Lue keskustelun säännöt.
En enää kelpaa työkavereiden seuraan
26.01.2016 |
Aloitin keväällä uudessa työpaikassa ja tulin heti alusta asti hyvin toimeen varsinkin kahden ikäiseni naisen kanssa. Meillä kaikilla kolmella on sama työnkuva, käydään samaan aikaan tauoilla jne. Syksyllä, kun aloin päästä paremmin perille kaikista työtehtävistäni, aloin myös ihan tiedostamattani ja ilman ohjausta ottaa vastuuta siitä, että esim. käytetään tavaraa tulojärjestyksessä eikä niin että vanhimmat jää johonkin hyllyn perälle pitkäksi aikaa, että ylipäänsä saadaan tavaraa aikataulussa eteenpäin ja tehdään töitä tärkeysjärjestyksessä. Ensin kyselin muita, että kannattaisiko tehdä näin ja näin, ja jossain vaiheessa en enää kysellyt vaan tein omatoimisesti. Pomo huomasi aktiivisuuteni, antoi myös virallisesti vastuun osasta niist asioista mistä olin ihan huomaamattani jo huolehtinut ja nosti vähän palkkaani. Nyt kaksi muuta työntekijää väistelee, ei juttele kanssani, vastaavat kyllä jos kysyn jotain, lähtevät kahdestaan tauoille mitään puhumatta vaikka aiemmin oli tapana että mentiin yhdessä, eivät ylläpidä siisteyttä ja järjestystä enää sitäkään vähää kuin aikaisemmin, jättävät koneet päälle pois lähtiessä... Ilman tätä jatkuvaa mielenosoitusta työ ja työkaverit olisivat tosi kivoja, nyt vaan ahdistaa että huomennakin pitäisi mennä sinne.
Kommentit (26)
Minulle tulee myös ulkopuolinen olo. Myös aluksi oli ns. kaikki hyvin mutta nyt aina kunmenen kahvitauolle niin yhtäkkiä hiljenee ja mulle tulee tosi epämukava olo. En tiiä, onko vaa mun oman pään sisällä mut nykyään työilmapiiri mulle on tosi vaivalloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole ylpeä siitä millainen työtekijä/henkilö olet. Lähinnähän tässä on nyt kyse siitä että työkaverisi kokevat oman työnsä uhatuiksi koska olet tuonut uutta virtaa, näkökulmaa ja vastuullisuutta taloon -> näyttänyt työnantajallesi että näinkin nämä tehtävät voi hoitaa -> nostanut työnantajan silmissä standardeja. Hyvät, vastuuntuntoiset ja maalaisjärjen omaavat persoonat menestyvät työelämässä aina luonnollisesti ja jotkut toiset vaan käy tekemässä työnsä. Joka työyhteisöstä löytyy molempia, ja ei siinä mitään - kukin tyylillään. Nyt vain kasvatat paksumman nahkan ja teet työsi ylpeästi (ja ennen kuin joku huomauttaa, en tarkoita tällä ylpistelyä vaan tervettä itsetuntoa ja sitä että ns. seisoo sanojensa takana mielistelemättä/kyyryilemättä). Sitä niittää mitä kylvää.
Jatkat vaan samalla asenteella ja katsot että hymy ei hyydy tiukassakaan tilanteessa. Kun olet ystävällinen ja samanlainen kuin tähänkin saakka työkaverit lämpenee taas pikkuhiljaa. Jos eivät, omapahan on menetyksensä.
Naiset ovat usein taustavaikuttajia. Luovat ensivaikutelmaa, tekevät pieniä juttuja muiden huomaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Anna mä arvaan. Naisvaltainen ala. Oikein yllätyin, kun kuulin millaista kieroilua ja juuri tuollaista ap:n kuvailemaa seurasta eristämistä on naisvaltaisilla aloilla. Olen työskennellyt lukuisissa miesvaltaisissa töissä, enkä ikinä ole edes nähnyt mitään tuon kaltaista.
Olen kokenut samaa miehiltä ja monissa työpaikoissa. Miehetkin kiusaavat samalla tavalla, eivät todellakaan ole sen parempia. Syynä persoonallinen ulkonäköni.
Työkavereiden näkökulmasta olet vallanhaluinen perseennuolija ja selkäänpuukottaja.
Tavallaan pitäisi muka kuunnella tiiminvetäjän käskyjä mutta kun oma vaisto sanoo että miten sitä rahaa tahkotaan. Motivaatio menee jos ei voi itse vaikuttaa omiin vaistoihin. Terveisiä niille joita olen auttanut kohti tuloksia. ;-)