Lapsen psyykkinen kehitys ja päivähoito
Tuula Tamminen,
Lastenpsykiatrian professori
Lapsen subjektiivinen oikeus päivähoitoon on sinällään hyvä asia, mutta käytännössä siitä on tullut jopa lapsen edun vastainen. Yhä yleisemmin lapsi tekee todella pitkää päivää päivähoitopaikassaan, aikaa äidin ja isän kanssa jää aina vain vähemmän. Näin silloinkin, kun toinen tai jopa molemmat vanhemmat ovat kotona.
Senkö vuoksi, että arvellaan ryhmän ja virikkeiden olevan lapselle hyödyksi? Vai koska lapsen subjektiivinen oikeus päivähoitopaikkaan katsotaan saavutetuksi eduksi, jonka käyttämättä jättäminen ei olisi järkevää? Syitä lienee monia, osa vanhemmista ei enää uskalla arvostaa omaa vanhemmuuttaan kylliksi; osa ei huomaa, miten lapsen edun nimissä haetaankin omaa jaksamista tai mukavuutta.
Lapsen tärkein subjektiivinen oikeus ei ole kunnallinen päivähoito, vaikka niin nykyisessä hyvinvointi-Suomessa voisikin luulla. Yhä edelleen lapsen tärkein oikeus on oikeus äitiin ja isään. Oikeus kumpaankin vanhempaan. Kaiken muun pitäisi vahvistaa tätä lapsen perustarvetta.
Maija Alvessalo,
Psykologi, nuorisopsykoterapeutti
Jo vuosikymmenten ajan on ollut kiistatonta näyttöä siitä, että lapsen kaikkinaisen kehityksen perusta on jatkuva ja turvallinen ihmissuhde ainakin yhteen rakastavaan aikuiseen. Pienen lapsen kannalta tämä vakaus järkkyy, kun hän joutuu viikoittain eroon vanhemmistaan suureksi osaksi valveilla olon aikaansa. Tämä on ohittamaton tosiasia riippumatta siitä, miten hyvin se sopii yhteen elämäntapamme tai yhteiskunnallisten ihanteittemme kanssa.
Tulevaisuuden todellisia hyväosaisia eivät ole ylenpalttisia " virikkeitä" ja kielikylpyjä saaneet lapset, vaan ne, joilla on ollut mahdollisuus varhaisvuosinaan kehittyä pinnistelemättä rauhallisessa arjessa.
Mirja Luotonen/ OYS,
Puhe- ja äänihäiriöiden erikoislääkäri
Tutkimuksessa saatiin myös yllättäviä tuloksia päiväkotihoidon vaikutuksesta lasten koulumenestykseen: Päiväkotihoidossa olleiden lasten koulumenestys ja keskittymistaidot olivat merkitsevästi heikommat kuin kotona hoidettujen silloinkin, kun äidin koulutus, lapsen asema sisarussarjassa ja sairastetut korvatulehdukset oli otettu huomioon.
On selvää, että suuret päiväkotiryhmät lisäävät sairastavuutta hengitystie- ja välikorvatulehduksiin. Kun pöpö on yhdellä on se kohta toisellakin. Niinpä erityisesti alle 3-vuotiaiden lasten koti- ja perhehoitoa tulisi yhteiskunnan tukea nykyistä ponnekkaammin.
Anna Tuliharju,
Lastenpsykiatrian erikoislääkäri
Nykykäytännön seurauksia ja pitkäaikaiskustannuksia ei haluta nähdä. Hyvinvointipalveluista, joilla pitäisi turvata lasten terve kehitys aikuisiksi, on tehty poliittinen kiistakapula, tasa-arvo- tai työvoimakysymys. Päivähoitojärjestelmä toimii hyvin, mutta lapset voivat huonosti.
Liisa Keltikangas-Järvinen,
Psykologian professori
On erikoista minkä takia psykologisia asioita käsiteltäessä lähdetään aina " survival" -tasosta, tasosta jolle voidaan mennä ja lapset vielä pärjäävät. Milloin te olette kuulleet puhuttavan kuinka minimaalista ravintoa lapselle voidaan antaa, jotta lapsi vielä pysyy hengissä? Tai kuinka paljon myrkkyä hänelle voi antaa että hän vielä sen kestää?
Kysymys ei saisi olla kuinka tiukalle lapsi voidaan vetää, vaan siitä millä tavalla me voimme turvata parhaan mahdollisen kehityskohdan lapselle tässä yhä kiihtyvässä kilpailussa ja yhä vaativammassa tilanteessa. Tämä keskustelu meiltä puuttuu kokonaan.
Psykologia on osoittanut iänkaiken että alle 3-vuotiaalle kotihoito on paras ja minkäänlaista soraääntä ei tässä tutkimuksessa tule eikä ole tullut.
Jos yleisönosastossa jotain soraääniä näette, niin ne eivät ole psykologisia tutkimuksia vaan ne ovat asenteellisia kannanottoja.
Siis yhteenvetona: alle 1½ -vuotiailta tulisi kieltään päivähoito, 3-vuotiaaksi saakka suositellaan hoitoa kotona pienessä ryhmässä ja sitten 3-vuotiaasta ylöspäin laitetaan tämä oikeus päivähoitoon. 3-vuotiaana lapsen voi laittaa esimerkiksi päiväkotiin ja tällöin aletaan puhua laadusta. Laadun määrää hoidon määrä, päivän lyhyys, hoitajien määrä ja ryhmän koko.
Tuula Tamminen,
Lastenpsykiatrian professori
Lapsen näkökulmasta päivähoidon laatu riippuu ennen muuta siitä, kuinka paljon aikuisilla on aikaa yksittäiselle lapselle. Toinen olennainen seikka on päivähoitopaikan ja siellä olevien aikuisten pysyvyys. Eli ryhmäkoot ja vakituiset työntekijät ovat tärkeitä, mutta jo nyt päivähoitokulut lohkaisevat leijonan osan kunnan menoista. Lapsen subjektiivisen oikeuden uudelleen arviointi toisi helpotusta tähänkin.
Onko enää mitään järkeä siinä, että yhteiskunta jatkuvasti lisää lasten päivä- ja yöhoidon resursseja, kun pienten lasten vanhemmat tekevät pisimpiä työpäiviä hankalimpina aikoina? Kaikki, lapset ja vanhemmat, voivat huonosti ja yhteiskunta maksaa liian suuria seurannaiskuluja. Eikö olisi jo korkea aika ryhtyä rakentamaan parempaa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista? Saatamme ihmetellä, miten menneinä vuosisatoina pienet lapset annettiin imettäjien hoiviin, mutta emme näe, etteivät milloinkaan aiemmin vanhemmat ole yhtä kattavasti luovuttaneet pieniä lapsiaan muualle hoitoon kuin nyt. Tästäkö me olemme ylpeitä?
Robert Furman, Lastenlääkäri
Erna Furman, Psykologi, lto
Vain perhepolitiikka, joka antaa mahdollisuuden lapsen ja vanhempien elintärkeään tunnesidokseen sekä vanhemmuuden vastuun syntymiseen ja säilymiseen, voi auttaa lasten tervettä kasvua sekä luoda hyvinvointia.
Koonnut Elina Jeskanen,
Espoon aluevastaava, Lapsiperheiden Etujärjestö ry
Kommentit (35)
Minä olen päätynyt hoitamaan tyttöäni kotosalla. Ymmärrän kyllä, että joillekin on parempi mennä töihin ja saada enemmän aikuiskontakteja ja rahaakin...Jokainen tekee omat valintansa omista lähtökohdistaan. Kuitenkin uskon, että oma äiti tai isä on paras hoitaja lapselleen, sitä tuskin päiväkodin motivoitunutkaan täti hakkaa. Toisaalta en usko että hiukan isomman lapsen kerhoilu tai kohtuullisen lyhyet hoitopäivätkään häntä vahingoittavat, päin vastoin. Mutta kavereita ja virikkeitä löytyy muualtakin kuin päiväkodista, eli se ei mielestäni ole mikään syy laittaa lasta hoitoon(tuskin kellekään se onkaan ainoa syy).
Osasyy saattaa olla tietysti se, ettei minulla ole työpaikkaakaan vielä, sillä muutimme hoitovapaani aikana toiseen kaupunkiin. Ja alan vaihdoksesta ja opiskelustakin haaveilen. Sain lapseni 25-vuotiaana, joten ehkä minuun pätee se että ensin teen lapset ja sitten uraa. Ajattelen asian niin, että lapset ovat mielestäni parasta ja tärkeintä, mitä ihminen voi täällä aikaiseksi saada. Töitä ehtii vielä tehdä lopun elämäänsä.
alkup. artikkelin kanssa..eniten mua v...tuttaa koko systeemissä se että käytännössä ei kotonahoitamista tueta: esim.kun olet kotona ton alle 3 v:n kanssa ja sitten tulee pikkusisarus (ja minimiäitiyspäiväraha) otetaan kodinhoidontuki pois kokonaan..kuitenkin samalla jos veisin isomman hoitoon kela maksaisi päivähoitoon tukea..
tää jos mikä on älytöntä...
eli siis kun haluaa ja on kotona ei sitä mallia sitten tuetakkaan, toisin kun taas tuntuu et toi malli suorastaan kehottaa viemään isomman sisaruksen hoitoon äitiysloman ajaksi jos haluaa yhteiskunnan tukea..
eli hienoa on kun on kaikilla oikeus päivähoitoon..
sitten kun vielä saataisiin se oikeus että lapsiaan voi hoitaa kotona ja sitäkin mallia tuettaisiin ja siihen kannustettaisiin!!!
tuntuu hiukan nurinkuriselta ettei tota selvästi lapselle parhainta mallia tueta mitenkään..
no eipä ole onneksi meikäläisen elämän onni rahasta kiinni,
kyllä hienointa on kun näkee omien lasten kasvavan ja kehittyvän..
siksipä kai olen niitä lapsia halunnutkin
ja pysyn kotona, aktiivisen, sosiaalisen ja puuhakkaan lapsen ja vauvan kanssa.
Yht.kunnan arvot on jostakin sieltä missä ei aurinko ei paista ja vaikkei kukaan lapsiaan jonkin rahallisen korvauksen vuoksi kotona kasvata ensimmäisiä vuosia niin kyllähän nuo faktat antavat kaikkea muuta kuin positiivisen signaalin.
Kannattaa olla ennemmin työtön kuin kotiäiti.
jo sen suhteen, keitä oli poimittu tutkimukseen. Tietyt sosiaaliryhmät korostuivat siellä toisten kustannuksella (mm siellä oli ylikorostunut määrä yksinhuoltajien lapsia ja kaupunkilaisia ylipäätään). Harmi etten muista tämän tarkemmin!
Puhumattakaan, että ajankohta jolloin lapset ovat olleet päivähoidossa on ollut varsin erilainen kuin tämä, mitä nyt elämme. Meidän päivähoitoamme ei voi rinnastaa välttämättä laadullisesti siihen päivähoitoon, mitä tutkimukseen poimitut lapset ovat käyneet.
Lisäksi muistaakseni tutkituista lapsista merkittävä osa kävi OSAPÄIVÄISESTI päivähoidossa. Suomessa taas aivan liian usein päivähoito tarkoittaa valitettavasti lapselle täyttä päivää ja jopa kymmentuntisia päiviä. Yli 10t erossa olon vanhemmasta on todettu olevan RISKI kiintymyssuhteelle (= riski siis on vielä vain riski).
Eihän mitenkään voi rinnastaa sellaista tilannetta, jossa lapsi käy muutaman tunnin päivässä (3-5t) hoidossa, joka on laadukasta ja jossa on sopiva määrä lapsia vs hoitaja sellaiseen tilanteeseen, jossa lapsi on 9-11t/pvä ylisuuressa ryhmässä, jossa on krooninen henkilökuntavajaus ja vaihtuvat hoitajat! (Eli se ehkä pahin tilanne, mikä voi olla).
lapsesta on tullut sosiaalinen, ja kehittyy nopeasti ja on niin reipas.
Käsittääkseni monesta kotona kasvatetusta lapsesta on tullut ihan yhtä " onnistunut" , jos nyt elämässä onnistumisen mittari on " sosiaalisuus" 3-vuotiaana, puhumisen taso 2-vuotiaana jnejne.
Samaa mieltä olen kuin aiemmin Pusituuteri, että onpa kohtuullisen löperöä kehua lapsen oppineen esimerkiksi hyviä tapoja päivähoidossa. Jos niitä ei kotona opeteta, niin sitten on tietysti syytäkin mennä hoitoon johonkin.
Olen aika vakuuttunut siitä, että on hyvä asia että meidän koti-
kunnassa ei alle 3-vuotiaita laiteta pk:hon vaan ovat pph:illa.
Kyllä pienillä pitäisi olla inhimillisen mittakaavan olot.
Ja aivan samoilla linjoilla olen siteerattujen henkilöiden kanssa : ). Mutta kuitenkin, kuten moni onkin jo korostanut - lapsia ja perheitä on joka lähtöön. Jos äitee ahdistuu kotona (avustakin huolimatta), tai mieluummin metsästää kaupasta uutta hiusväripurkkia kuin testailee kotona herkkämasuiselle lapselle sopivaa imetysdieettiä, eikä isilläkään ole suurempia intohimoja - tai mahdollisuutta - hoitaa lasta kotona niin..?! Puhumattakaan siitä käytännön tuesta mitä kotihoitoon saa - perustyöttömyyskorvaus on korkeampi kuin lapsenkotihoidon tuki (lisilläkään) ja tuohon työttömyyskorvaukseen pätkähtää jokaisesta lapsesta tietty summa tukia lisää päälle.. toisin kuin varta vasten lapsien kotona hoitamista _varta vasten_ suunnitellussa tuessa! Aivan uskomatonta!
Minusta tähän keskusteluun on turha ottaa esimerkkejä siitä, kuinka siinä ja siinä maassa muksut laitetaan hoitoon ja kuinka pienenä - hyvin toimeen tulevat ja menestyvät. Kuten myös siitä, miten lapsi kehittyy paremmin ja nopeammin hoidossa, oppiihan se siellä kaikkea nopeammin kuin kotonakin. No, totta vie, varmasti joku oppiikin siellä nopeammin. Koska on PAKKO. Sopeutumisen pakko. Ja jos se sopeutuminen ei olekaan niin helppoa, niin lapsi sitten luonteelleen ominaisesti esittää pahaa oloa - tai sitten vain turtuu tilanteeseen ja pitää pahan olon sisällään. Yksilöitähän nuokin ovat. Mulle ihan maalaislogiikka sanoo, että paras lapsella varmasti on, kun hän saa OMAAN tahtiinsa kehittyä - missä sitten hoidetaankaan.
Olen periaatteessa kotihoidon puolustaja. Mutta omat periaatteet ovat kyllä saaneet kunnon kolauksen, kun oma hyvin hyvin vilkas ja sosiaalinen tyttäremme on kohta kerjännyt vuoden päivät päästä tarhaan (täyttää reilu kuukauden päästä 3v.). Ja viime syksynä, kun se oma paras kaverikin sitten otti ja lähti tarhaan, niin sitten vasta sinne on hinguttukin - vaikka tyttö kuulikin, että erityisesti alku hänen ystävällään oli vaikeaa kaikin puolin. Täällä meilläpäin ei hirveästi kerhoja tms. ole ja enemmistö muksuista painelee jo 1+vuotiaina hoitoon ja loput himpun verran myöhemmin, niin lapsellamme yksinkertaisesti päähajoaa lapsiseuran puutteeseen, kun hän haluaisi temmeltää isossa lapsi joukossa joka päivä ja useiden tuntien ajan! Vaikka aikamoinen ameeba olenkin, niin tuo on jotain mihin en pysty ; ), siis meinaan peuhaavaksi lapsilaumaksi muuttuminen.
Mutta kussakin perheessä tavallaan : ). Sitä vain toivoisin, että jokaisella lapsella olisi se läheinen ympäristö mahdollisimman paljon ja aktiivisesti heitä huomioimassa, Ja tarhassa ollessa se henkilökunta ei tolkuttomasti vaihtelisi. Tähän " joulun toivomuslistaan" lisättäisiköön se, että vaikka me nykynaiset olemme kuin miehemme - jotain päinvastaista kuin vanhassa sananlaskussa, jossa miehet olivat vielä rautaa ja laivat puuta.. niin kaikki parhaamme mukaan koittaisimme asettaa ne harvat synnyttämämme/syntyvät lapset sellaiselle sijalle, että erottaisimme, mitä oikeasti tarvitsemme ja mitä emme. Pilalle hemmoteltuja ja kaiken kun olemme tottuneet saamaan. Nopeastihan nämä kriittiset alkuvuodetkin vierivät ja elämää on niidenkin jälkeen!
- Tiina -
miksi pidetään itsestään selvänä tässäkin ketjussa, että äiti on aina se, jonka kuuluisi olla kotona sen 3 vuotta?
Vanhempia on kaksi kappaletta, muistakaas myös se.
Meillä on tyttö 1,3v ja vielä on " kotihoidossa" . Kun käyn 2 päivää viikosta töissä muutaman tunnin kerrallaan on tyttö mummulassa.
Yrittäjänä on helppo kontrolloida omaa työmäärää ja päättää se, miten paljon haluaa tehdä töitä. Musta aika ihanneasia, että voin vähitellen tytön kehittyessä ottaa enemmän töitä, kun tuntuu siltä, että hän on siihen valmis.
Arvasin, että joku tarttuu tuohon.
Mistä veditte johtopäätöksen, että kotona ei opetettaisi käytöstapoja, jos lapsi oppii niitä päiväkodissa? Tuo on vähän sama juttu kuin sanoisi, että lapsi oppi kotona lukemaan, ei tarvitse mennä kouluun.
No, tarkoitin siis alunperin sitä, että ryhmässä ja isompien lasten esimerkin avulla meidän lapsi oppi ällistyttävän nopeasti mm. ruokapöytäkäytöstavat, joita kotona oli kauan yritetty opettaa ilman erityisiä tuloksia. Uhmakas käytös kohdistuu usein äitiin tai isään ja ainakin meidän temperamenttinen pakkaus tuntuu oppivan joitakin asioita helpommin hoitopaikassa, jossa on käytännön syistä paljon sääntöjä. Sosiaalisia taitoja ja käytöstapoja treenataan siellä päivittäin paljon enemmän kuin kotipäivän aikana.
Joka tapauksessa en ole julistamassa kotihoidon kontra kodin ulkopuolisen hoidon suhteen mitään kiihkeitä yksisilmäisiä totuuksia. Halusin vain tuoda ilmi, että ei se 1-vuotiaan päiväkotiin meno tarkoita sitä, että lapsen elämä on pilalla tai että äiti on urakeskeinen, rahanahne, itsekäs hirviö tai luuseri, joka kalastelee yhteiskunnan tukia ja makaa sohvalla. Mutta kukin ajattelee tavallaan ja perustelee itse itselleen omia valintojaan.
Ihan ensiksi sanoisin että jos joku haluaisi etsiä, ihan vastaavia kirjoituksia löytyisi lasten pienryhmähoidon puolesta. En vaan jaksa nähdä vaivaa. Tässä taas pätee se kukin tyylillään. Eiköhän näihin päätöksiin vaikuta aika monet seikat - lapsen luonne, rahatilanne, vanhempien työtilanteet (toisilla on tilanne johon helppo palata, toisilla ei ole töitä ollenkaan), saatavilla oleva hoitopaikka jne.
Meillä tyttö meni 1v 5kk ryhmikseen jossa 8 lasta ja 2 hoitajaa. En olisi voinut parempaa hoitopaikkaa meidänä lapselle saada. Koko perhe voi loistavasti. Haen tytön puoli viiden aikaan jolloin meillä on vielä 5h aikaa iltaisin olla yhdessä. Isä vie hänet melko myöhään aamulla hoitoon, joten heillä on yhteistä aikaa aamulla. Tytölle ovat ryhmiskaverit todella tärkeitä ja hoitotädit, jotka ovat nyt pysyneet koko vuoden samoina ihanina, kokeneina täteinä jotka ovat olleet ennen perhepäivähoitajia. Aamupäivällä ulkoilevat, syövät lounaan ja nukkuvat, iltapäivällä taas ulos. Askartelua, leikkimistä, kirjoja, loruja ja lauluja. Meidän nyt 2v tyttö osaa jo puhua todella paljon ja laulaa monta laulua ulkomuistista. Jos olisin itse ollut tähän asti hänen kanssaan kotona, voisin veikata että hänen päivänsä olisivat paljon tylsempiä, kun minun pitäisi kuitenkin laittaa ruokaa ja tehdä kotitöitä. Ja jo reilun 1v kanssa tunsin syyllisyyttä siitä etten jaksanut leikkiä hänen kanssaan tarpeeksi omasta mielestäni.
Meille tämä järjestely on toiminut todella hyvin ja tyttö on todella iloinen. Itse olen mennyt hoitotädille 3kk ikäisenä ja koen olevani tasapainoinen, sosiaalinen ja ihan ok yksilö. Oman kokemukseni perusteella suosittelen pienryhmää jossa hoitajilla on enempi aikaa per lapsi. Toisaalta sellaista luxusta ei kaikilla ole, perhepäivähoitajia ja ryhmiksiä kun on vaan ihan rajallinen määrä. Toivoisinkin että päättäjät keskittyisivät tarjoamaan lisää pienryhmäpaikkoja.
Ap:n teksti valoi muhun taas uskoa, että olen oikeilla jäljillä. Olen kotona vähän yli 1- vuotiaan tyttäreni kanssa ja välillä tuntuu, että olenkohan kenellekään hyödyksi ja onko tässä hommassa mitään järkeä? Nyt lujittui taas tunne siitä, että kyllä näin on paras(meille).
Välillä on ikävä työelämään, mutta itsekkäästi en kestä ajatusta, että joku perheen ulkopuolinen ihminen saisi viettää tyttäremme kanssa enemmän aikaa kuin minä tai hänen isänsä. Ja olen varma siitä, että pikkuinen tarvitsee vielä äitiään, ei isoa ryhmää ympärilleen.
Joku täällä kirjoitti, että päivähoito/kotihoito .keskusteluissa aina unohtuu päivähoidon laadusta puhuminen. Tavallaan joo. Itselläni tämä lievästi päivähoitokielteinen kanta johtuu juuri tuosta päivähoidon laadusta, enkä muista aina sitä kertoa. Viime aikaiset lehtikirjoittelut ja myös tuttavapiirin lastenhoitialan ammattilaisten puheet ovat minulla vaikuttaneeet suuresti asennoitumiseeni. Päivähoidossa ei ole tarpeeksi resursseja. Tilat ovat usein ahtaat, ryhmät suuret ja sijaisia ei ole vara palkata sairas- tms. lomien ajaksi.
Kävimme tänään tutustumassa tytön tulevaan päivähoitopaikkaan: päiväkotiin. Ei kyllä ainakaan mielipide muuttunut! 12-16 lasta ja neljä hoitajaa. Tila oli pieni ja meteli melkoinen. Tyttäremme ei onneksi ole arka tai pelokasa, vaan oli kovasti menossa leikkeihin mukaan.
Toivottavasti pystymme vaihtamaan perhepäivähoitoon mahdollisimman pian! Ja onneksi äitini lupasi vielä maaliskuunkin hoitaa tyttöämme täällä kotona. Huhtikuussa se sitten alkaa...
Pohdiskelen jatkaako kotona lasten kanssa vai palatako töihin. Siispä löytyykö asiantuntijoita jotka eivät " kannata" kotihoitoa, kuten useampi kirjoittaja täällä viittasi. Itse en löydä tutkimuksia, artikkeleita tms. jossa kotihoitoa ei pidettäisi alle 3v parhaana vaihtoehtona. Mistä löytyy?Saisin lisää " fakta" tietoa ja viisaampien mielipiteitä tähän päätöksentekoon äidinvaiston rinnalle.
Lapsen hoito äidin töihinpaluun jälkeen voidaan järjestää niin monella tavalla. Usein laitetaan vastakkain kotihoito (äiti hoitaa) ja päiväkoti. Olenkohan vainoharhainen, mutta jotenkin tuntuu siltä, että kiivaimmat keskustelut kotihoidosta käydään silloin, kun samanaikaisesti yhteiskunnassa puhutaan työttömyydestä tai heikentyneistä taloudellisista näkymistä/kuntien tiukasta tilanteesta. Silti kotihoidon tuki on aikasta mitätön työn arvoon verrattuna.
Meillä tytön eka hoitaja oli isä, sitten täti. Sitten tein jonkin aikaa töitä kotona, olimme matkalla, taas kotona. Tämän jälkeen tyttö aloitti ryhmiksessä, jossa on 10-11 lasta ja kolme hoitajaa. Tädin hoidossa ollessaan tyttö tuli todella hyvin toimeen serkkujensa kanssa. Ryhmiksen kaverit ovat myös tärkeitä, ja on ihanaa nähdä, kuinka eri-ikäiset lapset tulevat toimeen toistensa kanssa - tietysti myös kinastelevat. En sano, että parivuotias vielä välttämättä seuraa kaipaisi, mutta siitä olen vakuuttunut, ettei se meidän likallemme ole pahasta ollut, päinvastoin. Koko ajan olen tehnyt normaalia lyhyempää työpäivää.
Luotan täysillä kaikkiin hoitajiin, he ovat sellaisia tavallisia maalaisjärjellä varustettuja naisia, joilla on vuosikymmenten kokemus lapsista. Tippaakaan kyynisyyttä en ole heissä huomannut; lapsia kuunnellaan, heidät otetaan tasapuolisesti hommiin mukaan, ja syliä riittää.
Lueskelin tuota koostetta ja onhan se hyvä, että asioita tutkitaan. Luulen, että useimmat lastenhoidon ammatilaiset tietävät tuon, mitä eri asiantuntijoiden lausunnoissa sanotaan, silti alle kolmevuotiaita on aina ollut ja tulee olemaan päivähoidossa. Kaikki perheet eivät pysty hoitamaan alle kolmevuotiaitaan kotona ja tuskin kukaan on tehnyt päätöstä lasten päivähoidosta kovin heppoisin perustein tai omasta mukavuudenhalusta .Minusta tämä kooste antaa vaan kovin negatiivisen kuvan alle kolmevuotiaiden päivähoidosta ja uskon, että moni muu on kanssani samaa mieltä. Jos alkuperäisen tekstin kopioijan oli tarkoitus saada tällä tekstillä kaikki alle kolmevuotiaden äidit jäämään kotiin hoitamaan lapsiaan tai vastaavasti jo päivähoidon aloittaneiden lasten vanhemmat ottamaan lapset pois päivähoidosta??? Tuskin onnistuu siinä.
Meiltä löytyy 2kpl aktiivisia ja sosiaalisia lapsia jotka kotihoidossa ja jotka saavat toteuttaa sitä aktiivisuuttaan ja sosiaalisuuttaan mm kerhoilemalla (esikoinen myös yksin), ulkoilemalla päivittäin, kyläilemällä ja vastaanottamalla lapsikavereita meille jne. Ei siihen päiväkotia ole tarvittu eikä tarvitakaan vielä enkä usko että se hurlumhei tarjoaisi heille mitään mikä " voittaisi" nykyisen olon/elon.
Käytöstavoista yms perusjutuista en lähde kummemmin pulisemaan, ne on jokaisen vanhemman vastuulla lapsen oppia.