Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä h*lvetti mua vaivaa?!
24.01.2016 |
Tunnen muiden tunteet ikään kuin ne olisivat omiani. Tämä ei ole enää normaalia empatiaa, vaan jotenkin häiriintynyttä.
Tämä koskee lähinnä negatiivisia tunteita. Osaan kyllä myös iloita toisten puolesta, mutta se tuntuu siltä, että se tapahtuu normaalin rajoissa! Negatiiviset tunteet ja kokemukset sen sijaan - tunnen ne ominani, voin jopa tuntea esim. jos huomaan toisen olevan ahdistunut, kuinka ahdistus tarttuu minuunkin!
Jos luen tai näen jotakin kurjaa, mietin sitä epätavallisen kauon. Samat tunteet tällöinkin, siis että ne tarttuvat minuun.
Analysoin ihmisiä ja heidän tarkoitusperiään ihan liikaa, vaikka en tietenkään voi edes olla varma, että osuvatko päätelmäni oikeaan. Ärsyynnyn helposti, jos luulen huomaavani toisessa jotain epämukavaa tai jos huomaan, kuinka toinen ehkä pyrkii loukkaamaan tahallisesti. Pidän lähes kaikkia ihmisiä arveluttavina.
En pidä sosiaalisista tilanteista, ja luulen olevani niissä kömpelö. Niissäkin kiinnitän paljon huomiota toisiin ihmisiin ja tuntuu, kuin aistisin heidän tunnetilojaan, vaikka toisinaan mietin, että olenko vain sekaisin!
Saattaa kuulostaa sekavalta, ja siltä se tuntuukin. Mitä sanotte? Voiko tuo liittyä esim. johonkin persoonallisuushäiriöön?
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisherkkyydeltä kuulostaa minustakin. Mutta tuntuuko se todella/onko noin negatiivinen ominaisuus?
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkkyydeltä kuulostaa minustakin. Mutta tuntuuko se todella/onko noin negatiivinen ominaisuus?
Ehkä se on negatiivista siksi, että tavallaan kantaa harteillaan toistenkin murheita.
T. 2
Kiitos teille muutamalle vastanneelle! Välillä tuntuu, kuin itseni ja jonkun toisen "raja häilyy", niin kuin en osaisi erottaa toisen tunteita ja elämää omistani. Siksi olen itse epäillyt jotain persoonallisuushäiriötä tms, sillä eikö niihinkin voi liittyä tuollaista? Etenkin olen miettinyt olenko läheisriippuvainen! Käsittääkseni siihen liittyy tuollaista. Toisaalta taas nautin olla ilman seuraa, sillä ilman muita ihmisiä nuo oireet ei juuri vaivaa, ellen sitten esim. lue tai katso jotain draamaa jne... Tarkoittaako läheisriippuvuus että tarvitsee jonkun ihmisen koko ajan rinnalleen? Mutta täytyypä lukea tarkemmin tuosta erityisherkkyydestä ja epävakaasta persoonallisuudesta, jos löytyisi selitystä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on samaa mielisairautta välillä. Yritän sulkea pois kaikki ja vakuutella aina itselleni että pelkkää mielikuvitusta se on, ettei näin voi oikeasti olla.
Erityisherkkyys on huomionhakuisten ihmisten höpöjuttu.
Kuulostaa siltä, että mielenterveytesi ei ole kunnossa. Onko sinulla huono itsetunto, peilaatko itseäsi paljon muihin ihmisiin, oletko masentuvaisuuteen taipuvainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkkyys on huomionhakuisten ihmisten höpöjuttu.
Kuulostaa siltä, että mielenterveytesi ei ole kunnossa. Onko sinulla huono itsetunto, peilaatko itseäsi paljon muihin ihmisiin, oletko masentuvaisuuteen taipuvainen?
Minäkin olen saanut sen käsityksen että se ei ole "oikea" diagnoosi, vaan vähän saman tapainen juttu kuin joku esim. mindfullnes, mitä pidän vähän huuhaana.. Lääkärit eivät kai erityisherkkyyttä tunnista?
Itsekin epäilen mielenterveyttäni koko ajan, pitää kai pian hakeutua lääkäriin. Koen itsetuntoni yleisesti ottaen ihan hyväksi, joskin häilyväksi ja tilanteiden mukaan vaihtelevaksi, mutta "perusvire" on ok. Mitä tarkoitat tuolla peilaamisella? Ai muodostanko käsitykseni itsestäni muiden reaktioiden mukaan? Osittain, jos koen reaktioiden vastaavan omaa käsitystäni. Toiset tyrmään heti jos tuntuu että ei, tuollainen minä en ole. Toisinaan mietin ja kyseenalaistan onko näin. Ja olen taipuvainen masennukseen, ainakin lievään sellaiseen.
Ap
Olen ollut tuollainen, vieläkin jossain määrin. Ihmispesusieni. Meditointi auttaa löytämään neutraalia objektiivisuutta ja omaa. Opettele visualisoimaan itsellesi suojakilpi, jonka sisällä olet rauhassa.
Et tarvitse lääkettä tai diagnoosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tiedätkö mitä? Puit sanoiksi sen, mitä olen itse mielessäni pyöritellyt ja ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Lisäksi minun on myös pakko miellyttää kaikkia ihmisiä ja olenkin sellainen "kaikkien kaveri". Jos havaitsen jostain ihmisestä sen ettei minusta pidetä, niin vatvon sitä vaikka kuinka kauan. Tähän päälle vielä, minusta tuntuu ettei minulla ole omaa persoonaa vaan muutan itseäni sen mukaan kenen kanssa hengailen. Kuullostaa älyttömältä, mutta ei minulla ainakaan mitään diagnoosia ole ja koen itseni muuten ihan tavalliseksi, tiedostan näiden ongelmieni naurettavuuden jne.
Minulle tulee mieleen rajattomuus. Se liittyy mm. Läheisriippuvuuteen, mutta myös muuhun.
Eli sinulla menee omat ja toisen ihmisen rajat sekaisin. Et tiedä mistä itse alat ja mihin päätyt. Tällaiseksi tulee perheessä, jokka vanhempi ei ole kunnioittanut lapsen rajoja. Ja kun lapsi on joutunut oppia lukemaan vanhemman tunteita ennakoidakseen tunnepurkauksia/käsitelläkseen vanhempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Osaako kukaan auttaa? - Ap