Lue keskustelun säännöt.
vuosi 2016 tuo takaisin avainkaulalapset. Muitatteko ne?
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin avainkaulalapsi. Ei traumoja.
Tää ottaa välillä päähän. Eikö olla edistytty yhtään? Ennen pieksettiin lapsia ja kas, täälläkin todistellaan, että ihan "hyvä kansalainen minusta tuli siitä huolimatta". Eiköhän meidän lapsemme ansaitse parempaa?
Avainkaulalapseus ei ollut pahoinpitelyä, ei henkistä eikä fyysistä. Se oli kivaa! Minä ainakin nautin omasta ajasta ja siitä, ettei kukaan jatkuvasti kytännyt tekemisiäni (kuten minä tunnun tekevän omalle lapselleni, hmmm...).
http://kotiliesi.fi/puheenaiheet/naisia-tyossa/naisia-tyossa-1970-luvun-avainkaulalapset
Se luetun ymmärtäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi, musta oli ihanaa tulla tyhjään hiljaseen kotiin ❤!
Minä muistan lapsuudesta, että parhaita aamuja olivat ne, kun sain olla yksin ennen kouluunlähtöä. Katsoin Emmerdalea ja join mehua salaa hienoista laseista...
Mulla oli vaaleanpunaiseen kanttinauhaan pujotettuna se avain. Oli kiva tulla kotiin yksin, ensin maleksin koulumatkan pitkän kaavan mukaan, kävin kavereiden kanssa leikkipuistossa vähän keinumassa, juttelin naapurin mummun kanssa mattotelineen luona ja sitten menin kotiin. Soitin äidille töihin, että nyt olen kotona ja sitten söin välipalaa ja tein läksyt. Pelasin Nintendolla Tetristä, katsoin telkkaria tai lähdin kavereiden kanssa ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon vammaisenmlapsen avustaja. Jään töistä pois, koska ei oo kyllä järkeä maksaa 1400 eurosta 700 hoitomaksuja. Meille jää mun ollessa kotona työttömänä paremmin rahaa.
Et sinä noilla tuloilla maksa täyttä päivähoitomaksua.
Yleensä päivähoitomaksuissa katsotaan molempien vanhempien tulot. Oletan että kyseinen avustaja on lapsensa isän kanssa saman katon alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia kaula-avaimia teillä oli? Minulla oli sellainen nahkainen ylösalaisin oleva tasku, jonka sisään renkaaseen oli pujotettu avain. Sen avaimen sai sitten esiin työntämällä taskua ylöspäin kaulanauhaa pitkin. Muistan, että joillain muillakin oli samanlainen. Mistäköhän se tuli? Ehkä pankista jaettiin niitä tms.
Mulla oli ihan vaan tavalliseen Abloyhin sidottu nyöri. Sen pujotin paidan alle aluspaidan ja päälipaidan väliin jotta se ei heilunut / roikkunut häiritsevästi. Sieltä paidan alta kaivoin sitten rappukäytävässä ja avasin kotioven. Viihdyin kotona enkä yhtään odottanut ja kaivannut äitiä kotiin. Joskus soitin hänelle töihin ja kysyin, saanko ottaa jäätelöä.
Mulla sama :D. Katsoin aina VHS:ltä jotain hyvää leffaa aina uudelleen, söin jätskiä joskus jos sitä oli ja tein läksyjä. Tätä jo ekaluokkalaisena. Ei minua ainakaan pelottanut olla kotona, soitin vanhemmille töihin jos muka joku hätä tuli muutamassa tunnissa. Äkkiä se aika myös meni :)
80-luvulla oli turvallista kadulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ööö. . Minä olin tuollainen vielä 90-luvun lopussa ja 2000 luvulla.
Ikinä missään iltapäiväkerhossa ollut. Oli täysin normaalia olla kotona joskus yksin ja /tai sisarusten kanssa. Yksinhuoltajaäidin lapsia kun oltiin. Ja hyvin pärjättiin.
Mäkin olin avainkaulalapsi. Avain roikkui neonkeltaisessa "puhelinjohtoketjussa". Jonkin aikaa kävin ip-kerhossa, mutta halusin itse lopettaa. En tykännyt jeesustelusta (kyseessä srk:n kerho) edes silloin 6-vuotiaana ja olin jo penskana aika introvertti. Lopetin kerhon ja nautin siitä, että sain olla iltapäivät rauhassa kotona lukemassa ja leikkimässä kissan kanssa tai saatoin nähdä kavereita ja rakenneltiin majoja, tutkittiin sammakonkutua, jäätiin koulun pihalle kieppumaan rekeissä tai hyppäämään lautaa tai heittelemään superpalloja, joskus mentiin luistelemaan, joskus olin kaverien mukana treenaamassa (nämä harrastivat yleisurheilua) eli juostiin yhdessä pururadalla tai treenattiin pituushyppyä jne..joskus menin äidin luo töihin "apulaiseksi", mun duuni oli syöttää paperia silppuriin ja kattaa iltapäiväkahvipöytä ja sen jälkeen tiskata ja esim. keräillä klemmareita säilöön jne. En kokenut kärsiväni yhtään milään tavalla siitä että pääsin pois kuuntelemasta jeesushöpöhöpö-juttuja ja tappamasta aikaa tylsästi sisätiloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksakoon lapsia hankkinut itse sen hoidon ip-kerhossa. Oikean taksan mukaan.
Palkkaahan siitä työstä tulee, joten on teillä varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin avainkaulalapsi. Ei traumoja.
Tää ottaa välillä päähän. Eikö olla edistytty yhtään? Ennen pieksettiin lapsia ja kas, täälläkin todistellaan, että ihan "hyvä kansalainen minusta tuli siitä huolimatta". Eiköhän meidän lapsemme ansaitse parempaa?
Äänestyksen tulos: Ei ansaitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon vammaisenmlapsen avustaja. Jään töistä pois, koska ei oo kyllä järkeä maksaa 1400 eurosta 700 hoitomaksuja. Meille jää mun ollessa kotona työttömänä paremmin rahaa.
Et sinä noilla tuloilla maksa täyttä päivähoitomaksua.
Yleensä päivähoitomaksuissa katsotaan molempien vanhempien tulot. Oletan että kyseinen avustaja on lapsensa isän kanssa saman katon alla.
Miksi niitä lasten päivähoitomaksuja ei voi sitten maksaa siitä miehen 5000e bruttopalkasta?
Mä olin avainkaulalapsi stadissa 60-70 luvulla:) Vanhemmat meni töihin seitsemäksi ja olivat kotona klo 17. Pakko selvitä yksin aamupalasta ja kouluunlähdöstä yms. Alakerran maitokaupassa oli piikki johon sain ostaa jotain pientä iltapäivällä että selvisin iltaruokaan saakka kunnes opin tekemään itse voileipiä tms. Siihen aikaan kun ei ollut valmiiksi siivutettuja ja paloiteltuja leipiä....
En todellakaan ole traumatisoitunut tuosta:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monen lapsi voi joutua tahtomattaan avainkaulalapseksi. Mun eskarilainen ainakin pelkäisi tulla yksin kotiin ja lähteä kouluun yksin! Täällä eskarissa järjestetään siis ainoastaan kouluilla ja eskarit kuuluu 1-2 -luokkalaisten kanssa saman aamu- ja iltapäivätoiminnan piiriin. Enkä usko, että tuo arka eskarilainen on syksyllä yhtään sen rohkeampi. Kaikilla ei ole palkasta varaa maksaa jos sattuu olemaan vaikka pari päiväkoti-ikäistä ja esim. eskarilainen ja tokaluokkalainen ja maksuja korotetaan aina vaan.
Miksi hankitte niin monta penskaa jos talous on niin kuralla että tuollainen korotus kaataa talouden? Ei lapsia pidä hankkia vaan uskoen että yhteiskunta maksaa kaiken ja itse voi köllötellä kotona. Kyllä pitäisi ymmärtää että lapsista tulee kuluja eikä lisääntyä jos rahasta on muutenkin tiukkaa.
Muistan että olin kateellinen kavereille, joilla oli avainnauha kaulassa. Mun isä teki töitä kotona ja oli useimmiten aina iltapäivällä kotona kun tulin koulusta. Tosin meillä oli kyllä omakotitalon ovi aina auki niin että avain roikkui lukossa. Jos ketään ei ollut kotona niin avain laitettiin läheisen pusikon oksalle roikkumaan. Näin 90-luvulla ja ihan keskikokoisessa kaupungissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon vammaisenmlapsen avustaja. Jään töistä pois, koska ei oo kyllä järkeä maksaa 1400 eurosta 700 hoitomaksuja. Meille jää mun ollessa kotona työttömänä paremmin rahaa.
Et sinä noilla tuloilla maksa täyttä päivähoitomaksua.
Yleensä päivähoitomaksuissa katsotaan molempien vanhempien tulot. Oletan että kyseinen avustaja on lapsensa isän kanssa saman katon alla.
En heidän tilanteestaan tiedä, mutta meillä on nykyään jo tehty sillä tavalla, että ollaan virallisesti erottu. Huomattavasti parempituloinen mieheni on kirjoilla äitinsä luona parin kilometrin päässä ja minä olen papereissa yksinhuoltaja. Koska tuloni ovat minimaaliset, niin maksamme todella paljon vähemmän kaikesta. Silti on ärsyttävää, että yhteiskunnasta tehdään tällainen, että asioiden kanssa joutuu kikkailemaan näin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon vammaisenmlapsen avustaja. Jään töistä pois, koska ei oo kyllä järkeä maksaa 1400 eurosta 700 hoitomaksuja. Meille jää mun ollessa kotona työttömänä paremmin rahaa.
Et sinä noilla tuloilla maksa täyttä päivähoitomaksua.
Yleensä päivähoitomaksuissa katsotaan molempien vanhempien tulot. Oletan että kyseinen avustaja on lapsensa isän kanssa saman katon alla.
En heidän tilanteestaan tiedä, mutta meillä on nykyään jo tehty sillä tavalla, että ollaan virallisesti erottu. Huomattavasti parempituloinen mieheni on kirjoilla äitinsä luona parin kilometrin päässä ja minä olen papereissa yksinhuoltaja. Koska tuloni ovat minimaaliset, niin maksamme todella paljon vähemmän kaikesta. Silti on ärsyttävää, että yhteiskunnasta tehdään tällainen, että asioiden kanssa joutuu kikkailemaan näin paljon.
Ja sitten vielä ihmetellään, miksi valtion kassasta on rahat loppu...
Joo, lopetetaan kaikki päivähoito ja eskarit ja palataan vanhaan kunnon avainkaula-aikaan!! Oppii lapset itsenäisiksi kertaheitolla. Vielä "ennempään aikaan" isommat sisaruksethan niitä pikkuisia hoitivat. Viinaan kastettu rievunpala vielä suuhun, kapalot tiukalle ja eikun kehtoon heilumaan. Äiti tulee sitten illalla ja vaihtaa vaipat.
Itse olin myös introvertti avainkaulalapsi 60-luvun lopulla 5-6-vuotiaana. MUTTA: asuinympäristö oli maalaismainen, vaikka asuimmekin pienessä kerrostalossa. Eli kavereita oli lähellä, samoin muita aikuisia. Toisaalta mitään suurta uhkaakaan ei ollut. Ei huumehörhöjä, eikä paljon liikennettäkään. Yksi harjakauppias meitä pelotti. Kun kavereiden kanssa tuli bänksit, tai joku kiusasi, oli vähän ankea olo. Soittelin usein äidille töihin ihan vain kuullakseni hänen äänensä.
Jos ajattelisin omia lapsiani, kun asumme vähän syrjässä, hiljaisessa paikassa, ja naapureita näkee harvoin pihoilla, eikä kovin hyvin tunnetakaan, niin voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Joo, lopetetaan kaikki päivähoito ja eskarit ja palataan vanhaan kunnon avainkaula-aikaan!! Oppii lapset itsenäisiksi kertaheitolla. Vielä "ennempään aikaan" isommat sisaruksethan niitä pikkuisia hoitivat. Viinaan kastettu rievunpala vielä suuhun, kapalot tiukalle ja eikun kehtoon heilumaan. Äiti tulee sitten illalla ja vaihtaa vaipat.
Itse olin myös introvertti avainkaulalapsi 60-luvun lopulla 5-6-vuotiaana. MUTTA: asuinympäristö oli maalaismainen, vaikka asuimmekin pienessä kerrostalossa. Eli kavereita oli lähellä, samoin muita aikuisia. Toisaalta mitään suurta uhkaakaan ei ollut. Ei huumehörhöjä, eikä paljon liikennettäkään. Yksi harjakauppias meitä pelotti. Kun kavereiden kanssa tuli bänksit, tai joku kiusasi, oli vähän ankea olo. Soittelin usein äidille töihin ihan vain kuullakseni hänen äänensä.
Jos ajattelisin omia lapsiani, kun asumme vähän syrjässä, hiljaisessa paikassa, ja naapureita näkee harvoin pihoilla, eikä kovin hyvin tunnetakaan, niin voi voi.
Avainkaulalapsella tarkoitetaan kouluikäistä, ei päiväkoti-ikäistä.
Tämähän lisää vain lasten pelaamista entisestään. Ennen anhaan kun ei ollut pelejä, lapset tulivat kotiin ja todella leikkivät, piirtelivät, lukivat jne. Kaveri saattoi tulla kylään leikkikaveriksi. Nykyään lapset ovat iloisia kun saavat olla koulun jälkeen itsekseen, koska silloin on usein luoa pelata, ja vaikka ei olisikaan, pelataan silti. Eihän sekään lasta traumatisoi, mutta passivoi kylläkin, mielikuvitus köyhtyy ja mitä näitä pelien vaikutuksia nyt on tutkittu. Että siinä mielessä ei hyvä.