Rempseät ihmiset ovat sietämättömiä

Jotkut rempseät ihmiset ovat ihan oikeasti hauskoja ja hyvää seuraa, eivät vedä överiksi. Mutta sitten tunnen muutaman, jotka eivät ole kovin fiksuja, ja tätä jotenkin peittääkseen tai kompensoidakseen nauravat tyhjälle ja yrittävät päteä muka hauskoilla sutjautuksillaan. Se on pelkästään rasittavaa.

Olen semirempseä, puhun aika paljon, nauran vielä enemmän ja mulla on vahvoja mielipiteitä. Toisaalta olen kohtelias, mulla on hyvät käytöstavat, enkä kerro mitään rempseitä kaksimielisyyksiä tms. Olen myös aikaansaapa, en juutu mihinkään pälättämään. Huomaan kyllä, että kaikki ei tykkää semirempseästäkään. Koitin aikoinani feidata esim rempseitä naurunpyrskähdyksiä, mutta keski-ikäisenä ei enää jaksa feidata. Jos ei miellytä niin saa vaihtaa seuraa. Itsekin vaihdan jos kemiat ei kohtaa. Minulle takakireät, itseänsä ja muita alati kontrolloivat normiriitat on  kaikkein pahimpia, koko elämä tuntuu heillä olevan yhtä pierunpidätyksen pitkitettyä prosessia.

Hassua, että keski-ikäinen käyttää sanaa feidata. Kuulostaa vieraalta nuoren ihmisen korviin.

Rempseät ihmiset on yleensä sellaisia, jotka peittävät teatterillaan sen, että eivät uskalla olla omia itsejään. Luulevat olevansa rohkeita. Minulla eräs tällainen "rempseä" ystävä vuosia sitten, kun en ollut koskaan seurustellut, yhtäkkiä asiasta kukkaruukkuun kysyi todella tekopirteästi: "ootko sä sitten lesbo?!" Vastasin rauhallisesti, etten usko olevani. Myöhemmin on tullut rempseitä, julkisia kysymyksiä siitä, että "no ootteko te menossa naimisiin"/"koskas teille tulee lapsia". On varmasti huomannut vastauksistani ja elekielestäni, että en halua keskustella ko. asioista hänen kanssaan. Puolusteluna "NO mä VAAN KYSYIN hei tsoukki läppä hei!!" Voin puhua ko. asioista normaalisti, asiana, ja puhunkin jatkuvasti ystävieni kanssa, mutta tuo tapa on vain niin helvetin holhoava ja semmoinen vittumainen, että nousee karvat pystyyn.

Otin sitten saman suhtautumistavan. Viime juhlissa kysyin kovaan ääneen, että noh, jokos pikkujalkojen tepsutusta teillekin? Rempseä ei ollutkaan niin kovin rempseä enää. Myöhemmin kysyin saman kysymyksen eri tavalla muotoillen, ja rempseä vastasi kysymykseen kuin minäkin; vaivaantunut, vähän kiukkuinen ja ärsyyntynyt.

Siihen loppui kysymykset. Nyttemmin olen tajunnut, että heillä on jotain ongelmia tuon asian suhteen, ja ilmeisesti projisoi omaa vaivaantumistaan sitten minuun, tätä kautta esittäen että aihepiiristä keskustelu olisi hänelle kovin luontevaa

Vierailija kirjoitti:

Hassua, että keski-ikäinen käyttää sanaa feidata. Kuulostaa vieraalta nuoren ihmisen korviin.

Feidata on anglismi, eikä mitään "nuorisoslangia", ollut käytössä jo ennen kuin sä ilmestyit sun isän kivekseen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi vihaat rempseitä ihmisiä niin paljon? Tuoko se sinulle mieleen jonkun alakoulun kiusaajan tai luokan suosituimman pellen, jota salaa kadehdit? Haluaisitko itse paremmat sosiaaliset taidot ja rohkeutta esiintyä ja tuoda mielipiteitäsi esiin? Koetko, että nämä rempseät ihmiset vievät aina sinun suunvuoron?

Kiusallista kun kaikki muut jo silmäilee toisiaan ja on jo aikaa sitten yhteyisesti äänettömästi todettu että onpa tämä henkilö kiusallinen ja se kiusallinen "rempseä" henkilö ei sitä itse vielä tajua (eikä koskaan tajuakaan). Suunvuoron saattaa ihan vaan äänekäs ja puhelias ihminen viedä, siinä ratkaisee sitten keskustelutaito, mutta rempseä on vaan omalla kiusallisuudelleen täysin sokea ihminen.

Mä olen myös todennut etten kestä rempseitä ihmisiä. Olen varmaan tylsä ja hissukka, mutta mulla vaan pinna kiristyy äärimmilleen kun jossain työpaikan kokouksissa tms se yksi rempseä huutaa ja kirkuu ja sählää ja kälättää ja sekoilee. Hirveä älämölö, mutta mitään hyödyllistä ei välttämättä tapahdu. Pääasia tuntuu vain olevan huomion kiinnittäminen itseen. Mä olen itse sellaista kuivakampaa tyyppiä, joka istuu aloillaan ja turpa kiinni, yrittää kommentoida asiansa aika lailla tiivistäen. Rempseä taas pyörii tuolillaan kuin väkkärä, huutaa yhdelle että hei avaa tietsikalta tää kansio, eiku hei anna mulle se koodi, hei anna mä otan mun iPhonella tosta kuvan niin muistan sen..huutaa muiden puheen päälle, sekoilee tarinoissaan ja sanoissaan, huutaa että niin tää on tää juttu tää meni tälleen että..sitten vähän ajan päästä että eiku siis mä sekotan siis sori siis sori hirveest siis joo mä sekotan siis joo unohtakaa..hirnuu välillä kovaäänisesti pomon kertomalle vitsille...lopputuloksena on hirveä sekasotku ja asia, joka kuivakalla tyylillä olisi saatu käsiteltyä 3-4 minuutissa, on venynyt käsittämättömäksi farssiksi, joka yleensä selviää vasta kun joku pomotason ihminen vaientaa sekoilijan ja vetää homman nippuun käskyttämällä suoraan.

Joo. Puhun yhdestä tietystä ihmisestä. Pieninä annoksina oikeinkin kiva, mutta ryhmätilanteissa, joissa ei juoruilu ja kälätys riitä vaan pitäisi tapahtuakin jotain, todella tuskastuttava. Ja olen varma, että hänen mielestään minä olen rutikuiva ja tylsä tosikko, joka pilaa työpaikan ilmapiirin.

Vierailija kirjoitti:

Hassua, että keski-ikäinen käyttää sanaa feidata. Kuulostaa vieraalta nuoren ihmisen korviin.

Joo, eikö olekin hassua, että en 40 v täytettyäni ammenna ulosantiani keskiaikaisesta kirkkoslaavista niin kuin nuoren korviin olisi tutumpaa :)

t se semirempseä keski-ikäinen, joka käyttää sanaa feidata

Miksi rempseys yhdistyy ylipainoon? Pitääkö olla rehevä ollakseen rempseä? Itse olen laiha ja kuivakkaan rempseä.

Rempseästä on jokaisella oma määritelmänsä. Ap:n määritelmällä minä kutsuisin ihmistä äänekkääksi ja tyhmäksi. Päällepuhuva ja samoja asioita toisteleva pääkkö.

Mutta on muunlaistakin rempseyttä. Minä määrittelen rempseydeksi huumorintajuisuuden, mutkattomuuden, rentouden ja välittömyyden. Ja sellaisia ominaisuuksia voi olla syvällisillä ja älykkäilläkin ihmisillä. Rempseä ihminen (tällä minun määritelmälläni) on kivaa seuraa, jonka kanssa on helppo tutustua ja tulla toimeen.

Jotenkin oudosti täällä av-palstalla törmää käsitykseen, että jos joku on sanavalmis, sosiaalinen ja rento, hän on automaattisesti tyhmä ja pinnallinen.

Ja vastaavasti hiljainen, epäsosiaalinen kyräilijä on automaattisesti sielukas, älykäs ja syvällinen.

Paskan marjat, sanon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle just yksi hiljainen möllöttäjä sanoi, että mun tyyli on ärsyttävän rempseä. Kommentti huvitti minua suuresti, sillä en oikeasti sanonut juuri mitään kokonaisen ravintola-aterian aikana, hymyilin vaan ja katselin ympärilleni. Tämä kärsivä ujostelija ahdistui silti "rempseydestäni". Eli epäilen, että ihmiset voivat ymmärtää tuon sanan aika monella eri tavalla. Jollekin rempseyttä on siis jo sekin, että ei seurassa murjota.

Oli muuten helvetin vaikeaa enää keksiä mitään sanomista sen jälkeen kun tuo hiljainen vässykkä heitti rempseyskommenttinsa. Istuttiin sitten hiljaa kun ei hänkään kuitenkaan halunnut sanoa mitään.

Mua aina ahdistaa ennen ja jälkeen, kun näen erästä ihmistä. On sellainen semihiljainen, mutta ilmeistä näkee, että ajattelee musta kaikkea ilkeää.

Lapsensakin sellainen diiva, jota ei saa edes hipaista, kun pyyhkii itseään siitä kohtaa.

Oman lapsen takia kuitenkin pakko sietää.

Tää minunkin möllöttäjäkaveri, jonka mielestä olen siis ärsyttävän rempseä, on just tuollainen passiivisaggressiivinen luonne, eli vetäytyy ja vetäytyy ja sitten kireällä nasaalilla valittaa muiden käytöstä (esim. minun) ja itse muka jotenkin niiiiin henkinen ja spesiaali. Aika ärsyttävä tyyppi, enkä taida kyllä enää jaksaa sitä. Mä luulen, että takana on tosi huono itsetunto.

Vierailija kirjoitti:

Juu ja ovat yleensä myös "kaikelle naurajia". Koko ajan julmettu isoääninen kotkotus raikaa. Se nyt on ok, että nauraa hauskoille jutuille mutta kun kaikkien lauseiden jälkeen pitää kotkottaa! Vie välillä raivon partaalle..

Pelikoneiden ääressä näitä hohottajia tapaa usein. 

"Haha, katos, säkin täällä, heheheh. "Hohohoo, joo, täytyyhän sitä käydä tienaamassakin välillä, mwahhaaa."

"Ehhehhee, sanos muuta, hahah, no nyt tuli tiliä, hähähäää, 5:30 euroa:"

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tosiaan mm. syöminen tehdään myös rempseästi suu auki ja maiskuttaen, samoin haukottelu ilman että peitetään suu kädellä ja muut saavat katsoa heiluvia rempseitä kitarisoja. Osa näistä ihmisistä myös kuuluu ryhmään "minä sanon vaan suoraan ja rehellisesti" eli laukovat mitä sattuu kuin moukat.

 Ja ruokailun päätteeksi myös röyhtäilevät äänekkäästi. Entisessä työpaikassani oli tällainen henkilö, joka kerta kun olin samaan aikaan syömässä, niin tuo mies röyhtäili ruokailun päätteeksi. Se oli aina samantyylinen ääni, sellainen OOOIIIIIHHH, ÄHHHH. Tuo mies myös tuli usein katsomaan toisten ruokailua sen jälkeen kun oli itse syönyt, tuli nojaamaan käsiinsä pöydänpäätyyn ja tuijotti toisten ruokia ja kyseli mitä tuo on :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu ja ovat yleensä myös "kaikelle naurajia". Koko ajan julmettu isoääninen kotkotus raikaa. Se nyt on ok, että nauraa hauskoille jutuille mutta kun kaikkien lauseiden jälkeen pitää kotkottaa! Vie välillä raivon partaalle..

Pelikoneiden ääressä näitä hohottajia tapaa usein. 

"Haha, katos, säkin täällä, heheheh. "Hohohoo, joo, täytyyhän sitä käydä tienaamassakin välillä, mwahhaaa."

"Ehhehhee, sanos muuta, hahah, no nyt tuli tiliä, hähähäää, 5:30 euroa:"

Sä puhut ilmeisesti markettien aulassa olevista hedelmäpeleistä yms.?

Siellä pelailee vanhuksia ja syrjäytyneitä. Miten älyllistä keskustelua kuvittelet heidän kykenevän tuottamaan, ovat rempseitä tai eivät?

Eiköhän se ole meidän kaikkien etu, että ovat hyvällä tuulella kuin että makaisivat masentuneina kotona.

Luulen, että toisten rempseydestä valittaa ihmiset, jotka ajattelevat ja viestivät itse niin hitaasti, etteivät koe pysyvänsä rempseämmän ihmisen tahdissa. Onko se ihmekään jos tilanne tuntuu epämukavalta kun toinen puhuu ja nauraa ja toinen taas ei saa sanottua asiaansa ja murjottaa vaan. Ei se ole kivaa kummallekaan. Minun mielestä rempseys ei ole sama asia kuin huonokäytöksisyys, mihin esim. röyhtäileminen kuuluu.

Rehellisiä ja rempseitä. Kunnia-asia se että hän sanoo kaiken suoraan vasten naamaa... Tosiaan se tempperamentti ja se, että kun hän tekee, tekee hän kunnolla!

Vierailija kirjoitti:

Mä olen myös todennut etten kestä rempseitä ihmisiä. Olen varmaan tylsä ja hissukka, mutta mulla vaan pinna kiristyy äärimmilleen kun jossain työpaikan kokouksissa tms se yksi rempseä huutaa ja kirkuu ja sählää ja kälättää ja sekoilee. Hirveä älämölö, mutta mitään hyödyllistä ei välttämättä tapahdu. Pääasia tuntuu vain olevan huomion kiinnittäminen itseen. Mä olen itse sellaista kuivakampaa tyyppiä, joka istuu aloillaan ja turpa kiinni, yrittää kommentoida asiansa aika lailla tiivistäen. Rempseä taas pyörii tuolillaan kuin väkkärä, huutaa yhdelle että hei avaa tietsikalta tää kansio, eiku hei anna mulle se koodi, hei anna mä otan mun iPhonella tosta kuvan niin muistan sen..huutaa muiden puheen päälle, sekoilee tarinoissaan ja sanoissaan, huutaa että niin tää on tää juttu tää meni tälleen että..sitten vähän ajan päästä että eiku siis mä sekotan siis sori siis sori hirveest siis joo mä sekotan siis joo unohtakaa..hirnuu välillä kovaäänisesti pomon kertomalle vitsille...lopputuloksena on hirveä sekasotku ja asia, joka kuivakalla tyylillä olisi saatu käsiteltyä 3-4 minuutissa, on venynyt käsittämättömäksi farssiksi, joka yleensä selviää vasta kun joku pomotason ihminen vaientaa sekoilijan ja vetää homman nippuun käskyttämällä suoraan.

Joo. Puhun yhdestä tietystä ihmisestä. Pieninä annoksina oikeinkin kiva, mutta ryhmätilanteissa, joissa ei juoruilu ja kälätys riitä vaan pitäisi tapahtuakin jotain, todella tuskastuttava. Ja olen varma, että hänen mielestään minä olen rutikuiva ja tylsä tosikko, joka pilaa työpaikan ilmapiirin.

Alkaako P:llä? Meidän töissä ihan samanlainen tyyppi!

Kaikki pitäisi turpansa kiinni ja antaisi ihmisten olla rauhassa.