Naimisiin menneet: Kuvaile hetki, kun sanoit "tahdon"! Mitä ajatuksia
päässäsi tuolloin oli, ja millä mielin sanoit sen? Olitko sataprosenttisen varma asiasta ja siitä, että kumppanisi on oikea?
Kommentit (9)
Mun on myönnettävä, etten kyllä muista enää mitä sillä hetkellä ajattelin. Siitä on jo niin kauan aikaa. En muista, että olisi ollut mitään epäilyksiä mielessä.
Ei voi muistaa, mutta varma olin kyllä. Ja oikean valinnan olen todellakin tehnyt. T: kesällä 15v.
No siinä oli sitä hässäkkää, yömyöhään tehty vielä ruokia ja koristeluja edellisenä iltana ja aamulla aikaisin aloitettu taas. Että sitä mietin että riittääkö ruokamäärä ja onkohan juhlatilassa liian kylmä kun yöllä oli kyllä melko kylmä ja mihin vieraat saa parkkeerattua jos parkkipaikat ei sitten riitäkään kun kyllä niitten pitäisi riittää mutta riittääkö kun pelastustie veikin sitten muutaman parkkipaikan ja siitä kyllä saa sakot jos joku siihen parkkeeraa pitää sanoa kaasolle että sanoo muille että älkää siihen sitten parkkeeratko ei ole kiva jos joku saa sakot.
...ja että mitähän toi pappi tossa nyt. Jokohan se lorpotti sen mitä sillä oli sanottavaa. Joo, ok, meidän vuoro TAHDON.
Yhdessä on oltu noin sata vuotta sen jälkeen. Onnellisina. En tiedä enkä kuvittele tietäväni enkä pistä sellaiselle "tiedolle" mitään painoarvoa että ollaanko tässä nyt loppuelämä yhdessä. Ollaan sitouduttu, tehdään sen eteen töitä. Ei parisuhde ole mikään mitä kohtalo ohjailee, ihmiset itse tekee siitä sellaisen kuin se on.
Luottavaisin mielin sanoin ja tiesin kumppanin olevan 100% oikea.
En myöskään muista ajatelleeni mitään erityistä. Varmaan, että toivottavasti saan sanottua sen riittävän kovalla äänellä eikä suusta tule vain jotain kähinää tai piipitystä.
En ollut sataprosenttisen varma ja niinhän siinä sitten kävi. Toisella kerralla olin toiveikas, ja tässä nyt kävi paremmin.
Tuo vieressä oleva mies on niiiiiin ihana. Rakastan ja olen onnellinen, mutta onkohan tämä naimisiinmeno järkevää näin nopeasti?
Oli se järkevää. Mies on ollut paras mies mitä voi olla. Naimisissa on oltu jo 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
No siinä oli sitä hässäkkää, yömyöhään tehty vielä ruokia ja koristeluja edellisenä iltana ja aamulla aikaisin aloitettu taas. Että sitä mietin että riittääkö ruokamäärä ja onkohan juhlatilassa liian kylmä kun yöllä oli kyllä melko kylmä ja mihin vieraat saa parkkeerattua jos parkkipaikat ei sitten riitäkään kun kyllä niitten pitäisi riittää mutta riittääkö kun pelastustie veikin sitten muutaman parkkipaikan ja siitä kyllä saa sakot jos joku siihen parkkeeraa pitää sanoa kaasolle että sanoo muille että älkää siihen sitten parkkeeratko ei ole kiva jos joku saa sakot.
...ja että mitähän toi pappi tossa nyt. Jokohan se lorpotti sen mitä sillä oli sanottavaa. Joo, ok, meidän vuoro TAHDON.
Yhdessä on oltu noin sata vuotta sen jälkeen. Onnellisina. En tiedä enkä kuvittele tietäväni enkä pistä sellaiselle "tiedolle" mitään painoarvoa että ollaanko tässä nyt loppuelämä yhdessä. Ollaan sitouduttu, tehdään sen eteen töitä. Ei parisuhde ole mikään mitä kohtalo ohjailee, ihmiset itse tekee siitä sellaisen kuin se on.
Ihana :)
Ei ilmeisesti liikkunut mitään..