Me naiset olemme kummallisia
On totta, että monessa perheessä vielä nainen tekee työpäivän päälle kaikki kotityöt. Onko se oikein tai väärin siihen en ota kantaa. Mutta on selvää että nainen haluaa kodin olevan siisti ja aina paraati kunnossa. Kuulun itsekkin heihin.
Miksi näin. Miksi kannamme tressiä siitä että koti on aina tip top. Tuota piti ihan pysähtyä miettimään.
No. Mietitäänpä mitä yleensä ajatellaan jos mennään kotiin jossa paikat on sekaisin tai likaista. Eikö suurin osa ihmisistä kuitenkin ajattele että mitä toi nainen tekee illat ja viikonloput kun ei siivoa kotiaan. Hyvin harva ajattelisi että miksi tuo mies ei siivoa täällä.
Eli vaikka halutaan että miehet tekevät kotona töitä yhtä paljon kuin nainen niin silti oletetaan että se on naisen syy jos koti ei ole kunnossa. Niin taidan tehdä itsekkin.
Olemme vielä , minä mukaan lukien, kuitenkin sen verran vanhanaikaisia että asetamme naisen vastuuseen siitä onko koti missä kunnossa. Vaikka olisimmekin sitä mieltä, että sukupuolella ei ole väliä kun on kyse kodin töistä.
Aivan sama jos pariskunta on tienposkessa ja auto rikki. Kuinka moni pysähtyessään kysyy naiselta mikä autossa on vikana. Vaan se kysymys osoitetaan miehelle. Vaikka voi aivan hyvin olla että se nainen tietää siitä autosta enemmän kuin tämä mies. Sama jos et tunne pariskuntaa kunnolla ja haluat jonkun kakun reseptin niin suurin osa kysyy sitä varmasti emännältä vaikka saattaakin olla että se on mies joka siellä leippoo aina. Löydättekö te muut muita tällaisia tilanteita.
Kommentit (5)
Minulle tuli mieleen että ainahan kaikki kysymykset tehdään miehelle, jos perheelle rakennetaan taloa. Luullaan että mies tietää kaiken ja päättää niistä asioista. Vaikka on tilanteita että mies ei tiedä edes termejä. Ja nainen hoitaa kaikki rakentamiseen liittyvät asiat.
Neuvola-asiat myös moni kysyy minulta, vaikka mies käyttää useimmin lasta neuvolassa kuin minä.
Ehkä toi on ikäkysymys. Mä en oo koskaan ajatellut, että auto-ongelmat on miesten heiniä ja kodin ylläpito naisten. Ehkä olen jo sitä sukupolvea, joka on kasvanut sukupuolineutraaliuteen pyrkivässä yhteiskunnassa.
-N20
Mä olen varmaan mies. Ei voisi juuri himpunkaan vertaa kiinnostaa missä kunnossa talo on. Kerran viikossa imuroin ettei niin helskutisti olisi pölyä ympäriinsä, mutta siihen se saa sitten jäädäkin. Mies välillä valittaa, että pöydälle ei esimerkiksi voi laskea mitään, vastaukseni yleensä on siihen se, että sopii itse siivota jos kiukuttaa.
Toisaalta, siitä ei mies koskaan valita kun saa ihan rauhassa tuoda pakkasella auton akkuja sisälle lämmittelemään. Siitäkään en ole sanonut mitään, vaikka olohuoneen nurkassa sohvan takana on jo kohta vuoden ollut pytyllinen pienkonebensaa. Meidän huushollissa on ihan normaalia, että ruokapöydällä on maalipytty, purettu kaiutin ja erilaisia työkaluja. Eteisessä kuuluukin olla työkaluvaunu ja kirjahyllyssä auton moottorin mäntiä.
Kerran joku kysyi minulta naisena, että mitä kannattaisi omalle vaimolle ostaa hääpäivälahjaksi. Sanoin, ettei minulta kannata kysyä, kun mun lahjatoiveeni olis uusi kärkisarja, uudet haalarit tai turvakengät. Paras joululahjani on ollut turvavaljaat, että voin meidän katolta lapioida lunta turvallisemmin. Tätä ennen on menty ilman valjaita. Vielä olis toivelistalla metsurinkypärä, kun tavalliseen raksakypärään on niin kamalan vaikea saada visiiriä paikalleen niin, ettei sahatessa valu silmille.
Juu. Meille on itsellkkin sattuntu tällaista. Minun mieheni on vaaturi ammatiltaan. Käymme tanssimassa koska harrastamme tanssia. Mieheni on suunnitellut ja ommellut minulle monta ihanaa tanssiasua. Olimme kokin aika sitten lavalla tanssimassa. Luokseni saapui pari naista ja he ihastelivat pukuani. Sanoivat että ei varmaan ole tilattu tai ostettu kaupasta. Sanoine että ei, eipä ole. Mieheni sanoi siihen että hän on ommellut puvun minulle. Naiset ei uskoneet nauroivat vain ja sanoivat että hyvä vitsi. Nauraen lähtivät sitten pois. Moni ei ole uskonut että hän tekee suurimman osan minun vaatteista.