Kotitöistä! Miten paljon miehenne osallistuvat?

Meillä mä teen pääasiassa kaiken kotona, mutta mun mielestä se on kyllä ihan looginen järjestely kun itse olen jo kotona ja mies tekee kahta työtä. Pyydettäessä kyllä auttaa, mutta eipä juuri omatoimisesti... Sen on kyllä jo luvannut, että sitten loppuajasta auttaa imuroinnissa ja nyt jo ollaan aika paljon käyty yhdessä kaupassa, ettei mun tarvi yksin raahata painavia kauppakasseja kun tuntuu jo ikävältä masussa.



[color=red]pikku-milli & paco 30+0[/color]

Minä laitan aina ruuan, mies keittää aamukahvit.

Minä lataan ja tyhjään tiskikoneen, molemmat käyttää pesukonetta (yleensä toinen täyttää ja toinen laittaa vaatteet kuivamaan). Roskiksen/keräyspaperit mies vie vain jos pyytää.



Siivouspäivänä mies vie matot ja imuroi sekä järjestelee tavaroita, minä pesen keittiön, vessan ja pyyhin pölyt, sekä suursiivouspäivinä moppaan lattian.



Kumpikaan ei oikein ole innokas siivoamaan, joten ei kovin törmää siisteyskäsitykset. Molemmat on joskus yllättänyt toisen siivoamalla koko huushollin silloin kun toinen on pois.

meillä olisi mies vaikka ottanut kotihommat hoitaakseen, mutta hoitaa niitä vähän niin ja näin... Joten ajattelin että saa siivouspäivänä nostella kaikki lattialta ja minä imuroin kaikki muut paitsi esim. sängyn ja sohvan alta kun vaatii konttausta. Kantaa matot pihalle ja puistelee silläaikaa kun mä moppaan lattiat. Aika hyvin toimii! Hmm.. pitäiskö jatkaa mahan jälkeenki tätä järjestelyä...



Terveisin Susanna 37+2

meillä kyllä laadittu yhteistoimin kodin pelisäännöt,että molemmat osallistuu,emillä on vuorotyön vuoksi jaettu että iltavuorolainen hoitaa imuroinnin jne..

mutta nyt raskaana (toinen tulossa) niin ei aina jaksa että ehkä se mies kummiskin enempi tekee ja nipottaa ehkä mulle siitä et voi jotain tehä :)

Meiltä löytyy myös aika hitaasti kotitöihin syttyvä mies. Sanoo kyllä, että pyydä tekemään, niin hän sitten tekee, jos ei ole itse tajunnut ruveta. Minusta vain tuntuu tyhmältä toistuvasti sanoa samoista asioista. Tai ei ainakaan itsestä tuntuisi mukavalta, jos komennettaisiin koko ajan. Pitäisi ehkä kehittää joku kotityö-aikataulu ja vuoroja, ja sitä sitten yritettävä noudattaa, että meidän perheessä saisi nämä rutiinit toimimaan. Olisi niin mukava, kun tietyt hommat sujuisivat melkein automaattisesti - ei se niin inhottavalta sitten tuntuisi, kun siihen tottuisi. Kumpikaan meistä ei ole mikään intoilija siivouksen tai minkään muunkaan kanssa, joten helposti tulee vain löhöiltyä pienten kotiaskareiden sijaan.



Meillä miehen erikoisalaa on pyykkien heittäminen lattialle. Parasta on se, että pyykit kasaantuvat kylppäriin pyykkikaapin eteen lattialle! Ehkä pitäisi vastaliikkeenä itse ruveta keräämään astioita tiskikoneen eteen lattialle tai roskia roskiksen ulkopuolelle :) Miehen äiti on sanonut, että hän on aina ollut sellainen, pyykit eivät koskaan löytäneet oman huoneen lattialta pyykkikoriin eivätkä toisaalta myös pestyinä ja kuivina omaan kaappiin. Olen kokeillut siivous- ja pyykkäyslakkoja ja hohhoijaa, miten kauan toinen sietääkään sitä, ettei palvelu pelaa :D No, mies on tajunnut, mikä on kyseessä ja lähtenyt peliin mukaan sitten. Rasittavaa :D



Meillä mies myös kovasti suunnittelee kotitöiden tekemistä. On selvät kuviot siitä, kuinka astianpesukoneen kanssa pitäisi toimia. Että kuulemma olisi hyvä, jos laitettaisiin aina suoraan koneeseen astiat ja sitten joka päivä pyörimään se. Ja sitten pitäisi kuulemma heti seuraavana aamuna tyhjentää tms. Kuitenkin todellisuus on toista ja välissä kuluu monta päivää, kun ei tapahdu millekään asialle yhtään mitään. Aina välillä jotain pientä tehdään, mutta ei riittävästi. Vaatepinot ja roina lattioilla ja pöydillä kasaantuu... Kun itsekin olen ihan laiskamato ja sotkuinen koti tietysti harmittaa ja stressaa, niin toivoisi apua toiselta ilman että tarvitsee nalkuttaa asioista. Ei sitä itseäkään huvita ruveta tekemään, jos on sellainen olo, että kuuluu vain talon palvelusväkeen. Täytynee kehitellä ennen lapsen syntymää jotain vuorolistoja, jotta saisi jotain järjestelmällisyyttä tähän meidän arkeen.. en minä oikein muuta tähän tilanteeseen ratkaisuksi keksi.

.. jos tapahtuu sittenkään. Ollaan kolmihenkinen perhe + kissa, toinen lapsi syntyy huhtikuussa.



Yleensä kun jotain " isompaa" hommaa esim. imurointi pyytää, niin kyllähän se sen tekee parin päivän viiveellä. Ennen meillä imurointi ja moppaus olikin enimmäkseen miehen harteilla, mutta sitten kun muutettiin puolet isompaan asuntoon niin ei imurointi enää houkutellutkaan.. eikä paljon mikään muukaan :( Kaks kertaa on tiskannut ja tänään imuroi portaat ja yläkerran, jopa ihan omasta aloitteesta. Ja nyt kun sitä apua ihan tosissaan tarvisi ison mahan ja herkästi kipeytyvän selän takia.



Ruokaa tekee silloin tällöin, ehkä pari kertaa kuussa ja auton siivous yms. kuuluu hänelle (ajattelee ilmeisesti että tekee sen homman paremmin kuin minä..). Lasta katsoo kyllä aina kotona olleessaan " puolella silmällä" , jos ei ole niin tietokoneen lumoissa ettei kuule eikä näe muuta. Vie tytön ulos kun erikseen pyytää, silloinkin täytyy vielä joko itse pukea tyttö tai sitten pyytää/käskeä sekin miehen tekemään, oma-aloitteisuutta ei todellakaan löydy, missään tällaisissa asioissa. Ei syötä, vaihda vaippaa tai pue tms. lasta jollen sitä pyydä. Kylvettää kyllä.



On se raskasta kun joka asiasta täytyy aina sanoa, yleensä vähemmän hyvällä ennen kuin tapahtuu. Miestä itseäänkin se rasittaa, mainitsee siitä aina joskus, mutta kun mitään ei todellakaan tapahdu jos jään miehen omaa aloitetta odottamaan, kokeiltu on.