Lue keskustelun säännöt.
Onko tässä tilanteessa enää mitään tehtävissä?
22.01.2016 |
Tarina on pitkä enkä jaksa käydä sitä kokonaan läpi ja repiä haavoja uudelleen auki. Kysyä saa, jos oleellista jää kertomatta.
Lyhykäisyydessään; Olen rakastunut toiseen mieheen. Ollut jo pian 1,5 vuotta. Tulevaisuutta minulla ei tämän miehen kanssa ole. Hän ei tunne minua kohtaan mitään mutta minulta tämä tunne vain EI mene ohi.Meillä oli pieni suhteen alku (ei seksiä) mutta sitten pitkän juupas-eipäs leikin jälkeen mies valitsi avioliittonsa.
Itkeskelen jatkuvasti kun muistelen yhteisiä hetkiämme. Olen masentunut, puran pahaaoloani urheiluun. Minulle tämä mies on pakkomielle. Koitan edelleen tehdä epätoivoisesti vaikutusta häneen. Näemme päivittäin.
Kotona olen poissaoleva ja olen viime aikoina miettinyt itsemurhaa paljon. Auttakaa ihan oikeasti! MIKSEI tämä tunne mene pois? Eilen viimeksi sain itkukohtauksen kun mies selkeästi välttelee minua ja näyttää sen hyvin avoimesti esim. lähtee heti paikalta pois kun saavun, tmv. En mitään muuta toivo kuin että miehen aviovaimo löytää jonkun muun miehen :(. Olen helvetin katkera ja kateellinen tälle naiselle.
Olen aivan loppu tähän valehteluun, salailuun ja ennen kaikkea näihin yksipuolisen rakastumisen tunteisiin.
Kommentit (8)
Limerenssi. Ihastuminen paikkaa puutetta sinussa itsessäsi. Vaikka se siltä tuntuu, niin et ole oikeasti mieheen rakastunut. Tarvitset rakastumisen tunnetta, sitä hormonimyrskyä, sillä olet jäänyt siihen koukkuun.
Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa. Sain apua siitä, että ymmärsin koko romanssin olevan vain omassa päässäni. Käänsin aktiivisesti ajatukset muualle ja välttelin kohdetta. Jos et pysty välttelemään, niin yritä ajatella miehestä ainoastaan niitä negatiivisia puolia. Ihastumisen fiilikset haihtuvat kyllä vähitellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Limerenssi. Ihastuminen paikkaa puutetta sinussa itsessäsi. Vaikka se siltä tuntuu, niin et ole oikeasti mieheen rakastunut. Tarvitset rakastumisen tunnetta, sitä hormonimyrskyä, sillä olet jäänyt siihen koukkuun.
Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa. Sain apua siitä, että ymmärsin koko romanssin olevan vain omassa päässäni. Käänsin aktiivisesti ajatukset muualle ja välttelin kohdetta. Jos et pysty välttelemään, niin yritä ajatella miehestä ainoastaan niitä negatiivisia puolia. Ihastumisen fiilikset haihtuvat kyllä vähitellen.
Olen googlaillut vastaavista kokemuksista paljon ja kaikkialla tolkutetaan miten ajan kanssa menee ohi. Olen täysin loppu. Puolitoista vuotta yksipuolista rakastumista on helvetin pitkä aika. Mies pyörii mielessä jatkuvasti. Illalla viimeisenä, aamulla ensimmäisenä. En pysty keskittymään mihinkään. Kyttään tilaisuutta jossa näkisin hänestä edes vilauksen. Treenaan jotta hän näkisi minut haluttavana, meikkaan jotta hän näkisi minut kauniina. Pukeudun kauniisti ja janoan mielettömästi edes jotain merkkiä kiinnostuksesta. Siitä mitä meillä oli ennen. Miten hän katsoi ja kosketti, miten kauniisti puhui. Nyt on kuin eri ihminen.
Olen täysin hajalla. Palasina. -ap
Käy juttelemassa ammattilaiselle niin saat apua.
Ammattiapua tai saatat olla tuossa tilanteessa vielä viiden vuoden päästä. Mutta ajattele positiivisesti: jos todellakin haet apua nyt, niin sitten et ole.
Olet tehnyt ainakin yhden hyvän teon: Mies ilmeisesti huomasi minkä helmen voi menettää, kun sun keekoilua ja palvontaa aikansa katseli. Tuli järkiinsä. Tule sinäkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarina on pitkä enkä jaksa käydä sitä kokonaan läpi ja repiä haavoja uudelleen auki. Kysyä saa, jos oleellista jää kertomatta.
Lyhykäisyydessään; Olen rakastunut toiseen mieheen. Ollut jo pian 1,5 vuotta. Tulevaisuutta minulla ei tämän miehen kanssa ole. Hän ei tunne minua kohtaan mitään mutta minulta tämä tunne vain EI mene ohi.Meillä oli pieni suhteen alku (ei seksiä) mutta sitten pitkän juupas-eipäs leikin jälkeen mies valitsi avioliittonsa.
Itkeskelen jatkuvasti kun muistelen yhteisiä hetkiämme. Olen masentunut, puran pahaaoloani urheiluun. Minulle tämä mies on pakkomielle. Koitan edelleen tehdä epätoivoisesti vaikutusta häneen. Näemme päivittäin.Kotona olen poissaoleva ja olen viime aikoina miettinyt itsemurhaa paljon. Auttakaa ihan oikeasti! MIKSEI tämä tunne mene pois? Eilen viimeksi sain itkukohtauksen kun mies selkeästi välttelee minua ja näyttää sen hyvin avoimesti esim. lähtee heti paikalta pois kun saavun, tmv. En mitään muuta toivo kuin että miehen aviovaimo löytää jonkun muun miehen :(. Olen helvetin katkera ja kateellinen tälle naiselle.
Olen aivan loppu tähän valehteluun, salailuun ja ennen kaikkea näihin yksipuolisen rakastumisen tunteisiin.
Nämä ihmiset, jotka haluavat varattuja, eivät ole oikein koskaan oivaltaneet sitä, että kaikkea ei vain voi saada, vaikka kuinka haluttaisi. Miksi pitäisi elää tehden tärkeät valinnat elämässään perustuen tunteeseen tai himoon. Vai mikä muu on tässä motivaationa? Haluat voittaa itsellesi jonkun toisen puolison ja päteä sillä? Tunne on sitä paitsi täysin yksipuolinen, eli kyse on siitä, että olet ihastunut ja todennäköisesti ihastunut ainoastaan ajatukseen siitä, että saisit tuon ihmisen itsellesi. Ei luultavasti edes perustu millekään realismille vaan puhtaasti haihattelulle. Sinun kaltaisesi ei muutenkaan kestä mitään normaaliarkea, koska elät pää pilvissä. Siinä sivussa tuotat surua ja kärsimystä monille ihmisille. Vain mielihalujesi vuoksi. Sitten väläyttelet sivulauseessa itsemurhaa. Hullu on se ihminen, joka haluaa tuollaisen draamakuningattaren kanssa yksiin.
Vaikka heille tulisi ero, ei ole sanottua, että mies valitsisi sinut.
Sinulla on pakkomielle. Pääsi kinnas paikoillaan kuin vanha vinyyliley pyörii samassa urassa. En osaa neuvoa muuta kuin tahdonvoimalla valitset jotain muuta ajateltavaa. Aina kun huomaat ajattelevasi miestä, alat ajatella vaikka äitiäsi tai pupujusseja. Älä käytä energiaasi mieheen.