pitääkö lapsia tehdä vain sillon, jos tietää voivansa tehdä kaiken niiden eteen?

En tekis lapsia niin kauan kuin joutuu maksaa naiselle elareita eron yhteydessä.

Tein lapset milloin itse halusin ja kaikki ei ole mitattavissa rahalla. Yleensäkin muut saa sanoa ihan mitä tahansa ja mua ei se kiinnosta.

Uskon omiin arvoihin ja Suomessa ei kukaan lapsi nälkään kuole tai vaatetta liiku.

Lapsia ei pidä hankkia, jos on syytä epäillä, ettei pysty elättämään lasta kunnolla, tarjoamaan vakaata ja turvallista lapsuutta tai olemaan psykologisesti läsnäoleva, tukeva ja tarvittaessa uhrautuva vanhempi. Lasten hankkiminen ei ole mikään perusoikeus tai elämään automaattisesti kuuluva juttu vaan vaativa rooli, joka ei kaikille sovi.

Tuossa on monta kohtaa, joiden onnistumisesta ei ole mitään takeita. Lapsen teko on aina riski ja vuosien saatossa voi tulla muitakin riskejä, jotka voivat vaikuttaa epäedullisesti lapsen elämään. Kaikkeen ei vain voi varautua. Kukaan ei voi taata, että "seuraava lapsi olisi terve". Mielestäni imetys on tärkeää, mutta sen epäonnistuminen ei ole niin iso juttu, että jättäisin pelkästään sen takia lapsen tekemättä. Parisuhde voi näyttää hyvältä ja sen eteen tehdään kaikki voitava, mutta puoliso kuoleekin auto-onnettomuudessa 5 vuoden päästä. Lapsien teko on aina itsekästä. Sisaruksen tekeminenkin on itsekästä.

Mun mielestä on itsekästä tehdä lapsia sisarukseksi jo olemassa olevalle lapselle. Näin ikäänkuin vain ensimmäinen lapsi olisi toivottu omana itsenään ja seuraavan (seuraavien) tarkoitus olisi palvella esikoista sisaruksena.

Itselläni syyt vain yhteen lapseen olivat tavallaan tuon tapaisia kuin luettelit, vaikkei ihan noita. Toisen lapsen myötä olisin joutunut luopumaan niin monesta asiasta, että tiedän, ettei se olisi ollut hyvä ratkaisu kenenkään kannalta. Ei esikoisen, ei minun, ei sen toisen lapsen, eikä varsinkaan parisuhteen. Mies olisi halunnut toisen, mutta mielestäni jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna molempien vanhempien taholta. Nykyään mies on myöntänyt moneen otteeseen, että tämä oli meidän perheelle paras ratkaisu.

Ei koskaan voi varmasti taata elämässä mitään, voi sairastua, joutua onnettomuuteen, kuolla. Mielestäni on kuitenkin väärin tehdä lapsi jo lähtökohtaisesti huonoon tilanteeseen, esim. väkivaltaiseen parisuhteeseen. Lapsen hankkiminen köyhyyteen on monimutkaisempi asia. Minä sain ensimmäiseni nuorena ja köyhänä, mutta en odottanut yhteiskunnan maksavan elämäämme, opiskelin, menin töihin. Enää emme ole köyhiä. Lapsia kaksi.