Mielenterveysongelmaiset töissä!

Käyn media-alan töissä (en viitsi tarkentaa, koska aika pieni spesiaaliala kyseessä), masentunut olen. BDI-testissä vetäisin varmaan tällä hetkellä jotain lievän ja keskivaikean väliltä, nyt on siis aika hyvä vaihe menossa. Viimeksi kesälomalla oli huomattavasti vaikeampi vaihe menossa.

Sairastan yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä, olen työelämässä. Toimin tulkkina.

Käyttekö töissä ilman lääkitystä?

Pari työkaveria on kai masentuneita. Tai jotain muuta. Ikävintä on se, että ei heihin voi luottaa. Jättävät ihan säännöllisesti työkaverit ja työnantajan pulaan. Onneksi toisen määräaikainen loppuu ihan pian.

Olen kuntoutuja ja opiskelen humanistista alaa. Olen selvinnyt opiskelusta lukiossa mukautetulla lukujärjestyksellä ja käyn terapiassa muutaman kerran viikossa vieläkin. Olen käynyt työharjoittelut kertomatta asiasta, ellei ole kysytty. Masennus siis taustalla mulla. Pärjään arjessa mutten halua syödä julkisesti, enkä ple kokenut että asiasta tarvitsisi kertoa. Koen vähän syyllisyyttä mutta niin paljon negatiivista asennetta on ollut yleisesti ilmassa että olen pelännyt ettei muhun luoteta jos kerron, kun kuitenkin saa nykyään asiani ja työni hoidettua.

Skitsofrenia diagnoosi on, olen töissä elektroniikkahuollossa. Työkaverit ja asiakkaat pitää vähän outona mutta olen hyvä töissäni.

Mulla on 2-suuntainen mielialahäiriö. Mulla on vakkarityö kuljetusalalla. Välillä joudun olla sairaslomalla, kun masennus menee niin pahaksi. Muutama sairaalajaksokin on ollut. Mutta haluan käydä töissä niin paljon kuin pystyn. Tykkään työstäni. Kukaan ei töissä tiedä mun sairaudesta. Jotkut jopa on sanonut, että mä oon tasapainoisin ihminen mitä tietävät ja mulla on varmasti hyvä elämä kun oon aina niin iloinen. Juuh :D Täyshullu oon.

Olen sairastanut työuupumuksen ja depression kymmenisen vuotta sitten. Olin sairauslomalla kaksi kuukautta, sain lääkitystä ja aloitin terapian. Lääkitystä käytin kolmisen kuukautta, terapiassa kävin ensin puolitoista votta (kognitiivinen psykoterapia) ja sitten viisi vuotta (psykoanalyysi). Pääasiassa maksoin terapiat itse, eli aika lailla niihin upposi rahaa. Mutta pystyin kuitenkin käymään töissä ja etenemään urallani, mikä oli tärkeä asia.

Keskivaikea masennus kai se on ja joku ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriötäkin.

Käyn töissä ja olen pidetty työntekijä, saanut pari luottamustehtävääkin.

Työ on mulle terapiaa vaikka raskasta. Mielestäni jotkut työkaverini ovat vielä enemmän päästään vinksallaan kuin minä, vaikka eivät sitä kerro :)

Sairastan masennusta, johon sisältyy voimakasta ahdistusta. Tällä hetkellä ehkä lievä masennus. Olisi tarvetta lomalle, mutta ei vielä sairauslomalle. Takana vuosien lääkehoito, tarkoitus jatkaa nyt lääkkeettä. Töissä ei kukaan tiedä enkä kertonut asiasta terveystarkastuksessakaan.

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö on. Käyn töissä enkä syö lääkkeitä enkä käy terapiassa. Yksi työkaveri tietää ja hän sanoi ettei huomaa mitenkään. Joskus kyn oikeen ahdistaa, niin on pakko pitää saikkua yhden päivän. Onneksi harvassa ovat ne päivät.

Olen sosiaalityöntekijä. Pitkä masennushistoria ja ahdistuneisuushäiriöitä. Lääkitys ollut päällä vuosia, nyt pyrin lopettelemaan kun vointi on jo suht hyvä.

En ole oikein pystynyt. Sairaus on ollut niin paha. Opiskelen tällä hetkellä muutaman kurssin vuodessa, töitä/luottamustehtäviä 1-2 päivää vuodessa. Sairaus on todella vaikea, vaikeaa selviytyä ihan perusarjestakin. Pakko-oireinen häiriö.

Epävakaa persoonallisuushäiriö bipolaarisilla oireilla. Oireet pysyneet kurissa jo vuosia lääkityksellä ja elän ihan normaalia elämää, johon kuuluvat päivätyöt ja lisäksi satunnaiset freelancer-hommat. Diagnoosista on jo kymmenen vuotta ja tunnistan esim. alkavan masennuskauden oireet ajoissa ja pyrin silloin tekemään lyhyempää päivää ja nukkumaan enemmän jos mahdollista. Edellisestä mielenterveyteen liittyvästä sairaslomastakin on jo useampi vuosi, osittain siksi että pystyn halutessani tekemään myös etätyötä.

Olen edennyt urallani ja tällä hetkellä työhön kuuluu myös esimiestehtäviä. Ilman sairautta olisin varmaan opiskellut pidemmälle, mutta näillä mennään.

Minulla on ahdistusta ja masennusta mutta haluaisin opiskelemaan sosiaalialalle :( En tiedä voinko noiden takia kuitenkaan, että olenko sopiva sinne..

Vajaa parikytvuotta sitten  kävin läpi burnoutin, psykoosin ja masennuksen.

Muutama viikko uudenkaupungin hullujen huoneella, pari vuotta jälkihoitoo.

Työelämästä poissa jokusen kuukauden kaikkiaan.

Voi sanoa että tervehdyin täysin.  Mielenkiintoinen kokemus. Antoi perspektiiviä asioihin.

Olen opiskellut pitkään opettajaksi mutta en kyllä pysty sitä työtä tekemään. Olen masentunut ja epävakaa.

2. tyypin kaksisuuntainen... Käyn osa-aikatöissä.

up

Mulla on MAD (pun not intended), joka on kehittymässä enemmän depression suuntaan näin iän myötä. Olen ollut sairas vuosikausia, mutta en kertaakaan saikulla töistä. Työ pitää mut järjissäni, enkä voi korostaa riittävästi, kuinka tärkeää työssä käyminen on. Kulttuurialan koulutuksen saaneena pätkä- ja silpputyöläisenä en kuitenkaan saa aina tehdä töitä, ja tälläkin hetkellä olen vain osa-aikaisena parissa eri hommassa. Taloudellinen epävarmuus ja tyhjän panttina oleminen on rankempaa kuin toimisto-orjuus ikinä.

Olen ollut lääkityksellä vuosia ja se toimii tosi hyvin. Olin välillä ilman, mutta oireet palasivat. Tuntui järjettömältä kärsiä, kun tiesin, että elää voi ihan normaalistikin. En ole koskaan puhunut työpaikalla mielenterveydestäni, koska stigma on yhä olemassa aika voimakkaana. En usko, että kukaan arvelisi minussa olevan mitään vikaa. En ole puhunut asiasta edes perheeni kanssa, vain aviomieheni ja muutamat ystäväni tietävät asioiden todellisen laidan.