Vapaaehtoisesti lapsettomalla ei voi olla muita parinvalintakriteereitä kuin lapsettomuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me mentiin hyvin nopealla aikataululla naimisiin, joten tällaiset asiat jäivät puhumatta. Naimisiin päästyämme mies alkoi vongata lapsia. Kieltäydyin ehdottomasti. Sain käännettyä miehenkin pään. Ei lapsia meille. Vuodet kuluivat. Ympäristökin uskoi, ettei meille tule lapsia. Sitten mies alkoi taas vonkaamisen. Ja sitten minulla alkoi biologinen kello tikittää. Tuosta kahdeksan vuotta myöhemmin meillä oli neljä lasta :-). Nuorin täyttää pian 16v.

Kerrotko vielä, miten tämä liittyi alkuperäiseen kysymykseen?

Olisko niin että vaikka nuorena on 100% varma ettei halua lapsia niin vanhempana rakkauden myötä voi kelkka kääntyä täysin.

Se on varmasti luonnollista että märkäkorvat ei halua lapsia mutta mieli muuttuu iän mukana.

Aloittajalla on ainakin tämä asia jo pysyvästi ratkaisu, kiitos vain.

up

Suurin osa ihmisistä haluaa lisääntyä joten tottakai se vähentää potentiaalisia kumppaniehdokkaita varsinkin jos ei voi pitää varteenotettavana niitä jotka on jo lisääntyneet jonkun kanssa. Mä oon miettinyt pitäiskö yrittää tutustua reilusti vanhempiin miehiin, niillä on lapset jos niitä on, jo sen verran isompia ettei niiden huoltaminen vaadi paljon aikaa ja energiaa. Noin kolmikymppisistä miehistä monet hakee lasten synnyttäjää.

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoinen lapsettomuus on hyvin harvinaista. Jos ei halua elää lapsiperhearkea, voiko olla muuten kranttu kumppanin suhteen? Olen ollut pari vuotta nyt sinkkuna, ja tuntuu mahdottomalta löytää naista, josta oikeasti pitäisin ja joka olisi myös vapaaehtoisesti lapseton. Alkaa ahdistaa toden teolla.

Miksi kenenkään pitäisi tyytyä mihinkään parinvalinnassa? Jokaisella on tietysti omat kriteerinsä ja sitten yritetään löytää kumppani,joka täyttää ne.Voi myös olla,että joku vie jalat alta,vaikka ei täyttäisi etukäteen tehtyä toivelistaa ominaisuuksista.Jos ei löydetä sopivaa kumppania,ollaan sinkkuja.Tietysti jollakin voi olla ainoa vaatimus että toinen ei halua lapsia,mutta ei ole kovin fiksua vain "tyytyä" kumppaniin siksi että on vaikea löytää sellaista,joka oikeasti on itselle paras mahdollinen.

Vierailija kirjoitti:

quote=Vierailija]Minä löysin oman vapaaehtoislapsettoman mieheni lukiosta, olimme tavatessamme 15- ja 17-vuotiaat. Meille oli alusta lähtien ihan selvää, että emme halua lapsia, siitä ei tarvinnut edes neuvotella. Joskus se oikea vain sattuu kohdalle.

Mutta ei pidä unohtaa että miehelle voi iskeä lapsenkaipuu vasta 50-60 vuotiaana kun tajuaa oman kuolevaisuutensa.

Tiedän muutaman tapauksen jossa on käynyt näin. Mies on lähtenyt liitosta, uusi nuorempi on ollut valmiiksi katsottuna ja nopeaan tahtiin lapsia .

Miehen ei tarvi niin vakavasti asiaa vielä nuorena / nuorehkona miettiä kun on se mahdollisuus että voi muuttaa mielensä vielä paljon myöhemmin kuin nainen.

Eli naiset vaatikaa miehen kanssa kunnon keskustelu ja mieluummin useampi, jotta rivien välitkin tulisivat luetuiksi.

Tietenkään ei voi täyttä varmuutta saada ja tuleehan elämässä kaikkea muutakin mikä voi suhteen hajottaa.

Mutta ainakaan ei kannata miehen mieliksi olla vela kun pahimmillaan käy niin että sitten kun nainen ei pikku painostuksen alla hanki lapsia ja sitten tulee liian vanhaksi saamaan, niin mies etsii nuoremman ja tekee tämän kanssa lapsia vaikka oli ollut niin velaa niin velaa...

Tiedän että näinkin on käynyt.

Lapsia vai ei, se päätös on mietittävä jokaisen tavallaan yksin.

Tiedä häntä. Ei mulla ole ollut tuollaista ongelmaa ollenkaan. 9kk ehdin olla sinkkuna kun aloin tosissani etsimään seuraa ja löysin aviomieheni. Kriteereitä oli mm. että pitää olla seksuaalisesti yhteensopiva (kinky), pitkä ja tietyllä tapaa uteliaan seikkailunhaluinen ja elämännälkäinen mies, joka on vielä äärimmäisen eläinrakaskin. Ja tietenkin ehdottomasti vela ja ei missään nimessä lapsia ennästään. Kaikki nuo natsasi ja paljon enemmänkin. Muitakin ehdokkaita olisi ollut, joka viikonloppu tapasin jonkun potentiaalisen ehdokkaan ja muutaman kanssa ehdin tapaillakin hetken, mutta ei ihan napannut.

Nosto, kiinnostava aihe

Ihan lohdullista kuulla näitä tarinoita.

Oleellista on varmaan oppia olemaan onnellinen omissa oloissan ensin. On helpompi olla kiinnostava mies, kun voi hyvin, on elämäänsä tyytyväinen eikä yritä mitään epätoivoista. Olen silti parisuhdeihminen, ja kun huomasin olevani vapaaehtoisesti lapseton, potentiaalisten kumppanien määrän vähäisyys on aina jotenkin masentanut.

t. aloittaja