Rikkaat hoi! Perustuuko varallisuutenne suuriin tuloihin vai pieniin menoihin?
Kumpaan enemmän? Tuli vain mieleeni, kun monet tuntemani varakkaat käyttävät rahaa jopa vähemmän kuin ihmiset keskimäärin.
Kommentit (53)
En ole itse rikas, mutta mielestäni rikkaus perustuu useimmiten perittyyn rahaan. Esimerkiksi ns. keskituloinen pariskunta, pari muksua: on ihan eri asia jos on peritty kämppä ja siihen vielä hiukan osakkeita päälle, kuin itse hankkia kämppä ja autot täysin omilla asioillaan. Rahaa jää hyvin vähän sijoitukseen. Sen sijaan jos pystyy laittamaan pari tonnia sijoituksiin joka kuukausi eli 24 tonnia per vuosi, niin 4 vuoden aikana on säästänyt about 100.000 € mikä taas sijoitettuna vaikka vuokrakämppään tuottaa taas jotain 3500 € verojen jälkeen vuodessa. Eli 12 vuodessa tämmöinen kohtuuperinnön saanut pariskunta on voinut ostaa kolme velatonta sijoituskämppää opiskelupaikkakunnilta ja tienaa verottoman kymppitonnin vuodessa. Samassa ajassa se self-made-man on vaimoineen saanut vasta maksettua omakotitalonsa, lapset ovat yläasteella ja haluavat mopoauton, kielikursseja ja ratsatustunteja.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, olenko määritelmien mukaan "rikas" - netto-omaisuuteni arvo ylitti vuodenvaihteessa 2 milj €.
Summa on kertynyt palkkatuloilla (työelämässä 26 vuotta, nyt jäin vapaalle eli elän pääomatuloillani).
Kuukausipalkkani ei ollut kovin iso, noin 3300 euroa jäädessäni pois töistä. Kulutukseni on aina ollut niukkaa, viime vuoden menot esimerkiksi 12 900 euroa.
Meillä on ihan täysin eri filosofia rahaan.
Itse ajattelen, ettei rahaa tarvitse itseisarvoisesti säilöä, kunhan on selusta turvattuna. Tietysti se, ettei ole lapsia, vaikuttaa siihen, ettei ole tarvetta säästellä perintöä heille.
Nettovarallisuuteni on noin puoli miljoonaa ja minä tällä hetkellä pikemminkin puran kuin kerrytän sitä. Ei toki ole tarkoitus hassata päättömästi vaan elää niin ettei tarvitse laskea ostoksia. Toki se auttaa, ettei ole mitään päättömiä laukkumanioita tms.
Vierailija kirjoitti:
Tuloille, mutta nyt on tulossa talousremontti, kun huomasin, miten suuret menot meillä on. Voisin aivan helposti säästää pari tonnia kuukausimenoissa järkeistämällä rahankäyttöä, nyt se on aivan holtitonta. Pakolliset menot ovat vain n. 4500€/kk, mutta silti rahaa menee helposti jopa 8000€!! Ei mitään järkeä.
Niin, mutta mitä järkeä on säästää vain säästämisen vuoksi, jos kokee jo itsensä riittävän varakkaaksi? Tuostakin törsäämisestä pari ihmistä on todennäköisesti saanut palkkansa.
Eli ei ne rahat hukkaan mene, ne vain siirtyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuloille, mutta nyt on tulossa talousremontti, kun huomasin, miten suuret menot meillä on. Voisin aivan helposti säästää pari tonnia kuukausimenoissa järkeistämällä rahankäyttöä, nyt se on aivan holtitonta. Pakolliset menot ovat vain n. 4500€/kk, mutta silti rahaa menee helposti jopa 8000€!! Ei mitään järkeä.
Niin, mutta mitä järkeä on säästää vain säästämisen vuoksi, jos kokee jo itsensä riittävän varakkaaksi? Tuostakin törsäämisestä pari ihmistä on todennäköisesti saanut palkkansa.
Eli ei ne rahat hukkaan mene, ne vain siirtyvät.
Just näin! Eli ei tuhlata tuhlaamisen vuoksi eikä säästää säästämisen vuoksi.
Mielettömiä kusettajia täällä, muka 150000 vuositulot, just joo. Ei se sossu nyt ihan sellasia summia jakele, vaikka olisi väriviallinenkin.
selfmademan kirjoitti:
En ole itse rikas, mutta mielestäni rikkaus perustuu useimmiten perittyyn rahaan. Esimerkiksi ns. keskituloinen pariskunta, pari muksua: on ihan eri asia jos on peritty kämppä ja siihen vielä hiukan osakkeita päälle, kuin itse hankkia kämppä ja autot täysin omilla asioillaan. Rahaa jää hyvin vähän sijoitukseen. Sen sijaan jos pystyy laittamaan pari tonnia sijoituksiin joka kuukausi eli 24 tonnia per vuosi, niin 4 vuoden aikana on säästänyt about 100.000 € mikä taas sijoitettuna vaikka vuokrakämppään tuottaa taas jotain 3500 € verojen jälkeen vuodessa. Eli 12 vuodessa tämmöinen kohtuuperinnön saanut pariskunta on voinut ostaa kolme velatonta sijoituskämppää opiskelupaikkakunnilta ja tienaa verottoman kymppitonnin vuodessa. Samassa ajassa se self-made-man on vaimoineen saanut vasta maksettua omakotitalonsa, lapset ovat yläasteella ja haluavat mopoauton, kielikursseja ja ratsatustunteja.
Onko noissa laskelmissa huomioitu asunnon ylläpitoa mitenkään? Ei tuolla nimittäin mitenkään äkkiä rikastu, tuo on enemmänkin kaikkien tulojen säästöön laittamista.
Vierailija kirjoitti:
Mielettömiä kusettajia täällä, muka 150000 vuositulot, just joo. Ei se sossu nyt ihan sellasia summia jakele, vaikka olisi väriviallinenkin.
Liikut vaan väärissä piireissä. Ei 150 000 vuosituloilla (brutto) edes pääse eniten tienaavien porukoihin.
Vierailija kirjoitti:
Mielettömiä kusettajia täällä, muka 150000 vuositulot, just joo. Ei se sossu nyt ihan sellasia summia jakele, vaikka olisi väriviallinenkin.
Ihan miten vaan kultasein :)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa heti 20-vuotiaana ottaa 20-vuoden asuntolaina niin viimeistään 40-vuotiaana on oma asunto. Sitten voikin ostaa mökin ja kymmenen vuoden päästä sekin on maksettu. Sitten saa perinnön ja onkin jo ihan kivasti varallisuutta. Näin tavalliset ihmiset voivat vaurastua.
Paitsi että läheskään kaikki "tavalliset ihmiset" eivät saa mitään perintöä. Suurimmalla osalla ei myöskään ole 20-vuotiaana sellaisia tuloja, että pystyisi ottamaan asuntolainan.
Mä säästän rahaa joka kuukausi 100-300€ puskurirahastoon tai/ja asp-tilille. Olen opiskelija ja yksinhuoltaja. Teen sijaisuuksia hoitoalalla, kun lapset tapaavat isää. Minulle rikkaus merkitsee sitä, että voi tehdä valintoja ja pärjää omillaan. Olen ottanut opintolainaa ja autolainan pankista. Muita lainoja ei ole.
Meillä varallisuus rakentuu suurien tulojen ympärille, mieheni tekee paljon töitä mikä mahdollistaa minun kotiin jäämisen lasten kanssa. En usko pihistelyyn jotta voitaisiin haalia niin paljon varallisuutta kuin mahdollista. Talous ei mene eteenpäin jos ei kuluta ja elämästä kuuluu nauttia kun siihen on mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, olenko määritelmien mukaan "rikas" - netto-omaisuuteni arvo ylitti vuodenvaihteessa 2 milj €.
Summa on kertynyt palkkatuloilla (työelämässä 26 vuotta, nyt jäin vapaalle eli elän pääomatuloillani).
Kuukausipalkkani ei ollut kovin iso, noin 3300 euroa jäädessäni pois töistä. Kulutukseni on aina ollut niukkaa, viime vuoden menot esimerkiksi 12 900 euroa.
Meillä on ihan täysin eri filosofia rahaan.
Itse ajattelen, ettei rahaa tarvitse itseisarvoisesti säilöä, kunhan on selusta turvattuna. Tietysti se, ettei ole lapsia, vaikuttaa siihen, ettei ole tarvetta säästellä perintöä heille.
Nettovarallisuuteni on noin puoli miljoonaa ja minä tällä hetkellä pikemminkin puran kuin kerrytän sitä. Ei toki ole tarkoitus hassata päättömästi vaan elää niin ettei tarvitse laskea ostoksia. Toki se auttaa, ettei ole mitään päättömiä laukkumanioita tms.
En kauheasti määritellyt omaa filosofiaani - joten en tiedä kuinka paljon filosofiamme todellisuudessa poikkeavat toisistaan.
Kulutan (jonkun mielestä) ehkä niukasti, mutta en ole yhtään mitään asiaa vailla. Miksi ostaisin jotakin, jota en halua tai tarvitse?
Päämääräni ei ole minullakaan enää kerryttää omaisuutta - tuo 2 milj riittää hautaan asti. Ehkä olet minua vanhempi, kun lasket että puoli miljoonaa riittää Sinulle?
Mieheni on tehtailijasukua, joten olemme saaneet valtavat perinnöt, lisäksi miehellä on todella isot tulot.
On se vaan ihanaa, kun on paljon omaisuutta ja rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, olenko määritelmien mukaan "rikas" - netto-omaisuuteni arvo ylitti vuodenvaihteessa 2 milj €.
Summa on kertynyt palkkatuloilla (työelämässä 26 vuotta, nyt jäin vapaalle eli elän pääomatuloillani).
Kuukausipalkkani ei ollut kovin iso, noin 3300 euroa jäädessäni pois töistä. Kulutukseni on aina ollut niukkaa, viime vuoden menot esimerkiksi 12 900 euroa.
Meillä on ihan täysin eri filosofia rahaan.
Itse ajattelen, ettei rahaa tarvitse itseisarvoisesti säilöä, kunhan on selusta turvattuna. Tietysti se, ettei ole lapsia, vaikuttaa siihen, ettei ole tarvetta säästellä perintöä heille.
Nettovarallisuuteni on noin puoli miljoonaa ja minä tällä hetkellä pikemminkin puran kuin kerrytän sitä. Ei toki ole tarkoitus hassata päättömästi vaan elää niin ettei tarvitse laskea ostoksia. Toki se auttaa, ettei ole mitään päättömiä laukkumanioita tms.
En kauheasti määritellyt omaa filosofiaani - joten en tiedä kuinka paljon filosofiamme todellisuudessa poikkeavat toisistaan.
Kulutan (jonkun mielestä) ehkä niukasti, mutta en ole yhtään mitään asiaa vailla. Miksi ostaisin jotakin, jota en halua tai tarvitse?
Päämääräni ei ole minullakaan enää kerryttää omaisuutta - tuo 2 milj riittää hautaan asti. Ehkä olet minua vanhempi, kun lasket että puoli miljoonaa riittää Sinulle?
En ole laskenut puolen miljoonan riittävän hautaan asti. Tai siis sitä hautahetkeä ei toki tiedä kukaan. Oliko tässä rikkaan määritelmä se, että voi tämän hetken omaisuutensa varassa elää loppuikänsä? En minä ainakaan voi jäädä lopputyöuraksi kotiin. Toki en kyllä ole rikas, kommentoin vain viestiäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, olenko määritelmien mukaan "rikas" - netto-omaisuuteni arvo ylitti vuodenvaihteessa 2 milj €.
Summa on kertynyt palkkatuloilla (työelämässä 26 vuotta, nyt jäin vapaalle eli elän pääomatuloillani).
Kuukausipalkkani ei ollut kovin iso, noin 3300 euroa jäädessäni pois töistä. Kulutukseni on aina ollut niukkaa, viime vuoden menot esimerkiksi 12 900 euroa.
Meillä on ihan täysin eri filosofia rahaan.
Itse ajattelen, ettei rahaa tarvitse itseisarvoisesti säilöä, kunhan on selusta turvattuna. Tietysti se, ettei ole lapsia, vaikuttaa siihen, ettei ole tarvetta säästellä perintöä heille.
Nettovarallisuuteni on noin puoli miljoonaa ja minä tällä hetkellä pikemminkin puran kuin kerrytän sitä. Ei toki ole tarkoitus hassata päättömästi vaan elää niin ettei tarvitse laskea ostoksia. Toki se auttaa, ettei ole mitään päättömiä laukkumanioita tms.
En kauheasti määritellyt omaa filosofiaani - joten en tiedä kuinka paljon filosofiamme todellisuudessa poikkeavat toisistaan.
Kulutan (jonkun mielestä) ehkä niukasti, mutta en ole yhtään mitään asiaa vailla. Miksi ostaisin jotakin, jota en halua tai tarvitse?
Päämääräni ei ole minullakaan enää kerryttää omaisuutta - tuo 2 milj riittää hautaan asti. Ehkä olet minua vanhempi, kun lasket että puoli miljoonaa riittää Sinulle?
En ole laskenut puolen miljoonan riittävän hautaan asti. Tai siis sitä hautahetkeä ei toki tiedä kukaan. Oliko tässä rikkaan määritelmä se, että voi tämän hetken omaisuutensa varassa elää loppuikänsä? En minä ainakaan voi jäädä lopputyöuraksi kotiin. Toki en kyllä ole rikas, kommentoin vain viestiäsi.
Kerro vielä, perustuuko varallisuutesi suuriin tuloihin vai pieniin menoihin??
Veikkaisin, että pieniin menoihin. Meillä on miehen kanssa suht. pienet tulot, mutta varallisuutta huomattavasti lähipiiriä enemmän kun ei ole lapsia ja olemme järkeviä rahankäyttäjiä. Jos meillä olisi lapsia ei olisi rahaa kyllä yhtään mihinkään, päitä sitten että olisi omaisuutta muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Nettovarallisuuteni on noin puoli miljoonaa ja minä tällä hetkellä pikemminkin puran kuin kerrytän sitä. Ei toki ole tarkoitus hassata päättömästi vaan elää niin ettei tarvitse laskea ostoksia. Toki se auttaa, ettei ole mitään päättömiä laukkumanioita tms.
Näin minäkin tavallani ajattelen. Jos on joku unelma, kannattaa toteuttaa se, ostat vaikkapa sellaisen sikakalliin laukun, jota olet aina halunnut, vaikka ostoksessasi ei monen mielestä olisi mitään järkeä. Mieti, kuinka paljon tulit onnellisemmaksi sen laukun hankittuasi. Huomaat sitten, että se oikeasti tarvitsee uusia ehkä viiden vuoden välein.
Tulos: pysyt hyvissä tuotteissa, etkä köyhdy. Väärään suuntaan mennään siinä vaiheessa, jos ostetaan useasti jotain, mihin ei sitten kuitenkaan olla tyytyväisiä. Tai jos ostetaan tavaraa siksi, että kuvitellaan muiden kadehtivan tai yleensä olevan kiinnostuneita siitä, mitä teet - mikä ei yleensä pidä paikkaansa.
Mutta meitä on moneksi, ja joillekin ei riitä mikään. Onhan se sekin tavallaan ihmiskunnan kehitystä eteenpäin vievä voima.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on tehtailijasukua, joten olemme saaneet valtavat perinnöt, lisäksi miehellä on todella isot tulot.
On se vaan ihanaa, kun on paljon omaisuutta ja rahaa.
Raha oikeastaan kiinnostaa vain, jos sillä pystyy olemaan loppuikänsä poissa palkkatyöstä, ja sillä pystyy palkkaamaan tuommoisen kymmenhenkisen tiimin pitämään huolta omistusasunnosta ja sitä ympäröivistä maista.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa heti 20-vuotiaana ottaa 20-vuoden asuntolaina niin viimeistään 40-vuotiaana on oma asunto. Sitten voikin ostaa mökin ja kymmenen vuoden päästä sekin on maksettu. Sitten saa perinnön ja onkin jo ihan kivasti varallisuutta. Näin tavalliset ihmiset voivat vaurastua.
Omistusasunnossa vaan sitä varallisuutta ei voi eikä ainakaan kannata realisoida, joska jossakin on kuitenkin pakko asua. Sitä rikkautta aletaan kyllä vasta mitata siitä osasta, mitä on sen omistusasunnon lisäksi - muuten Suomessa olisi aika suuri prosentti asukkaista rikkaita.
Kannattaa heti 20-vuotiaana ottaa 20-vuoden asuntolaina niin viimeistään 40-vuotiaana on oma asunto. Sitten voikin ostaa mökin ja kymmenen vuoden päästä sekin on maksettu. Sitten saa perinnön ja onkin jo ihan kivasti varallisuutta. Näin tavalliset ihmiset voivat vaurastua.