Entiset seurakuntanuoret, mitä teistä tuli?

Kirkon nuorisotyöntekijä. Edelleen siis käyn srk:n nuortenilloissa yms tapahtumissa :D

Muusikko

Opettaja ja uskossa olen

Minustakin tuli kirkon nuorisotyönohjaaja!

Keskeneräinen filosofian maisteri, sittemmin ihan valmistunut ja töihin päässyt kirvesmies, äiti, koiraharrastaja ja vakaumuksellisesti uskonnoton. Politiikassa olen mukana harrastuksenomaisesti, erityisesti tykkään ajaa eteenpäin ihmisoikeusasioita.

Pakana jonka tausta näkyy yhä arvomaailmassa niissä asioissa, jotka itse näen uskonnon hyvinä puolina.

Isoskoulutukset yms kävin mutta koskaan en kelvannut leirille isoseksi. Tuntuu, että seurakunta petti minut, en kelvannut. Erosin kirkosta viime vuonna reilu kolmikymppisenä. Sairaanhoitaja.

Ateisti.

Vierailija kirjoitti:

Pakana jonka tausta näkyy yhä arvomaailmassa niissä asioissa, jotka itse näen uskonnon hyvinä puolina.

Tarkoitatko pakanalla ateistia vai muinaisiin luonnonuskontoihin uskovaa? En saivartele vaan ihan mielenkiinnosta kysyn.

Toimittaja. Olen eronnut kirkosta, olen ateisti. Naimisissa, lapsi, vapaaehtoistyötä ja luottamustoimia. Ihan hyvä ja tasapainoinen elämä.

Vierailija kirjoitti:

Entiset seurakuntanuoret, mitä teistä tuli? 

No ainakin entisiä seurakuntanuoria. Minusta myös entinen kirkon jäsen.

Vierailija kirjoitti:

Isoskoulutukset yms kävin mutta koskaan en kelvannut leirille isoseksi. Tuntuu, että seurakunta petti minut, en kelvannut. Erosin kirkosta viime vuonna reilu kolmikymppisenä. Sairaanhoitaja.

Olitko uskossa Jeesukseen silloin nuorena? Entä nykyään?

Itsensä uskossa hajottanut mielenterveysongelmainen.

Tosi tavallinen aikuinen nainen (ainakin omasta mielestäni), jolla kaksi lasta ja aviomies. Ihan hyvä ammattikin löytyy, ja töitä riittänyt aina. En juurikaan käy enää seurakunnassa, mutta haluaisin käydä useammin. Lapsia olen välillä vienyt pyhäkouluun.

Suurperheen äiti, sairaanhoitaja, joka ei ole uskossa. Ei mieskään.

Mies ajelee motskarilla, soittaa kitaraa, me kumpikin kuuntelemme heviä ja laulamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakana jonka tausta näkyy yhä arvomaailmassa niissä asioissa, jotka itse näen uskonnon hyvinä puolina.

Tarkoitatko pakanalla ateistia vai muinaisiin luonnonuskontoihin uskovaa? En saivartele vaan ihan mielenkiinnosta kysyn.

Minäkin mietin samaa! :D Terveisin entinen ateisti, nykyinen uuspakana, joka on törmännyt suht usein siihen, että ateistit/uskonnottomat kutsuvat itseään pakanoiksi.

Niinhän minustakin. Mutta entä muuta? Musta tuli lukion ope. Muistelen usein hyviä aikoja nuoruudessa. Meillä oli tosi kivaa! Kiitos silloiselle nuorisotyölle! Ai kun vielä pääsisi jollekin reissulle niiden hyvien tyyppien kanssa. Tai ihan vaan hengailemaan siihen tunnelmaan. Oli ja on tärkeää...

Oon toi edellinen kirjoittaja. Yritin vastata tohon alkoholisti viestiin. En onnistunut. En siis ole ateisti.

Aika jännä kun katsoo näitä vastauksia, niin aika moni seurakuntanuorissa ollut, on ollut myös ainakin jonkin sortin uskovainen. Ilmeisesti suurinosa on ollut seurakuntanuorissa 80-luvulla tai sen jälkeen. Itse olin 70-luvun alkupuolella ja 60-70 luvulla ainakin meilläpäin seurakuntanuorissa ja seurakunnan leireillä kävi ihan tavallisia lapsia, enkä muista seurakuntaleireilläkään olleen ainuttakaan uskovaista, vaan ihan tavallisia janttereita.

Tokihan me kaikki kirkkoon kuuluttiin, niin kuin käytännössä kaikki siihen aikaan, mutta seurakunnan poikakerhossa käytiin lähinnä pelaamassa pelejä, tekemässä lennokkeja jne. Leireillä toki oli nää ruokarukoukset ja iltarukoukset ja mitä niitä nyt oli, mutta ei mitään muuta. Muuten vaan uitiin, pelattiin ja pidettiin hauskaa.

Sitten riparilla tietysti oli aina vakiot pari tyyppiä, jotka jossainmäärin hurahti uskoon ja ne olikin sitten seuraavana vuonna isosina, mutta harva niistäkään lopullisesti sille tielle jäi. Mutta joo riparihan taas oli ihan oma juttunsa eikä varsinaisesti kuulu ketjun aiheeseen. Mutta siis tosiaan itse olin mukana seurakuntapojissa, mutta ihan tavis tapaluterilaisesta perheestä olin niin kuin muutkin, eikä minusta koskaan minkään sortin uskovaista tullut. Mutta varmaan 80-luvulla touhu muuttui ja seurakunnan touhuissa oli mukana enää niitä, jotka oli joko uskovaisperheistä, tai itse muuten uskontouhuista enempi kiinnostuneita, vai kuinka?

uskova DI. myös puoliso on uskova, mikä on itselleni kiitollisuuden aihe.

perusluterilaisia olemme.

Eräs opiskeluaikainen tuttavani luopui opiskeluaikana kristinuskosta ja alkoi agnostikoksi tms. Nyt nelikymppisenä on kuitenkin kääntymässä käsittääkseni buddhalaiseksi, mikä on mielestäni mielenkiintoista. Jonkinlainen kaipuu hänellä kuitenkin näihin uskon asioihin.

itse olen kristitty, ja ajattelen, että Jumala osaa tehdä oikeat ratkaisut eri ihmisten kohdalla.