Lapset nyt 8 ja 12, ero 10 vuoden kuluttua?
Arki ok, mutta olemme miehen kanssa hyvin erilaisia ja näkemykset monista asioista poikkeavat liikaa. Meillä ei ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita, harrastuksia, tavoitteita. Viihdyn paremmin silloin, kun hän on jossain muualla. En halua hänelle mitään pahaa, mutta uskon, että ero on meille jossain vaiheessa hyvä ratkaisu. Koen usein, että hänellä ei ole tunteita, ei niistä koskaan puhu eikä osaa niitä näyttääkään. Haluan kuitenkin lapsille ydinperheen. Ehkä ero on ajankohtainen 10 vuoden kuluttua?
Kommentit (9)
Miten olette aikoinaan päätyneet yhteen ja hankkinut lapsia jos olette niin erilaisia?
Oletteko puhuneet teidän suhteesta, mitkä fiilikset hänellä on? Oletteko koittaneet tehdä töitä parisuhteen eteen jotenkin. Jaksatteko tuollaista seuraavat 10 vuotta, jos ei kerran ole mitään yhteistä? Kuulostaa siltä että menee vähän elämä hukkaan, jos teidän suhde on lähinnä sen odottelua, että nuorin lapsi lähtee kotoa ja voitte erota..
Vierailija kirjoitti:
Miten olette aikoinaan päätyneet yhteen ja hankkinut lapsia jos olette niin erilaisia?
Olemme molemmat muuttuneet ajan kuluessa. Lisäksi omat ajatukset siitä, mitä toivon parisuhteelta ja perhe-elämältä ovat selkiytyneet. Kahdestaan ollessa kaikki on niin helppoa, ei sitä osaa edes kuvitella, millaisista asioista voi syntyä ristiriitoja, kun on perhe.
Huh huh. Itse lähdin vähän vastaavasta tilanteesta enkä ole katunut! Oma koti, jossa voi hengittää ja olla rauhassa ilman sitä kiristävää ilmapiiriä. Sinulla on vain yksi elämä!
Vierailija kirjoitti:
ei tee noin pienille ero hyvää
Parempiko on sitten elää perheessä, jossa on tunnekylmyyttä ja rakkaudettomuutta? Se ei opeta lapselle kovin hyvää parisuhteesta.
Ja tällaisen suhdemallin haluat opettaa lapsillesi? Ihan todellakin?
Pohdi tarkkaan, miltä kotinne ilmapiiri näyttäytyy lapsille. Vaikka ette varsinaisesti riitelisi tai mätkisi toisianne, niin kyllähän lapset huomaavat kireyden, nälvimisen ja tunteiden puuttumisen. Itse olen kasvanut ah niin ihanassa ydinperheessä, jossa vanhempieni olisi pitänyt erota 10v aiemmin, kuin lopulta sen tekivät. Äiti ja isä ei koskaan puhuneet toisilleen, piikittelivät, vetäytyivät eri huoneisiin. Koko ajan sai olla itsekin vähän varpaillaan. En ole saanut lapsuudessani kovin hyvää kuvaa normaalista, rakastavasta parisuhteesta ja valitettavasti se näkyy omissa ihmissuhteissani 😞
ei tee noin pienille ero hyvää