Lue keskustelun säännöt.
Olen varmaan nipo, mutta jotenkin ärsyttää vielä kun käytiin anoppilassa viikonloppuna...
26.01.2016 |
Kävimme siellä sunnuntaina hakemassa lapset kotiin, ihanat isovanhemmat aina välillä hakevat lapset (kaksoset 4v.) heille viikonlopunviettoon.
Kävimme matkalla hakemassa lihaa, kilon pala naudan ulkofilettä. Ajatuksena aikuisille 200g pihvit, lapsille 100g lehtipihvit. Aikuisille salaattia ja lapsille sit viel ranskalaisia.
Laitoin matkalla viestiä miehen siskolle, kysyin otanko heillekin kun ovat aika usein samaan aikaan käymässä.
Vastaus oli että ei kiitos, tulevat kahville myöhemmin mutta syövät kotona.
Olin hiukan yllättynyt kun olivatkin sitten jo mummolassa kun tulimme, ja sit alkoi katsomaan että onpa hyvännäköistä lihaa, vähän kyl nyt harmittaa kun he meinas vain lämmittää nakkikeittoa. (Asuvat viiden minuutin kävelymatkan päässä.)
Mieheni alkoi tehdä valkosipulivoita, mainitsi että se on lasten herkkua lehtipihvien kanssa.
Menimme ulos leikkimään lasten kanssa, ja kun tulimme sisään käly oli jo aloittanut ruuanlaiton!
"Niin ku sanoit et teette lehtipihvit niin ajattelin vähän auttaa ja.onhan tossa nyt niitä niin paljon että meillekin riittää hyvin".
Oli siis leikannut ja nuijinut niitä valmiiksi.
Anoppi vaan totesi että ehkä sit riittää, on heillä jotain silliä jääkaapissa ja salaattia varmaan on tarpeeksi, voi sitä sitten leipää ottaa lisäksi jos siltä tuntuu.
Enhän minä siinä sitten voinut sanoa enää että kuulkaas, menkää kotiinne siitä syömään sitä keittoa!
Appiukko sit lähti hakemaan lisää ranskalaisia vielä...
Eihän se nyt ollut kuin yksi ateria, joka ei mennyt niin kuin piti mutta silti harmitti, ja harmittaa.
Miksei voinut vain sanoa että kyllä kiitos, ottakaa meillekin!?
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Kävimme siellä sunnuntaina hakemassa lapset kotiin, ihanat isovanhemmat aina välillä hakevat lapset (kaksoset 4v.) heille viikonlopunviettoon.
Kävimme matkalla hakemassa lihaa, kilon pala naudan ulkofilettä. Ajatuksena aikuisille 200g pihvit, lapsille 100g lehtipihvit. Aikuisille salaattia ja lapsille sit viel ranskalaisia.
Laitoin matkalla viestiä miehen siskolle, kysyin otanko heillekin kun ovat aika usein samaan aikaan käymässä.
Vastaus oli että ei kiitos, tulevat kahville myöhemmin mutta syövät kotona.
Olin hiukan yllättynyt kun olivatkin sitten jo mummolassa kun tulimme, ja sit alkoi katsomaan että onpa hyvännäköistä lihaa, vähän kyl nyt harmittaa kun he meinas vain lämmittää nakkikeittoa. (Asuvat viiden minuutin kävelymatkan päässä.)
Mieheni alkoi tehdä valkosipulivoita, mainitsi että se on lasten herkkua lehtipihvien kanssa.
Menimme ulos leikkimään lasten kanssa, ja kun tulimme sisään käly oli jo aloittanut ruuanlaiton!
"Niin ku sanoit et teette lehtipihvit niin ajattelin vähän auttaa ja.onhan tossa nyt niitä niin paljon että meillekin riittää hyvin".
Oli siis leikannut ja nuijinut niitä valmiiksi.
Anoppi vaan totesi että ehkä sit riittää, on heillä jotain silliä jääkaapissa ja salaattia varm
aan on tarpeeksi, voi sitä sitten leipää ottaa lisäksi jos siltä tuntuu.
Enhän minä siinä sitten voinut sanoa enää että kuulkaas, menkää kotiinne siitä syömään sitä keittoa!
Appiukko sit lähti hakemaan lisää ranskalaisia vielä...
Eihän se nyt ollut kuin yksi ateria, joka ei mennyt niin kuin piti mutta silti harmitti, ja harmittaa.
Miksei voinut vain sanoa että kyllä kiitos, ottakaa meillekin!?
Ihmisen mieli on tunnetusti muuttuvainen. Mulla on tapana varata ruokaa aina enemmän kun mitä on syöjiä. Hyväksi todettu. Monesti syöjiä onkin enemmän. Ja saahan sen lopun sitten syödä myöhemmin tai pakastaa loput.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on sulla ongelmat :D Minä olisin itse sanonut että eiköhän tästä lihasta riitä kaikille, siinä vaiheessa kun toinen haikeana katselee pihvien perään. Ja tekihän käly jopa sen ruuan, niin että mikä oli ongelma? Ettei kontrollifriikki saanutkaan grammalleen sen kokoista pihviä mitä oli etukäteen ajatellut?
Argh, alkoi itseäkin ärsyttää kun luin. Itse olisin (ja olen pari kertaa vastaavassa tilanteessa joutunut sanomaankin) että sori, tätä on nyt varattu vain meille, koska sanoitte ettette tarvitse.
Eikö se appiukko voinu tuoda lisää lihaa samalla, jos lähti kerran lisää ranskiksia hakemaan?
Jos ei saa suutansa auki, niin minusta ylipäänsä turha valittaa yhtään mistään. Tämä asia olisi ihan vain sanomalla selvinnyt.
Tai sitten mukisematta syödään vähän vähemmän per nuppi. Kukaan ei nyt nälkään kuollut? Kai?
Vierailija kirjoitti:
Eikö se appiukko voinu tuoda lisää lihaa samalla, jos lähti kerran lisää ranskiksia hakemaan?
Jos ei saa suutansa auki, niin minusta ylipäänsä turha valittaa yhtään mistään. Tämä asia olisi ihan vain sanomalla selvinnyt.
Tai sitten mukisematta syödään vähän vähemmän per nuppi. Kukaan ei nyt nälkään kuollut? Kai?
Salessa aika huono valikoima.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävimme siellä sunnuntaina hakemassa lapset kotiin, ihanat isovanhemmat aina välillä hakevat lapset (kaksoset 4v.) heille viikonlopunviettoon.
Kävimme matkalla hakemassa lihaa, kilon pala naudan ulkofilettä. Ajatuksena aikuisille 200g pihvit, lapsille 100g lehtipihvit. Aikuisille salaattia ja lapsille sit viel ranskalaisia.
Laitoin matkalla viestiä miehen siskolle, kysyin otanko heillekin kun ovat aika usein samaan aikaan käymässä.
Vastaus oli että ei kiitos, tulevat kahville myöhemmin mutta syövät kotona.
Olin hiukan yllättynyt kun olivatkin sitten jo mummolassa kun tulimme, ja sit alkoi katsomaan että onpa hyvännäköistä lihaa, vähän kyl nyt harmittaa kun he meinas vain lämmittää nakkikeittoa. (Asuvat viiden minuutin kävelymatkan päässä.)
Mieheni alkoi tehdä valkosipulivoita, mainitsi että se on lasten herkkua lehtipihvien kanssa.
Menimme ulos leikkimään lasten kanssa, ja kun tulimme sisään käly oli jo aloittanut ruuanlaiton!
"Niin ku sanoit et teette lehtipihvit niin ajattelin vähän auttaa ja.onhan tossa nyt niitä niin paljon että meillekin riittää hyvin".
Oli siis leikannut ja nuijinut niitä valmiiksi.
Anoppi vaan totesi että ehkä sit riittää, on heillä jotain silliä jääkaapissa ja salaattia varm
aan on tarpeeksi, voi sitä sitten leipää ottaa lisäksi jos siltä tuntuu.
Enhän minä siinä sitten voinut sanoa enää että kuulkaas, menkää kotiinne siitä syömään sitä keittoa!
Appiukko sit lähti hakemaan lisää ranskalaisia vielä...
Eihän se nyt ollut kuin yksi ateria, joka ei mennyt niin kuin piti mutta silti harmitti, ja harmittaa.
Miksei voinut vain sanoa että kyllä kiitos, ottakaa meillekin!?Ihmisen mieli on tunnetusti muuttuvainen. Mulla on tapana varata ruokaa aina enemmän kun mitä on syöjiä. Hyväksi todettu. Monesti syöjiä onkin enemmän. Ja saahan sen lopun sitten syödä myöhemmin tai pakastaa loput.
Yleensä joo, mutta mielestäni nyt kuitenkin pihvi on pihvi, eikä se liha nyt niin halpaa ole että huvikseen ostaa ylimääräistä. Siksi kysyin varaanko heillekin ruokaa, koska kahdrn aikuisen ja yhden lapsen lisälihat on aika paljon jos turhaan ostaa.
Vierailija kirjoitti:
No on sulla ongelmat :D Minä olisin itse sanonut että eiköhän tästä lihasta riitä kaikille, siinä vaiheessa kun toinen haikeana katselee pihvien perään. Ja tekihän käly jopa sen ruuan, niin että mikä oli ongelma? Ettei kontrollifriikki saanutkaan grammalleen sen kokoista pihviä mitä oli etukäteen ajatellut?
Siinä nyt vain on aikamoinen ero onko syömässä neljä vai kuusi aikuista, ja kyllä se yksikin ylimääräinen lapsi vie osansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olisitte toki voineet itse ehdottaa, että pistetään liha riittämään kaikille. Aika omavaltaista kälyltä joka tapauksessa lähteä sekaantumaan toisten ruuanlaittoon. Mä en kestä sellaista ollenkaan, kiehun sisäisesti jos joku "auttaakseen" pilkkoo vihannekset väärän muotoiseksi. Apua annetaan silloin kun sitä pyydetään, tai jos tarjoukseeen suostutaan.
Joo, kannattaa itkeä loppuikä kun joutui vähän antamaan omastaan toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäitkö sinä siis nälkäiseksi, vai missä mättää niin että vieläkin vituttaa?
Vierailija kirjoitti:
Joo, kannattaa itkeä loppuikä kun joutui vähän antamaan omastaan toiselle.
Kyse nyt on siitä että oltais ostettu enemmän. Siksi kysyttiin otamme lihaa sen verran että hekin saavat pihvit. Ei, he eivät olleet tulossa syömään, sanoi että tulevat kahville kun ivat ensin kotona syöneet.
Olisin mielelläni tarjonnut heille ruokaa, nyt ärsytti kun emme usein syö pihvejä, ja oli tarkoitus nauttia hyvästä ruuasta, ja toinen vain säätää sitten omiaan.
En tiedä sinusta, mutta minusta mehevä mediumpihvi on hiukan eri kuin käristetty lehtipihvi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinkahan kurjaa ja vaikeaa sun elämä on, jos tällaisesta jutusta pitää mieli pahoittaa? :D Oikeasti, tilanteet muuttuu ja turha nipotus ja kontrollifriikkeys ei kyllä hyödytä mitään. Ei muuta kuin appiukko tuomaan kaupasta (vaikka sitten sieltä Siwasta...) lisää ruokaa kun kerran ranskiksia meni hakemaan ja kaikki iloisesti saman pöydän ääreen syömään.
Vierailija kirjoitti:
Jäitkö sinä siis nälkäiseksi, vai missä mättää niin että vieläkin vituttaa?
Mietipä sitä ihan pienen hetken, että mikä tässä kuviossa vitutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä muakin olisi ottanut päähän, ei niinkään se, että saisin vähän pienemmän pihvin, mutta jos joku olis leikellyt lihasta ja nuijinut kaikille lehtipihvit. Pahinta jos vielä paistais sen läpikypsäksi.
Onhan nyt kokonainen perhe lisäsyöjinä aika iso muutos, miksi ei tosiaan voinut sanoa etukäteen kun sitä erikseen kysyttäis. En kyllä kehtais lähteä toisten lihoja syömään, varsinkaan jos olen ensin sanonut ettei syödä.
Juu, ihmisillä on liikaa hyvinvointia kun tälläisestä aletaan nipottaa. Että omalle suvulle jakaminen saa tuollaisen raivon valtaan, en tajua. Itsekääkksi tulee kun ei koskaan tarvitse milligrammaakaan jakaa muiden kanssa.
Minä en olisi edes soittanut miehen siskolle, vaan olettanut suoraan, että kun 5 min päässä asuvat, niin totta kai tarjoamme heillekin. Olisin ostanut koko porukalle lihat ja laittanutkin ne ja kutsunut miehen siskon perheen syömään, elleivät olisi itse tulleet paikalle.
Jos miehen siskon perhe olisi sanonut, että ovat jo syöneet, olisin valmistanut ylimääräisistä lihoista jotain muuta ruokaa ja laittanut sen pakkaseen lapsia hoitaneille isovanhemmille.
Onko sulla useinkin tarvetta kontrolloida aivan kaikkea?
Vierailija kirjoitti:
Juu, ihmisillä on liikaa hyvinvointia kun tälläisestä aletaan nipottaa. Että omalle suvulle jakaminen saa tuollaisen raivon valtaan, en tajua. Itsekääkksi tulee kun ei koskaan tarvitse milligrammaakaan jakaa muiden kanssa.
Minä en olisi edes soittanut miehen siskolle, vaan olettanut suoraan, että kun 5 min päässä asuvat, niin totta kai tarjoamme heillekin. Olisin ostanut koko porukalle lihat ja laittanutkin ne ja kutsunut miehen siskon perheen syömään, elleivät olisi itse tulleet paikalle.
Jos miehen siskon perhe olisi sanonut, että ovat jo syöneet, olisin valmistanut ylimääräisistä lihoista jotain muuta ruokaa ja laittanut sen pakkaseen lapsia hoitaneille isovanhemmille.
Oletatko nyt että ap:lla ei ole minkäänlaista taustaa tämän perheen kanssa? Vai voiko olla että tässä on taustalla jotain mitä ei selviä aloituksesta? Meinaat että vuosien aikana ap ei olisi ikinä tarjonnut ruokaa sukulaisille?
Hakiko joku pepsit lehtipihvien kyytipojaksi? Tuliko sitten Jani paikalle?
Nyt alkoi minuakin ärsyttämään :D