Rempseät ihmiset ovat sietämättömiä

Rempseitä on kivoja ja paskoja tyyppejä

Mulla vaihtelee ihan päivästä.

Joskus olen rempseällä tuulella.

Edellinen jatkaa:

En siis täysin sovi rempseän ihmisen muottiin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jotka sanoo olevanva rempseitä on hirveitä: mukahauskoja juttuja, karmeaa kailotusta, kuvittelevat olevansa hyvää seuraa vaikka ovat enimmäkseen piinallisia. Mutta olenko yksin? Tykkääkö joku ihan oikeasti rempseistä ihmisistä? Miksi? Perustelut?

Aloituksesi perusteella olet itse oikea porukan ilopilleri ja viihtyvyyden luoja! :'D

Ethän a.p ole äiti, ethän?

musa puistossa kirjoitti:

https://www.facebook.com/video.derna/videos/1012496775480660/

mamu puistossa

Kumpi näistä on rempseä? Vai molemmat?

Itse en voi sietää muka tehokkaita ihmisiä...

Joo, "rempseät" on rasittavia esittäjiä

Mun kotiini ei kyllä kenenkään tarvitse tulla "hiljentymään" tai neuvon tien lähimpään kirkkoon.

Vierailija kirjoitti:

Mun kotiini ei kyllä kenenkään tarvitse tulla "hiljentymään" tai neuvon tien lähimpään kirkkoon.

Ja tämä ei sitten ollut rienausta.

Mulle just yksi hiljainen möllöttäjä sanoi, että mun tyyli on ärsyttävän rempseä. Kommentti huvitti minua suuresti, sillä en oikeasti sanonut juuri mitään kokonaisen ravintola-aterian aikana, hymyilin vaan ja katselin ympärilleni. Tämä kärsivä ujostelija ahdistui silti "rempseydestäni". Eli epäilen, että ihmiset voivat ymmärtää tuon sanan aika monella eri tavalla. Jollekin rempseyttä on siis jo sekin, että ei seurassa murjota.

Oli muuten helvetin vaikeaa enää keksiä mitään sanomista sen jälkeen kun tuo hiljainen vässykkä heitti rempseyskommenttinsa. Istuttiin sitten hiljaa kun ei hänkään kuitenkaan halunnut sanoa mitään.

Miehen sisko on just tollanen ahdistavan rempseä. Heti kättelyssä hyökkää iholle halaamaan vaikka ei olla todellakaan mitenkään läheisiä, sitten se mahdoton mölötys alkaa ja loppuu vasta kun sulkee oven perässään. Kovaan ääneen pakko kailottaa kokoajan ja nauraa hirnuu joka asialle. Mulle tulee välittömästi ahdistunut olo hänen seurassa.

Tästä ketjusta tulee mielee eräs rempseä ja rehevä blogitar. 

Mun mielestä kans tosikot ja hiljaiset ihmiset on tylsiä ja perseestä. Mistään ei innostuta, kaikkeen lakoninen reaktio ja vastaus. Boring!

Mulle tulee rempseästä mieleen vaan ylipainoinen joka peittää epävarmuuttaan. Aidosti rempseä on ehkä iloinen ekstrovertti (nekin välillä ärsyttäviä)

Kaikki teennäisyys ja turha meluaminen on ärsyttävää.

-avokonttorin kissa

Olin ravintolassa lasten kanssa ja sinne saapui karikatyyri rempseästä ihmisestä.

Miehellä oli jykevä, viinan ja tupakan polttama bassoääni. Kailotus alkoi saman tien. Hän pyöri kuin väkkärä tuolillaan, kovaan ääneen aloitti keskustelua muiden asiakkaiden kanssa ja epäonnekseen vieressä istunut lapsiperhe joutui loppuajan kuuntelemaan miehen muka hauskoja juttuja.

Ravintolan asiakkaat saivat pienen hiljaisen levähdyshetken vain siksi aikaa, kun mies meni ulos tupakalle -tietysti kuuluvasti selostaen menevänsä sauhuille ja käski tarjoilaa olla siivoamatta viinilasillista pois pöydältään, takaisin kun oli tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Mulle just yksi hiljainen möllöttäjä sanoi, että mun tyyli on ärsyttävän rempseä. Kommentti huvitti minua suuresti, sillä en oikeasti sanonut juuri mitään kokonaisen ravintola-aterian aikana, hymyilin vaan ja katselin ympärilleni. Tämä kärsivä ujostelija ahdistui silti "rempseydestäni". Eli epäilen, että ihmiset voivat ymmärtää tuon sanan aika monella eri tavalla. Jollekin rempseyttä on siis jo sekin, että ei seurassa murjota.

Oli muuten helvetin vaikeaa enää keksiä mitään sanomista sen jälkeen kun tuo hiljainen vässykkä heitti rempseyskommenttinsa. Istuttiin sitten hiljaa kun ei hänkään kuitenkaan halunnut sanoa mitään.

Mua aina ahdistaa ennen ja jälkeen, kun näen erästä ihmistä. On sellainen semihiljainen, mutta ilmeistä näkee, että ajattelee musta kaikkea ilkeää.

Lapsensakin sellainen diiva, jota ei saa edes hipaista, kun pyyhkii itseään siitä kohtaa.

Oman lapsen takia kuitenkin pakko sietää.

Vierailija kirjoitti:

Miehen sisko on just tollanen ahdistavan rempseä. Heti kättelyssä hyökkää iholle halaamaan vaikka ei olla todellakaan mitenkään läheisiä, sitten se mahdoton mölötys alkaa ja loppuu vasta kun sulkee oven perässään. Kovaan ääneen pakko kailottaa kokoajan ja nauraa hirnuu joka asialle. Mulle tulee välittömästi ahdistunut olo hänen seurassa.

Pitäisiköhän sun muuttaa yksinäisille vuorille?

Mun mielestä suomessa on aivan liikaa kaltaisiasi!

Mä olen aina ollut sitä mieltä, että tuollaiset, joille se "hajurako" on niin kovin tärkeää, ovat vähän erikoisia.

Mä en sitäpaitsi haise!

Rakastan rempseitä ihmisiä vapaa-ajalla, mutta töiden tekoa tai opiskelua häiritessään ärsyttävät suunnattomasti. Olen itsekin puhelias ja eloisa, mutta osaan ja tahdon olla tunnollinen.

Kuka muistaa sen keskustelun rempseästä akvaariokalasta?