Mitä tekisit miehen suhteen?

Odotan ensimmäistä lastamme, ja ongelmana on joko nyt minun pääni, tai mies.

Onko odotusaikana normaalia:

Nukumme eri huoneissa, ei seksiä tai mitään läheisyyttä, mies ärähtää jos yritän ns. lähennellä. Ei tehdä mitään yhdessä, mies on jatkuvasti huonolla tuulella, vaikka yritän kuinka omastamielestäni ystävällisesti ja diplomaattisesti esittää jotain asioita, alkaa huutamaan että puhun hänelle kuin lapselle. Alkaa jo ahdistaa avata edes suuta. Nytkin aamulla ehdotin että jos hän on kävelemässä yhteen suuntaan tänään, olen menossa sinne päin, että jos kävellään yhdessä. Vastaus: "Kai sä nyt iteki osaat kävellä, mitä se muhun liittyy, miks sä multa kysyt??"

Harmillista jos miestä on alkanut ahdistaa, ihan kaikesta tulee riitaa nykyään: roskapussin vienti, kaupassa käynti, you name it.. Itse kuitenkin halusi pitkään lasta.

Kysyin yhtenä päivänä onko häntä alkanut kaduttaa tämä päätös, ja totesi että kyllähän tässä tulee kaikenlaisia ajatuksia päähän. Joo, ei hän ole yksin sen ajatuksen kanssa, mutta alkaa kypsyttää olla jatkuvana henkisenä roskiksena vielä odotusaikana kun muutenkin vaikeaa ihan perus liikkuminen ym ja olo itsestäkään ei ole aina niin hehkeä..

Pitäisikö siis vaan odottaa ja katsoa mitä tapahtuu, vai mitä? Voisin itse lhäteä johonkin kunnan keskustelujuttuun, mutta en jaksa aloittaa riitaa tästä aiheesta, hänellehän se ei varmasti sovi.