Ujot miehet saa lähestyä naisia
http://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/koska-ujo-sinkkumies-voi-…
Linkin takana juttua siitä miten ujo mies voi lähestyä naisia melkein missä vain. Tai näin siis naisten mielestä. Itse en oikein usko, että jossain kaupassa jutteleminen voi toimia kovinkaan hyvin, koska Suomi. Kuinka moni voi sanoa ihan rehellisesti nähneensä kun vaikkapa kaupassa yritetään tehdä aloitetta? Kassaneideille lirkuttelua ei lasketa. Kuinka moni taas voi sanoa nähneensä aloitteen baarissa?
Suomessa ei ole kovin yleistä, että aletaan tekemään aloitteita ihan missä sattuu tuntemattomille ihmisille, tästä syystä uskoisin, että jos tekee aloitteen vaikka nyt sitten siellä kaupassa niin saa luultavasti vastaukseksi jotain hämmentynyttä sössötystä. Tuo hämmentyminen johtuu tietysti siitä, että ei siellä kahvihyllyllä olla valmiina siihen, että joku tekee aloitteen, siellä ollaan valmiina poimimaan mukaan se tarjouksessa oleva juhla mokka, ei mitään ujoa miestä tai naista. Toisaalta taas jos onkin näppärämpi tyyppi kyseessä niin saattaa päästä vaikka treffeille jos osaa käyttää sen hämmennyksen hyväkseen, epäilen sitäkin, että kovin moni ujo mies siinä onnistuisi.
Yksi kohta tietysti sattui silmiini, nimittäin tuo "Jokainen nainen haaveilee elokuvamaisesta kohtauksesta, jossa katseet kohtaavat ja nainen ja mies alkavat juttelemaan." Tähän olisi hyvä laittaa jatkokysymykseksi, että pitääkö olla romanttinen lumisade tai auringonlasku, ja pitääkö miehen olla George Clooney, Brad Pitt vai kenties Leonardo DiCaprio? Niin ja pitääkö miehellä olla sattumalta mukanaan kynttilöitä, pullollinen shampanjaa, mansikoita ja ehkä jotain muutakin pientä purtavaa piknikiä varten?
Minä en siis usko tuohon, että kannattaa alkaa tekemään aloitteita tuntemattomille ihan missä sattuu. Ei vaan kuulosta kovin suomalaiselta toiminnalta minun korvaani. Siis ihmiset joista harvat tervehtivät edes naapureitaan alkaisivatkin juttelemaan tuntemattomien kanssa selvinpäin? Tulkaa nyt ihmeessä äkkiä kertomaan, että olen väärässä!
Ja kyllä, yleistin kaikki suomalaiset samanlaisiksi. Miksikö? Koska voin ja kaikki muutenkin tietää, että aina mukaan mahtuu niitä poikkeuksiakin jotka juttelevat vaikka postilaatikon kanssa.
Terveisin Naispelko22
Kommentit (22)
Sellaisissa tilanteissa, missä naisen on helppo perääntyä, saa lähestyä. Siksi ei esimerkiksi silloin, kun nainen on töissä. Jos ei osaa lukea toisen kehonkielestä, että onko tämä kiireinen, niin on sosiaaliset taidot kyllä muutenkin todella hukassa, joten tuskin lykästää vaikka milloin lähestyisi.
Onko monilla miehillä jotain sosiaalisia ongelmia?
Kun olen itse lähestynyt naista, en ole tehnyt sitä niin, että heti alkanut vuodattaa hänen ubergalaktisesta kauneudestaan tai tullut puskista "moro, lähekkö kaffelle". Useimmiten ensin haen katsekontaktin -> naisesta kyllä näkee mitä mieltä se on siitä. Sitten jos hakeutuu jutulle niin ei niin, että siinä on ympärillä 100 muuta ihmistä (ellei olla kännissä). Näin naiselle ei tule suorituspaineita eikä nolouskohtausta (nolostunut nainen voi olla äärimmäisen tyly ja sitten mieskin menee vielä nolommaksi ja aaargh, sattuu jo ajatellakin tilanteen kiusaantuneisuutta).
Ja ihan perus-pera olen, pelimiehestä yhtä kaukana kuin... en keksi nyt mitään hyvää tähän, mutta kuitenkin.
Ei kannata mennä yrittämään. Kaikki naiset on varattuja ja vaikka ei oliskaan ei niitä kiinnosta kuin joku bodarijuristi.
Jos minua lähestyisi kaupassa mies, jota en ole ennen nähnyt, niin kyllä siinä lähinnä tulee mieleen, että kyseessä on joku outo stalkkeri tai muu hiippari. Että en oikein minäkään usko tuon jutun positiivisuuteen.
Ja kokonaan toinen asia on sekin, että siinä ei lainkaan sanota, että miten se ujo mies mukamas voisi tehdä sen lähestymisensä. Sillä ujoushan tarkoittaa juuri sitä, että ujoutensa takia se mies ei ikimaailmassa lähestyisi sitä naista. Jutun tilanteet ovat siis hyvin mielikuvituksellisia. Vaikka siellä muisteltiin jotain nuoruuden kokemuksia, niin eivät ne oikein ujojen miesten lähestymisiltä kuulosta.
Mutta jos nyt jotenkin pitäisi olla mahdollista lähestyä naisia, niin ehkä suhtautuisin vähän paremmin sellaiseen lähestymiseen, että mies ei ole aivan tuntematon. Ollaan vaikkapa matkustettu samassa bussissa joka aamu jonkin aikaa. Tai käydään samassa harrastuksessa tai eri ryhmissä mutta samaan aikaan. Tai jotain. Eli olisi jotain muka-tuttuutta edes hiven, niin voisin jo vastaillakin miehen keskustelunavaukseen.
Minua kiehtoo juuri eniten tuollainen spontaani lähestyminen. Koen että olen jotenkin epäonnistunut miehenä, jos en uskalla tehdä sellaista. Kyllä vielä joskus! Vasta parikymmentä vuotta olen pyöritellyt kyseistä miehekästä ideaalia päässäni, tekemättä ensimmäistäkään peliliikettä.
Olen tehnyt parin viikon aikana kolme aloitetta ammattiopistossa ja käynyt tanssimassa naisten keskellä yökerhossa. Naiset eivät kyllä tulleet viereen tällä kertaa, vaan tuli sellainen vaikutelma etteivät olleet miehen hakureissulla.
Yksi noista opistoaloitteista vaikutti hyväenteiseltä. Nainen oli ihan tuntematon ja tuli vain ovesta vastaan ja aloin juttelemaan. Selvisi että naisella on kova kiire mutta kuitenkin hän näytti jäävän omasta tahdostaan juttelemaan ja oli hymyilevä ja positiivinen. Luultavasti myös vähän häkeltynyt. Lopulta hänet piti sitten lähettää jatkamaan matkaa. Arvelen että tuo nainen oli vähän vanhempi, mutta useamman vuoden minua nuorempi kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Minua kiehtoo juuri eniten tuollainen spontaani lähestyminen. Koen että olen jotenkin epäonnistunut miehenä, jos en uskalla tehdä sellaista. Kyllä vielä joskus! Vasta parikymmentä vuotta olen pyöritellyt kyseistä miehekästä ideaalia päässäni, tekemättä ensimmäistäkään peliliikettä.
Okei, peliliikkeitä ei ole syntynyt, mutta onneksi sentään huumori on säilynyt :-)
Mies 29v ja 1v kirjoitti:
Olen tehnyt parin viikon aikana kolme aloitetta ammattiopistossa ja käynyt tanssimassa naisten keskellä yökerhossa. Naiset eivät kyllä tulleet viereen tällä kertaa, vaan tuli sellainen vaikutelma etteivät olleet miehen hakureissulla.
Yksi noista opistoaloitteista vaikutti hyväenteiseltä. Nainen oli ihan tuntematon ja tuli vain ovesta vastaan ja aloin juttelemaan. Selvisi että naisella on kova kiire mutta kuitenkin hän näytti jäävän omasta tahdostaan juttelemaan ja oli hymyilevä ja positiivinen. Luultavasti myös vähän häkeltynyt. Lopulta hänet piti sitten lähettää jatkamaan matkaa. Arvelen että tuo nainen oli vähän vanhempi, mutta useamman vuoden minua nuorempi kuitenkin.
Tuohan oli hyvä avaus. Sitten kun seuraavan kerran satutte kohdakkain, niin juttua voi jatkaa hieman. Tai ainakin tervehtiä. Jotain kymmenen kohtaamisen jälkeen voi jo pyytää kahville tai jonnekin. Ehkä pitkä työ palkitaan. Onnea matkaan!
Tuollaiset randomit kohtaamiset selvin päin arjessa ovat ainoa tapa tehdä tähän naiseen vaikutus. Asuin vuosikymmenen ulkomailla (Euroopan sisällä kuitenkin), joten totuin miesten kanssa keskustelemiseen ilman viinaa ja suomalainen kännikulttuuri oli melkoinen shokki tänne palatessani. Nyt puolentoista vuoden sisällä minua on lähestytty kerran lenkkipolulla, kerran kaupungilla ja kerran kirjastossa - ja joka kerran ulkomaalainen (valkoinen, eurooppalainen) mies! Mikä suomalaisia oikein vaivaa?
Ei ujon tavismiehen kannata kiusata itseään yrittämällä mitään naisten kanssa. Ei tule onnistumaan.
m41
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset randomit kohtaamiset selvin päin arjessa ovat ainoa tapa tehdä tähän naiseen vaikutus. Asuin vuosikymmenen ulkomailla (Euroopan sisällä kuitenkin), joten totuin miesten kanssa keskustelemiseen ilman viinaa ja suomalainen kännikulttuuri oli melkoinen shokki tänne palatessani. Nyt puolentoista vuoden sisällä minua on lähestytty kerran lenkkipolulla, kerran kaupungilla ja kerran kirjastossa - ja joka kerran ulkomaalainen (valkoinen, eurooppalainen) mies! Mikä suomalaisia oikein vaivaa?
Ei vaan kuulu suomalaiseen kulttuuriin.
Täällä tykätään omasta tilasta ja ihmiset osaavat sitä myös antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset randomit kohtaamiset selvin päin arjessa ovat ainoa tapa tehdä tähän naiseen vaikutus. Asuin vuosikymmenen ulkomailla (Euroopan sisällä kuitenkin), joten totuin miesten kanssa keskustelemiseen ilman viinaa ja suomalainen kännikulttuuri oli melkoinen shokki tänne palatessani. Nyt puolentoista vuoden sisällä minua on lähestytty kerran lenkkipolulla, kerran kaupungilla ja kerran kirjastossa - ja joka kerran ulkomaalainen (valkoinen, eurooppalainen) mies! Mikä suomalaisia oikein vaivaa?
Ei vaan kuulu suomalaiseen kulttuuriin.
Täällä tykätään omasta tilasta ja ihmiset osaavat sitä myös antaa.
Siis onko toiselle ihmiselle puhuminen jotenkin henkilökohtaiseen tilaan tunkeutumista? Minusta se on paljon vähemmän tunkeilevaa kuin kännissä iholle paineleminen, joka on ollut ainoa kokemukseni suomalaisen miehen lähestymisestä.
Näyttää siltä, etten taida pariutua suomalaisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset randomit kohtaamiset selvin päin arjessa ovat ainoa tapa tehdä tähän naiseen vaikutus. Asuin vuosikymmenen ulkomailla (Euroopan sisällä kuitenkin), joten totuin miesten kanssa keskustelemiseen ilman viinaa ja suomalainen kännikulttuuri oli melkoinen shokki tänne palatessani. Nyt puolentoista vuoden sisällä minua on lähestytty kerran lenkkipolulla, kerran kaupungilla ja kerran kirjastossa - ja joka kerran ulkomaalainen (valkoinen, eurooppalainen) mies! Mikä suomalaisia oikein vaivaa?
Seksuaalinen ahdistelu on rikos. Käräytä poliisille tuollaiset lenkkipolu- ja kirjastoahdistelijat. Voit saada lihavat korvaukset, jos tapauksilla on silminnäkijöitä.
Miksi aina oletusarvoisesti mies on se joka lähestyy ja nainen on se jota lähestytään? Miksi?
Wursti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset randomit kohtaamiset selvin päin arjessa ovat ainoa tapa tehdä tähän naiseen vaikutus. Asuin vuosikymmenen ulkomailla (Euroopan sisällä kuitenkin), joten totuin miesten kanssa keskustelemiseen ilman viinaa ja suomalainen kännikulttuuri oli melkoinen shokki tänne palatessani. Nyt puolentoista vuoden sisällä minua on lähestytty kerran lenkkipolulla, kerran kaupungilla ja kerran kirjastossa - ja joka kerran ulkomaalainen (valkoinen, eurooppalainen) mies! Mikä suomalaisia oikein vaivaa?
Seksuaalinen ahdistelu on rikos. Käräytä poliisille tuollaiset lenkkipolu- ja kirjastoahdistelijat. Voit saada lihavat korvaukset, jos tapauksilla on silminnäkijöitä.
Ymmärrän ironiasi, mutta tarkennan kirjoitustani sen verran, että kaikki lähestyjät ovat olleet enemmän kuin asiallisia. Kahden kanssa tapasinkin jokusen kerran, kävimme kahvilla ja kävelyllä, eikä kukaan odottanut keneltäkään seksiä. En ole henkilö, jonka housuihin pääsee parilla tapaamisella :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset randomit kohtaamiset selvin päin arjessa ovat ainoa tapa tehdä tähän naiseen vaikutus. Asuin vuosikymmenen ulkomailla (Euroopan sisällä kuitenkin), joten totuin miesten kanssa keskustelemiseen ilman viinaa ja suomalainen kännikulttuuri oli melkoinen shokki tänne palatessani. Nyt puolentoista vuoden sisällä minua on lähestytty kerran lenkkipolulla, kerran kaupungilla ja kerran kirjastossa - ja joka kerran ulkomaalainen (valkoinen, eurooppalainen) mies! Mikä suomalaisia oikein vaivaa?
Ei vaan kuulu suomalaiseen kulttuuriin.
Täällä tykätään omasta tilasta ja ihmiset osaavat sitä myös antaa.
Siis onko toiselle ihmiselle puhuminen jotenkin henkilökohtaiseen tilaan tunkeutumista? Minusta se on paljon vähemmän tunkeilevaa kuin kännissä iholle paineleminen, joka on ollut ainoa kokemukseni suomalaisen miehen lähestymisestä.
Näyttää siltä, etten taida pariutua suomalaisen kanssa.
Suurin osa suomalaisista naisista tykkää selvänä randomisti lähestymisestä yhtä paljon kuin suomalainen mies lähestyä randomisti selvänä. Eli ei juurikaan.
Kyllähän täällä randomille jotain sanovaa pääsääntöisesti katsotaan kuin hullua. Vaikka ihan muuten vaan sanoisi jotain, ilman mitään iskuyrityksiä.
Miksi kaikesta pitää kehrätä hirveä draama ja haaste? Ei se ole mitään elämää suurempaa vaan ihan normaali tilanne.
Minulle on tultu juttelemaan arkielämän tilanteiden lomassa, kuten ruokakaupassa. Olen myös itse jutellut muille. Ilman mitään valmiita repliikkejä, laskelmointia, suunnittelua, tuskailua. Ihan tavallista jutustelua, kaupassa avauksena toimii yleisimmin juuri se ruoka-aine mitä ollaan juuri sillä hetkellä katsomassa.
Muutaman kerran on menty kahvillekin sen seurauksena. Kerran seurasi parin kuukauden kevyt tapailu. Useimmiten ei homma edennyt muutamaa ystävällistä hymyä pitemmälle mutta ei se mitään, maailmasta ei ihmiset lopu :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset randomit kohtaamiset selvin päin arjessa ovat ainoa tapa tehdä tähän naiseen vaikutus. Asuin vuosikymmenen ulkomailla (Euroopan sisällä kuitenkin), joten totuin miesten kanssa keskustelemiseen ilman viinaa ja suomalainen kännikulttuuri oli melkoinen shokki tänne palatessani. Nyt puolentoista vuoden sisällä minua on lähestytty kerran lenkkipolulla, kerran kaupungilla ja kerran kirjastossa - ja joka kerran ulkomaalainen (valkoinen, eurooppalainen) mies! Mikä suomalaisia oikein vaivaa?
Ei vaan kuulu suomalaiseen kulttuuriin.
Täällä tykätään omasta tilasta ja ihmiset osaavat sitä myös antaa.
Siis onko toiselle ihmiselle puhuminen jotenkin henkilökohtaiseen tilaan tunkeutumista? Minusta se on paljon vähemmän tunkeilevaa kuin kännissä iholle paineleminen, joka on ollut ainoa kokemukseni suomalaisen miehen lähestymisestä.
Näyttää siltä, etten taida pariutua suomalaisen kanssa.
Suurin osa suomalaisista naisista tykkää selvänä randomisti lähestymisestä yhtä paljon kuin suomalainen mies lähestyä randomisti selvänä. Eli ei juurikaan.
Kyllähän täällä randomille jotain sanovaa pääsääntöisesti katsotaan kuin hullua. Vaikka ihan muuten vaan sanoisi jotain, ilman mitään iskuyrityksiä.
No en ihmettele, jos luokittelette toiselle keskustelemisen seksuaaliseksi ahdisteluksi ja poliisiasiaksi. Itse taas en keskustele humalaisen kanssa sekuntiakaan, koen kaikki kännisten lähestymiset todella ahdistaviksi tilanteiksi.
Kiitos valaisevasta keskustelusta.
Vierailija kirjoitti:
Sellaisissa tilanteissa, missä naisen on helppo perääntyä, saa lähestyä. Siksi ei esimerkiksi silloin, kun nainen on töissä. Jos ei osaa lukea toisen kehonkielestä, että onko tämä kiireinen, niin on sosiaaliset taidot kyllä muutenkin todella hukassa, joten tuskin lykästää vaikka milloin lähestyisi.
Niin, koska jokainen nainen on superyksilö jolla on rautaiset sosiaaliset taidot... huoh.
Aloittajalle: Ihan sama onko sulla huono tilannetaju ja paskat sosiaaliset taidot, kellään ei ole mitään oikeutta syyllistää tai mollata sua. Ei se ole jotain mitä ihminen voisi sormia napauttamalla muuttaa. Jokaisella on silti oikeus tavoitella onnea. Jos nainen kokee itsensä niin tärkeäksi, että häntä ei saa lähestyä tai sitä ei saa tehdä jos ei mahdu tiettyyn muottiin, niin kyseinen nainen on vain itsekäs paska. Älä usko heitä. Tuolla on paljon naisia, jotka ovat vastaanottavaisia myös muiden kuin jonkun top 20 % -miesten yrityksille.
Parikymppisenä insinööriopiskelijana uskalsin vielä jutella ujon oloisille miespuolisille opiskelukavereille koulun käytävillä, ajatellen että ehkä jollekulle kelpaisi juttuseura tai ihan kahviseurakin. Eipä kelvannut, hyvä jos sain yhden sanan vastaukseksi ja selänkääntö perään. Ei sitä kovin pitkään jaksanut ja lopulta hyväksyin yksinäisyyden. Tältä pohjalta olen samaa mieltä ettei aloitteita kannata tehdä, mutta turha siitä on naisia syyttää.
-Ikisinkku n28v