Onko perheenperustaminen helpompaa jos on aiemmin ollut lemmikkejä

Kyllä. Meillä ainakin lapset on loppupeleissä olleet jatkumoa selle tien poskella keskellä yötä ripuloivaa koiran paskattamiselle. Päivissä on valmiiksi rutiinit, kun on pitänyt jo pidemmän aikaa huomioida joku muukin.

Minä koin että oli aika kivutonta sopeutua lapsen tuomiin yövalvomisiin jne. kun meillä oli herkkävatsainen koira jota piti usein yölläkin käyttää ulkona. Ei tuntunut missään herätä vauvan vuoksi, kun sai sentään olla sisätiloissa. :D Ja muutenkin, kun on vuosikausia kommunikoinut eläimen kanssa, joka ei ymmärrä suomen sanaa, niin jotenkin sitä ei vauvaltakaan odottanut suurta ymmärrystä siihen mitä puhua pulputin hänelle. Itse asiassa vauvanhoito meni viestinnältään melko pitkälle samaan kansioon mitä koiran kanssa viestintä, noin niinkuin emotionaalisesti ja sanallisesti. Itse asiassa se meni varmaan vähän liiankin pitkälle;  muistan että kun olin vaihtanut kuukauden ikäiselle vauvalle vaipan, sanoin ystävällisesti vauvalle että "paikka siinä" kun kurotin jotakin rasvapurkkia vauvan vierestä. Vauva oli onneksi tottelevainen ja tillitti siinä kiltisti, ei alkanut riehumaan ja hyppimään ja puremaan lahkeenhelmasta. :D

Mut myöhemmin koiran ja lasten kanssa tuli ongelmia, kun nää liittoutui keskenään. Koira masinoi pikkukansan varastamaan makkaraa jääkaapista ja avaamaan koiralle ulko-oven ja nämä tekivät yhdessä kaikenlaisia kolttosia. Eli lapset leikki kiltisti, koira änkesi jomman kumman syliin, työnsi kuoron kouraan ja korvan toiseen kouraan ja jähmettyi siihen hankalaan ja kärsivään asentoon kun näki että olen tulossa. Mulla kesti kauan tajuta, miksi kaikilla on niin riemukas ilme kun tulen siihen otsa kurtussa opastamaan lapsia että koiraa ei saa vetää korvasta eikä puristaa kuonosta, kiltti koira kun ei purrut, hakekaas koiralle nyt jotain palkinnoksi siitä että se kestää teitä. Sitten kaikki lähtivät juoksemaan keittiöön hokemaan "makkalaa!!".  Hidasälyinen äiti. :)

up