaa. Mutta kodin pienet korjaustyöt saavat kyllä kasaantua, samoin ne pihatyöt, joiden pitäisi olla enemmän miehen vastuulla. Inspiraatio ei koske polttopuita, pensaiden leikkuuta, nurmikonleikkuuta, kasvihuoneen hoitoa ( mies kyllä keväällä sinne innoissaan kiikuttaa kaikenlaista chilintainta). Miehen mielestä hänen pihaprojektinsa on täysin rinnastettavissa kotitöihin, sehän tapahtuu meidän yhteisellä pihallamme, siksi minulle kuuluu pyykit, siivous, ruuat ja lapset. Ja sitten taas ihmetellään, kun rouva juhannuksen tietämillä saa kodinhoitoraivarit... ;) Nyt täytyy siis nauttia talvesta vielä kun voi..!

Vaikka asutaankin "keskellä ei mitään", niin on pakko sanoa naapurit. Lähimpään naapuriin on noin 1,5km matkaa. Koska koko paikkakunta on pieni kyläyhteisö, naapurit kuvittelevat voivansa tulla tosta noin vaan käymään. Kurvataa tai klampsitaan pihaan ilmoittamatta, eikä ymmärretä lähteä vaikka suoraan sanotaan että on tässä menoa tai muuta kiirettä.

Ja aina jaksetaan sanoa, että muuta maalle omakotitaloon jos naapurit kyllästyttää :D

Eniten ärsyttää se, että komposti jäätyy talvella ja posti pitää hakea laatikosta. Näitä "ongelmia" ei ollut kerrostalossa.

Lumityöt, kallis eläminen.

Kiinteistövero noussut poskettomasti, samoin sähkö, energiavero, siirtomaksut, vesi ja jätevesi kymmeniä prosentteja viime vuosina.

Meillä suora sähkölämmitys.

Kallista asua talossa yksin, vaikka lapsi välillä täällä käykin. Sen verran syrjässä kuitenkin, ettei kaupaksi ole mennyt. Muuten asumisessa ei moitittavaa.