Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoisesti lapsettomalla ei voi olla muita parinvalintakriteereitä kuin lapsettomuus?
23.01.2016 |
Vapaaehtoinen lapsettomuus on hyvin harvinaista. Jos ei halua elää lapsiperhearkea, voiko olla muuten kranttu kumppanin suhteen? Olen ollut pari vuotta nyt sinkkuna, ja tuntuu mahdottomalta löytää naista, josta oikeasti pitäisin ja joka olisi myös vapaaehtoisesti lapseton. Alkaa ahdistaa toden teolla.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Muilta veloilta kaipaisin kokemuksia. Oletteko joutuneet tyytymään vähempään kuin mitä haluaisitte?
En?
Mun kumppani on enemmän kuin olisin vaatinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä nyt taas? Ei se niin harvinaista ole ja usein siihen liittyy muutenkin tietty samanhenkisyys
Minä löysin oman vapaaehtoislapsettoman mieheni lukiosta, olimme tavatessamme 15- ja 17-vuotiaat. Meille oli alusta lähtien ihan selvää, että emme halua lapsia, siitä ei tarvinnut edes neuvotella. Joskus se oikea vain sattuu kohdalle.
Ei kait se nykyään edes harvinaista ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaisia ne sun muut vaatimuksesi ovat? Ainahan pariutuminen on sitä vaikeampi, mitä enemmän ja isompia vaatimuksia esittää toiselle osapuolelle.
Koska hyvin iso osa ihmisistä haluaa lapsia, olet valitsemassa melko pienestä poolista, ja varmasti jokainen lisävaade pienentää valikoimaa ennestään. Onneksi nettiaikana on noita esikarsintoja mahdollista tehdä suht helposti, eikä ehkä tarvitse käydä sadoilla treffeillä löytääkseen mitä etsii.
Jos lapsettomuusasiasta voisi yhtään tinkiä niin se takuulla helpottaisi asiaa paljon. Ymmärrän että et halua elää lapsiperhe-elämää, mutta onnistuisiko esim. suhde eronneen viikko-viikkolaisen kanssa? Joka toinen viikko vaalisitte suhdettanne, joka toinen viikko sinä tekisit muita asioita ja toisen ollessa lasten kanssa.
Ja uudet markkinathan sitten alkaa nelikymppisenä, kun osalla porukasta alkaa lapset olla jo lentämässä pesästä.
Vähän samat fiilikset. Onneksi itse löysin kuitenkin miehen, joka ei halua lapsia ja on muutenkin ihana. Vaikka vähän kiven alla olikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
quote=Vierailija]Minä löysin oman vapaaehtoislapsettoman mieheni lukiosta, olimme tavatessamme 15- ja 17-vuotiaat. Meille oli alusta lähtien ihan selvää, että emme halua lapsia, siitä ei tarvinnut edes neuvotella. Joskus se oikea vain sattuu kohdalle.[/quote]
Mutta ei pidä unohtaa että miehelle voi iskeä lapsenkaipuu vasta 50-60 vuotiaana kun tajuaa oman kuolevaisuutensa.
Se ikäkriisi ei varmaan paljon lapsiin liity.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
quote=Vierailija]Minä löysin oman vapaaehtoislapsettoman mieheni lukiosta, olimme tavatessamme 15- ja 17-vuotiaat. Meille oli alusta lähtien ihan selvää, että emme halua lapsia, siitä ei tarvinnut edes neuvotella. Joskus se oikea vain sattuu kohdalle.
Mutta ei pidä unohtaa että miehelle voi iskeä lapsenkaipuu vasta 50-60 vuotiaana kun tajuaa oman kuolevaisuutensa.
No, ehkä ei kannata alunperinkään valita miestä, joka on niin paska ja mätä, että tekee lapsen noin vanhana, jolloin lapsella on valtava vammaisuusriski, iso riski mm. skitsofreniaan, alhaiseen älykkyyosamäärään, ja autismiin jne. isän iän takia.
Että inhoan ihmisiä, jotka ei ajattele sen lapsen parasta, niitä ei tehdä vanhuksina, ihan oikeasti, jos yhtään välittää sen lapsen terveydestä.
Me mentiin hyvin nopealla aikataululla naimisiin, joten tällaiset asiat jäivät puhumatta. Naimisiin päästyämme mies alkoi vongata lapsia. Kieltäydyin ehdottomasti. Sain käännettyä miehenkin pään. Ei lapsia meille. Vuodet kuluivat. Ympäristökin uskoi, ettei meille tule lapsia. Sitten mies alkoi taas vonkaamisen. Ja sitten minulla alkoi biologinen kello tikittää. Tuosta kahdeksan vuotta myöhemmin meillä oli neljä lasta :-). Nuorin täyttää pian 16v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
quote=Vierailija]Minä löysin oman vapaaehtoislapsettoman mieheni lukiosta, olimme tavatessamme 15- ja 17-vuotiaat. Meille oli alusta lähtien ihan selvää, että emme halua lapsia, siitä ei tarvinnut edes neuvotella. Joskus se oikea vain sattuu kohdalle.
Mutta ei pidä unohtaa että miehelle voi iskeä lapsenkaipuu vasta 50-60 vuotiaana kun tajuaa oman kuolevaisuutensa.
No, ehkä ei kannata alunperinkään valita miestä, joka on niin paska ja mätä, että tekee lapsen noin vanhana, jolloin lapsella on valtava vammaisuusriski, iso riski mm. skitsofreniaan, alhaiseen älykkyyosamäärään, ja autismiin jne. isän iän takia.
Että inhoan ihmisiä, jotka ei ajattele sen lapsen parasta, niitä ei tehdä vanhuksina, ihan oikeasti, jos yhtään välittää sen lapsen terveydestä.
Se nyt ei kuulu sulle pätkääkään minkä ikäisenä kukin lapsensa "tekee".
Lapsia ei tehdä, niitä saadaan jos on saadakseen.
Vierailija kirjoitti:
Me mentiin hyvin nopealla aikataululla naimisiin, joten tällaiset asiat jäivät puhumatta. Naimisiin päästyämme mies alkoi vongata lapsia. Kieltäydyin ehdottomasti. Sain käännettyä miehenkin pään. Ei lapsia meille. Vuodet kuluivat. Ympäristökin uskoi, ettei meille tule lapsia. Sitten mies alkoi taas vonkaamisen. Ja sitten minulla alkoi biologinen kello tikittää. Tuosta kahdeksan vuotta myöhemmin meillä oli neljä lasta :-). Nuorin täyttää pian 16v.
Kerrotko vielä, miten tämä liittyi alkuperäiseen kysymykseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisia ne sun muut vaatimuksesi ovat? Ainahan pariutuminen on sitä vaikeampi, mitä enemmän ja isompia vaatimuksia esittää toiselle osapuolelle.
Koska hyvin iso osa ihmisistä haluaa lapsia, olet valitsemassa melko pienestä poolista, ja varmasti jokainen lisävaade pienentää valikoimaa ennestään. Onneksi nettiaikana on noita esikarsintoja mahdollista tehdä suht helposti, eikä ehkä tarvitse käydä sadoilla treffeillä löytääkseen mitä etsii.
Jos lapsettomuusasiasta voisi yhtään tinkiä niin se takuulla helpottaisi asiaa paljon. Ymmärrän että et halua elää lapsiperhe-elämää, mutta onnistuisiko esim. suhde eronneen viikko-viikkolaisen kanssa? Joka toinen viikko vaalisitte suhdettanne, joka toinen viikko sinä tekisit muita asioita ja toisen ollessa lasten kanssa.
Ja uudet markkinathan sitten alkaa nelikymppisenä, kun osalla porukasta alkaa lapset olla jo lentämässä pesästä.
En voisi kuvitella mitään oksettavampaa omaan kotiini, kuin miehen entisten suhteiden jälkikasvun, vaikken edes ole vela. Mieluummin yksin ja lapsettomana loppu elämä kuin edes osa-aikainen riesa toisen menneestä seksielämästä.
Vierailija kirjoitti:
Se nyt ei kuulu sulle pätkääkään minkä ikäisenä kukin lapsensa "tekee".
Lapsia ei tehdä, niitä saadaan jos on saadakseen.
Se kuuluu sille lapselle, tajuatko, sillä lapsella on oikeus syntyä terveenä.
Samoin kuin lapsella on oikeus syntyä äidille, joka ei ole aiheuttanut lapselle sikiöaikana vaurioita päihteillä.
Ja vanhuslapsitehtailijat todellakin ansaitsevat kaikkien halveksunnan, vaikka olisivat miehiä, samalla tavalla kuin päihdeäidit ansaitsevat kaikkien halveksunnan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä nyt taas? Ei se niin harvinaista ole ja usein siihen liittyy muutenkin tietty samanhenkisyys
Vain viisi suomalaista naista sadasta on vapaaehtoisesti lapseton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä nyt taas? Ei se niin harvinaista ole ja usein siihen liittyy muutenkin tietty samanhenkisyys
Vain viisi suomalaista naista sadasta on vapaaehtoisesti lapseton.
Jep. Ja jossain Keski-Euroopan ja Länsi-Euroopan maissa 20-25 prosenttia miehistä on vapaaehtoisesti lapsettomia ja naisistakin ainakin 10-15 prosenttia. Joten tasan ei oikein käy nämä prosenttiosuudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me mentiin hyvin nopealla aikataululla naimisiin, joten tällaiset asiat jäivät puhumatta. Naimisiin päästyämme mies alkoi vongata lapsia. Kieltäydyin ehdottomasti. Sain käännettyä miehenkin pään. Ei lapsia meille. Vuodet kuluivat. Ympäristökin uskoi, ettei meille tule lapsia. Sitten mies alkoi taas vonkaamisen. Ja sitten minulla alkoi biologinen kello tikittää. Tuosta kahdeksan vuotta myöhemmin meillä oli neljä lasta :-). Nuorin täyttää pian 16v.
Kerrotko vielä, miten tämä liittyi alkuperäiseen kysymykseen?
Olisko niin että vaikka nuorena on 100% varma ettei halua lapsia niin vanhempana rakkauden myötä voi kelkka kääntyä täysin.
Se on varmasti luonnollista että märkäkorvat ei halua lapsia mutta mieli muuttuu iän mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt ei kuulu sulle pätkääkään minkä ikäisenä kukin lapsensa "tekee".
Lapsia ei tehdä, niitä saadaan jos on saadakseen.
Se kuuluu sille lapselle, tajuatko, sillä lapsella on oikeus syntyä terveenä.
Samoin kuin lapsella on oikeus syntyä äidille, joka ei ole aiheuttanut lapselle sikiöaikana vaurioita päihteillä.
Ja vanhuslapsitehtailijat todellakin ansaitsevat kaikkien halveksunnan, vaikka olisivat miehiä, samalla tavalla kuin päihdeäidit ansaitsevat kaikkien halveksunnan.
Lapsia tekee vain sen ikäiset jotka siihen pystyy,ei muut.
Muilta veloilta kaipaisin kokemuksia. Oletteko joutuneet tyytymään vähempään kuin mitä haluaisitte?