Jos tulee sota, mitä pelkäätte eniten?

Ihmisten halveksuntaa ja sitä että naiseni hylkää minut, koska olen sivari.

Olen masentunut sinkku eli paljoa menetettävää ei ole. Minulla on kuitenkin pari eksoottisempaa lemmikkiä joille en pystyisi sähköjen ja ruuanjakelun katkettua antamaan hyviä elinoloja ja varmaan joutuisin lopettamaan ne omin käsin. Se ahdistaa ajatuksena eniten.

Pahin pelko olisi tietenkin siinä, että lapsi joutuu rintamalle. 

Ei ole lääkkeitä allergiaani ja astmaani enää saatavilla, jolloin saattaisin pahimmillani tukehtua kuoliaaksi. 

Se, että läheiseni kuolisivat, ja itse jäisin henkiin. Ja toisaalta melkein vielä enemmän se, jos itse kuolisin, mikä suru se olisi läheisilleni.

Ja sitten varmaan se, että tilannetta voisi vain seurata, mutta sen alkuun, etenemiseen tai loppuun ei voisi vaikuttaa mitenkään. Joutuisi vain katsomaan ja odottamaan, selviytymään päivästä toiseen samalla kun kaikkea kamalaa tapahtuu ympärillä. läheisiin ja sukulaisiin ei ehkä saisi yhteyttä, elintarvikkeet voisivat loppua, koti voisi tuhoutua, ja silti sitä vain ehkä jotenkin jatkaisi sumussa päämäärättömänä eteenpäin odottaen, päättäisikö joku itsestä täysin riippumaton päättäjien taho siitä, että loppuuko tuo helvetti ikinä. Alkaisiko siinä vaiheessa jo miettiä itsemurhaa, jos olisi hengissä selvinnyt? Ja sitten se kalvava ajatus, että mitä jos tämän loputtoman pitkän epätoivon ja kärsimyksen jälkeen teen itsemurhan tänään ja sota loppuukin huomenna?

Näin nuorena, kohtalaisen puolustuskyvyttömänä naisena myös pelkäisin sitä, että sodan aikana yhteiskunnan lait ja rakenteet enemmän tai vähemmän sortuvat ympäriltä. Kukaan ei laske ryöstöjä, pahoinpitelyitä tai raiskauksia, kun maassa on sotatila...

Että suomalaiset alkaisivat taas aseettomien sotavankien teurastamisen ja taas lehdistö vaikenisi asiasta.

Unohdetaan Geneven sopimusa saksalaisten aseveljien tyyliin.

Ehdottomasti suurin pelkoni olis että mies joutuis sotaan ja kuolis siellä. Aika lailla yhtä suuri olisi että lapsille tapahtuis jotain pahaa: kuolisivat pommituksessa, nälkään tai tautiin. Jotenkin kuitenkin ajattelen että pystyisin heitä ehkä jollain lailla suojelemaan, siksi siis pelkään enemmän mieheni puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten halveksuntaa ja sitä että naiseni hylkää minut, koska olen sivari.

Ei pelkoo. Internointileiriin tulisi nouto.

t: kantapeikko

Että menetän lapseni - joko kuolemalle tai sodan mielettömyydelle.

Miehitystä ja sitä että Suomesta tulee Venäjän alusmaa tyyliin Itä-Ukraina. Oikeusvaltion ja infrastruktuurin romahtaminen liittyy tähän. Mutta vielä on aikaa liittyä Natoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten halveksuntaa ja sitä että naiseni hylkää minut, koska olen sivari.

Ei pelkoo. Internointileiriin tulisi nouto.

t: kantapeikko

Eiköhän sivarit laiteta pakkotöihin pitämään välttämättömiä yhteiskunnan rakenteita pystyssä.

Ydinaseita ei ole olemassakaan - eikä Venäjä tule tuhlaamaan tänne paljoakaan ohjusten muodossa. Arvotonta korpea suurin osa Suomesta, ja helvetin huono vaihtosuhde hakea täältä mitään voimakeinoin, kun Hornetit ilmassa ja maassa vaanivat Leopardit, ja miljoona miestä rynnäkkökivääreineen.

Keskittykää mieluummin siihen että teillä on ruokaa, eli kasvimaa ja ongenkoukkuja. Vanhat menetelmät kunniaan! Tervetuloa takaisin 1800-luku, ja aurinkopaneelit.

Mörköjä , mä pelkään ja sitä että osa sodasta tulisi olemaan cybersotaa niin silloin menis av:kin pimeeksi. Olis se kamalaa...Virikkeet loppuis kokonaan... 

Ruotsiin menen heti ettei mulle arndt pekurisen kohtaloa, suomen ainoa marttyyri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten halveksuntaa ja sitä että naiseni hylkää minut, koska olen sivari.

Ei pelkoo. Internointileiriin tulisi nouto.

t: kantapeikko

Eiköhän sivarit laiteta pakkotöihin pitämään välttämättömiä yhteiskunnan rakenteita pystyssä.

Sivarit tapetaan boostamaan yleistä moraalia sota-aikana, sen takia karkuritkin vain ammuttiin kylmästi aikoinaan, pelolla hallintaa, jotta kaikki onnettomat sotaan pakotetut miehet eivät karkaisi rintamalta.

Kyllä ainakin viime sodan aikana pystyttiin järjestys siviilien keskuudessa pitämään aika hyvin kurissa. Pappani oli nimismies ja mulla on vanhoja työpäiväkirjoja tallella. Toki jotain rikoksia oli enemmän.

Ihan eri juttu sitten, jos meidät miehitetään.

Siviileihin kohdistuvaa väkivaltaa: raiskauksia ja kidutusta. :(

lähtisin pois eli sitä miten sopeudun uuteen kotimaahani

En voi arvottaa. Kaikki nuo jutut ovat jotenkin yhtä kauheita. Kulkutaudit, raiskaukset, nälkä, samaa paskaa kaikki.

Ammuksien ja muiden taistelumateriaalien riittävyyttä jos tilanteet pitkittyvät ja huoltoreittejä sabotoidaan. Oletan sodan olevan Suomen olosuhteissa pienten joukko-osastojen taajamasotaa tyyliin Dahuk tai Sinjár.