Lue keskustelun säännöt.
Alan olla niin väsynyt ja kettuutunut, kun ihmiset eivät ymmärrä lapseni temperamenttia
24.01.2016 |
Jälleen kerran: miksei se puhu, miksi se ei uskalla katsoa silmiin. Tyttö kohta 2 v, hirveän ujo ja hitaasti lämpenevä. Muutaman tunnin kylävisiitillä ei avaa suutaan, ei leiki muiden kanssa, jos en ole esiliinana mukana. Kaverisynttäreillä kaverini äiti koppaa tytön syliinsä ennen kuin ehdin sanoa "anna aikaa, älä ota syliin" ja likka pärähtää itkemään ja pyrkii pois sylistä. Ja taas ihmetellään, eipä se uskalla edes sylissä olla. Minä kerron, että tyttö on ujo ja hitaasti lämpenevä. Kaverin mies lohkaisee "ehkä se tällä kertaa sanookin jotain". Kotona puhuu 2-3sanan lauseita, on oma itsensä, rentoutuu. Isovanhemmat eivät asu lähellä, turhautuvat aina kun lyhyet päivävisiitit menevät jään sulattamiseen. Huoh. Tekeekö aika vaan tehtävänsä? Me ollaan vaan yritetty hyväksyä, että hän on tälläinen (vaikka joskus ärsyttää suunnaton jäätyminen) .Pitäiskö vaan päästää toisesta korvasta ulos ja toisesta sisään? Muilla kokemuksia? Miten tässä viittii missään käydä, kun "lapsestani ei kuulemma oikein ota selvää" ?
Kommentit (27)
Sun pitää tukea lasta. Mä olen ollut ujo ja mun äiti on suuttunut, kun en ole uskaltanut jotain tehdä tai mennä jonnekin ja ne tapaukset kaivertavat mua vieläkin.
Mä annoin mun ujon lapsen olla ujo. Sai olla mun selän takana ettei kukaan vain kaappaa häntä syliinsä. Sai istua mun sylissä, vaikka muut lapset leikkivät. Me ollaan kaikki erilaisia eikä ujoudesta pääse eroon suureen ääneen ihmettelemällä tai pakottamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika tekee tehtävänsä, tai sitten tyttösi on ujo aikuisuuteen asti. Se on kuitenkin täysin ok, ja teidän vanhempien tehtävä vain (heh, "vain") on luoda hyvä pohja terveelle itsetunnolle ja elämästä nauttimiselle sellaisena kuin on.
Älä tee sitä virhettä mitä minä: älä näytä turhautumistasi lapselle. Se on ihan sairaan ärsyttävää joskus, tiedän, kun lapsi ei vaan tee niin kuin muut. Ei vastaa, painaa pään vanhempaa vasten ja pitää kiinni. Se mikä minua auttoi, oli neuvolan tädin sanat: että lapsi nauttii seurasta omalla tavallaan, eikä ujous tarkoita huonoja sosiaalisia taitoja vanhempana.
Meillä ujo lapsi on nyt eskari-ikäinen, ja aivan erilainen kuin silloin joskus. Nyt pikkusisarensa jäätyy joskus, mutta hänen kanssaan osaan olla jo itsekin rennommin.
Niin kai tuo on Suomessa ihan ok, muualla maailmassa etsitään lapselle apua, että pääsee ujoudesta eroon, varsinkin jos on noin sairaalloisen ujo ettei moneen tuntiin uskalla puhua tai leikkiä. Ei kuulosta edes tämän maan mittapuulla kovin normaalilta.
Tämä. Se että sanoo ujolle että "Oot vaan reipas" on ihan sama kuin sanoisit ruskeasilmäiselle että "Oot vaan vihreäsilmäinen".
Vierailija kirjoitti:
Niin kai tuo on Suomessa ihan ok, muualla maailmassa etsitään lapselle apua, että pääsee ujoudesta eroon, varsinkin jos on noin sairaalloisen ujo ettei moneen tuntiin uskalla puhua tai leikkiä. Ei kuulosta edes tämän maan mittapuulla kovin normaalilta.
Puhuin muutaman tunnin, 2-3 h. Olimme kaverin luona yökylässä ja ekana iltana ei sanonut mitään, touhusi kyllä kaverin lapsen kanssa. Seuraavana aamuna kertoi haluavansa leipää "minun peipää" aamupalapöydässä. Ja siitä sitten jo alkoi kuulua porinaa lastenhuoneesta ja kiljuntaa kun pikkuset juoksenteli ympäri asuntoa. Ja katsoi vieraita aikuisiakin silmiin ja hymyili. :) Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain autismia? Ei tuo kyllä normaaliakaan ole. Mites neuvolassa on mennyt?
Kaksivuotias on vielä hyvin pieni, ja aina juuri oikeanlainen. :) Anna lapsen olla oma itsensä. Jos törttö aikuinen ei ymmärrä miten erilaisten ihmisten kanssa toimitaan, pienten ja isojen, niin se on aikuisen häpeä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai siitä haittaakaan olis jos käyttäisit lapsen lasten psykiatrilla? Sillä vois olla hyvät neuvot lapsen itsetunnon kohottamiseksi. Jos on noin ujo ja sulkeutunut vielä kun aloittaa koulun, niin se tietää ongelmia hänelle.
Olin lapsena maailman ujoin. Se alkoi muuttua noin 17-vuotiaana. Yliopiston vaihto-ohjelman jälkeen tapahtui vielä isompi muutos. Nykyisin (olen 38) kukaan ei voi käsittää että olen ollut missään määrin ujo, jos siis tulee jostain syystä puheeksi. Ainut mikä siitä muistuttaa on punastelu joka alkoi kun minua lapsena koitettiin painostaa puhumaan ja naureskeltiin kun yritin jotain pientä sanoa. Itseni se ei juurikaan haittaa, kerran kolleega kysyi sainko jonkun sairaskohtauksen kun lehahdin punaisen laikukkaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia varmasti. Aikaa myöten sosiaaliset taidot kehittyvät. Muista että lapsessa ei ole mitään vikaa.
Ei noin pieni vielä ole kaverisynttäri-iässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotain autismia? Ei tuo kyllä normaaliakaan ole. Mites neuvolassa on mennyt?
Normaalisti kehittynyt. Neuvolateksteissä kortissa lukee "rauhallinen, suloinen vauva" "rauhallinen ja hiljainen" jne. Ilmaisee kyllä omaa tahtoaan, mutta vieraissa tilanteissa menee lukkoon. Aikaa kun antaa, jää sulaa. Ja tätä eivät ihmiset tunnu ymmärtävän. Mies on myös ollut ujo ja on hiljainen ja hitaasti lämpenevä edelleen.
Annat sen olla ujo ja puolustat lastasi. Esim. juuri sillä, että se on vasta kaksi, ei sen tarvi olla vielä valmis. Meidän tuollainen on ainakin ihan reipas ja pärjäävä koululainen nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai siitä haittaakaan olis jos käyttäisit lapsen lasten psykiatrilla? Sillä vois olla hyvät neuvot lapsen itsetunnon kohottamiseksi. Jos on noin ujo ja sulkeutunut vielä kun aloittaa koulun, niin se tietää ongelmia hänelle.
En ole nähnyt tarpeelliseksi. Viimeistä vuotta opiskelen terveydenhoitajaksi ja opintojeni ja kokemuksieni mukaan lapsi kehittyy normaalisti. Hän on vain temperamentiltaan tämmöinen.
Anteeksi siis 13 ja 15 oli ap, unohdin laittaa
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsena maailman ujoin. Se alkoi muuttua noin 17-vuotiaana. Yliopiston vaihto-ohjelman jälkeen tapahtui vielä isompi muutos. Nykyisin (olen 38) kukaan ei voi käsittää että olen ollut missään määrin ujo, jos siis tulee jostain syystä puheeksi. Ainut mikä siitä muistuttaa on punastelu joka alkoi kun minua lapsena koitettiin painostaa puhumaan ja naureskeltiin kun yritin jotain pientä sanoa. Itseni se ei juurikaan haittaa, kerran kolleega kysyi sainko jonkun sairaskohtauksen kun lehahdin punaisen laikukkaaksi.
Tyttäreni on ollut samanlainen kuin ap:n lapsi. Lähtee kohta yksin kuukauden kielimatkalle, ilman kaveria. Isänsä on ollut ujo lapsena, nyt puhuu seminaareissa sadoille. Puolusta lastasi, äläkä häpeä yhtään.
Minä olen ollut lapsena samanlainen ja kaikista rohkaisuyrityksistä huolimatta olen edelleen äärimmäisen ujo, vaikka ikää on jo 55 vuotta. Mutta ei ujous mun elämää ole haitannut kuin joissakin tilanteissa, esim. mieheni laitan edelleen soittamaan kaikki viralliset puhelut, ja ulkomaanmatkoja en ikimaailmassa rohkenisi yksin tehdä. Mun viidestä lapsesta kolme on ujoja, mutta heistäkin yksi teki ihan yksin hiljattain kuukauden mittaisen Japanin-matkan. Nuorin on nyt yläkoulussa ja hän on kyllä vielä tavattoman ujo ja arka. Se on vaikuttanut koulunumeroihinkin, mm. musiikista alakoulun ope ei voinut antaa kymppiä, kun tyttö ei uskaltanut soittaa pianoa koulun juhlissa :o Jotkut opet odottavat runsasta tuntiaktiivisuutta, ja jos lapsi ei siihen kykene, niin numerot eivät ole niin hyviä kuin tiedot ja taidot edellyttäisivät (eli arvioidaan temperamenttia).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsena maailman ujoin. Se alkoi muuttua noin 17-vuotiaana. Yliopiston vaihto-ohjelman jälkeen tapahtui vielä isompi muutos. Nykyisin (olen 38) kukaan ei voi käsittää että olen ollut missään määrin ujo, jos siis tulee jostain syystä puheeksi. Ainut mikä siitä muistuttaa on punastelu joka alkoi kun minua lapsena koitettiin painostaa puhumaan ja naureskeltiin kun yritin jotain pientä sanoa. Itseni se ei juurikaan haittaa, kerran kolleega kysyi sainko jonkun sairaskohtauksen kun lehahdin punaisen laikukkaaksi.
Tyttäreni on ollut samanlainen kuin ap:n lapsi. Lähtee kohta yksin kuukauden kielimatkalle, ilman kaveria. Isänsä on ollut ujo lapsena, nyt puhuu seminaareissa sadoille. Puolusta lastasi, äläkä häpeä yhtään.
Kiitos, nämä oli jotenkin ihanasti kirjoitettu. :) Ap
Vaihtoon?