TUTTUNI PERHEESSÄ ON JOTAIN OUTOA.
Olen välillä hoitanut heidän lapsia ja kerran puheen aihe meni jotenkin riitelyyn niin toinen lapsista sanoi ettei heidän vanhemmat riitele ikinä. Tai ehkä ne joskus tai en ole ihan varma. Noin sanoi toinen lapsista jolla ikää oli jo 10 vuotta.
Lisäksi olen huomannut, että eivät vaikuta kovin onnellisilta. Perheen isä huokailee usein ja perheen äiti kiroaa kokoajan YKSINÄÄN ja huutaa.
Vanhemmat nukuvat myös erihuoneissa koska perheen äiti kuorsaa ja isä on herkkäuninen.
Lisäksi lähtevät aina lomilla ja joka viikoloppu mökilleen maalle. Siis talvellakin.
Mietin vain että eikö tuo ole vähän outoa? Onkohan vanhempien välillä myös jotain omituista jos eivät edes riitele.
Kerran myös kun perheen isä oli työmatkalla niin minusta vaikutti, että perheen äiti olisi ollut paljon iloisempi ja paremalla tuulella kuin miehen ollessa paikalla. Myöskään usein jos perheen isä sanoo jotain niin muu perhe ei vastaa mitään. Ihan kuin ei olisi kuulevinaankaan tai niin kun samanlaista kun meillä kun on riita päällä.
Muutenkin tunnelma on kylmää, en ole ikinä nähnyt heidän suutelevan tai halaavan. Puhuvat myöskin aika vähän toisilleen. Eli riitaakaan en ole huomannut. Tilanne on kokoajan kylmä, mutta rauhallinen.
Kerran kiinitin huomiota, että perheen isä katsoi toisessa huoneessa täysin samaa kanavaa kuin äiti toisessa. Ja tämä kulma yleistä että ovat eri telkkareiden ääressä.
Eikä tässä ole hieman jotain outoa?
Kommentit (22)
Minusta on outoa, että olet noin kiinnostunut toisten elämästä.
No vaikuttaa, että liitto on kuollut. Kuorsaus ehkä teko syy tai pelastus, ettei tarvi nukkua yhdessä.
Äkkiseltään sanoisin, että on vain hyvä, jos lapset ei todista vanhempien riitelyä. Ja hyvä, että nukkuvat erillään, jos se takaa kummallekin vanhemmalle paremmat yöunet......
Missä olet kyykkinyt jos tiedät tv kanavat ja katselut.Vai onko Porvoossa yleistäkin?
Niin, jotkut nukkuu eri huoneissa, jos äijä on pornoaddikti. Mieluummin nukkuu omassa rauhassa, kun äijän huohotusta kuunnellen ja paperitolloja siivoten. Lasten aikuistuttua; hei vaan runkkari!
Monta kertaa aiot aloittaa saman tarinan?
No vaikuttaa, että eivät ole kiinostuneet toistensa asioista eivätkä hirveästi toisistaan välitä. Toisaaltaan ei tuokaan ole hyväjuttu. Vaikkei riitaa olekkaan.
Käsitys riidasta on suhteellinen käsitys. Jonkun mielestä pieni tiuskiminen on riitaa ja jonkun toisen mielestä se että suunilleen tapellaan melkein fyysisesti.
Ei kai tuossa mitään outoa ole.
Laimentunut suhde kaiketi, tosin ei kaikki parisuhteet olekkaan mitään pusupusuhalihali suhteita. Jotkut ihmiset ovat vain vähemmän läheisyydentarpeisia, ja voi olla ihan onnellisia "kämppiksinä".
Minä olen ollut 10vuotta yhdessä mieheni kanssa ja emme riitele. Mies on vain sellainen tasapaksu luonteeltaan, ettei sen kanssa saa riitaa aikaiseksi. Itse olen vähän tulisempi luonne, mutta en koskaan huuda. Meidän riita on ehkä sellainen, että minä mäkätän jostakin asiasta ja mies murahtaa jotakin johonkin väliin tai on vain ihan hiljaa. Tätäkin harvoin. Emme nyt vain yleensä olla hirveän eri mieltä asioista, joten riidanaiheetkin on vähissä.
Ja vaikka aina sanotaan, ettei suhde voi olla hyvä riitelemättä, niin kyllä se meillä ainakin on hyvä.
Päivittäin on hellyyttä ja läheisyyttä. Jaetaan kaikki asiat ja ollaan hyviä ystäviä rakkauden lisäksi.
Kaikki ihmiset eivät vain tarvitse sitä "ilmanpuhdistamista".
(toki mekin ollaan joskus riidelty pari kertaa, mutta huudeta ei koskaan)
Miten niin muka normaalia? Ei meillä ainakaan tuollaista ole kuin riidellessä.
No eihän tuo onnelliselta vaikuta. Meilläkin mies kova kinaamaan. Nyt kun en enää pahemmin hänelle vastaile, riidatkin on loppuneet. Eli ei meilläkään kukaan sitten vastaa miehen juttuihin, kun ei lapset juuri olleet aikaisemminkaan vastailleet. Mutta meillä on hyvä tunnelma.
Meillä ei riidellä ikinä. Tai ainakin hyvin harvoin, harvemmin kuin parin vuoden välein.
Mökillä käydäön usein.
Meilläkin huokaillaan ja joskus kiroillaakin yksin, esim tuleville työsähköposteille.
Mekin nukumme usein eri huoneissa, koska ei ole kivs kun toinen herää yöllä ja haluaisi sytyttää valot yöksi, mutta jos sytyttää niin toinenkin herää ja sitten molemmat kärsii. Ja omassa sängyssä on tilaa levitellä.
Lisäksi lähtevät aina lomilla ja joka viikoloppu mökilleen maalle. Siis talvellakin.
Kun toinen on työmatkalla, toinen pärjää ihan hienosti. Emmekä me suutele tai halaile ulkopuolisten nähden.
Ja katsomme usein eri ohjelma eri telkkareista tai ipadilta. Joskus eri huoneesa, joskus samassa.
Meidtä tässä ei ole mitäön outoa, meidän suhde on ihan kunnossa ja me nautimme yhteiselämästämme, vaikka molemmille jää yhteistä tilaakin.
Ei vaikuta onnelliselta perheeltä. Onni aina vaihtelee. Ilmeisesti ovat olleet jo niin kauan yhdessä että ei välitetä edes riidellä. Lapset täysi-ikäisiä niin ero tulee.
Mekin nukutaan eri huoneissa.. minä kuorsaan, tosin niin mieskin.. miehellä on atoppinen allergia peräinen kutiseva välillä jopa todella häiritsevä ihottuma ja raapii joka yö vaikkakin rasvaakin joka ilta itsensä ja mä herään siihen.. hymähdellään.. kiusotellaan..
Katsos kun oltu pitkään yhdessä niin haluaa olla yksinkin. Suhde laimenee ja ei halua että toinen on koko ajan vierellä.
Ymmärrät sitten kun olet ollut 20 vuotta jonkun kanssa.
Ei ole yhtään omituista jos haluaa omaa tilaa.
21vuotta yhteiseloa mieheni kanssa niin tulisin hulluksi jos jos se olisi aina samassa huoneessa kuin minä.
Asiahan ei millään tavalla ap sinulle kuulu...
Vierailija kirjoitti:
No vaikuttaa, että liitto on kuollut. Kuorsaus ehkä teko syy tai pelastus, ettei tarvi nukkua yhdessä.
Varmaan yhtä outo kuin "teko syy", joka kirjoitetaan yhteen.
ei mitään outoa