Sairaalloisen lihava tarvitsee apua

Tee ruokapäiväkirjaa ja laske aluksi kaloreita ja punnitse ruokia niin näet paljonko suurinpiirtein syöt ja olet syönyt. Tätä ei kuitenkaan tarvi tehdä loputtomiin.

Juo vettä yli 2l, kuituja pitää saada reilusti, hedelmiä, kasviksia, hyviä rasvoja esim lohesta ja pähkinöistä, hiilareita esim bataatista ja riisistä.

Syö ainakin aamupala, lounas, päivällinen ja pieni iltapala. Tarvittaessa välipalaa. Annoskoot pieniä. Syö hyvä aamupala ja lounas niin nälkä ei ole liian kova illalla. Esim hyvä aamupala puuroa ja raejuustoa.

Liikuntaa vähitellen lisää. Tähän kannattaa ottaa jotain ammattiapua. Uinti voi olla hyvä aluksi nivelten kannalta ja kuntosalilla voi tehdä turvallisesti laitteilla. Liikuntaan on hyvä purkaa pahaa oloa ja se lievittää stressiä.

Jos ylipainoon liittyy jotain tunnesyömistä kannattaa puhua psykologille.

Hurja painonpudotus on myös hyvä sarja mistä saa motivaatiota :D

Siinä oli jotain:)

5:2 toimii. Suosittelen kokeilua.

Olen saanut syöpähoitojen aiheuttamaa lihomista pois 17 kiloa.

Kuntosali on mielestäni paras tapa nostaa lihaskuntoa ja hyvinvointia. Kävelyä ja uintia suosittelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloita pienillä askelilla, ei mitään kerrasta poikki systeemiä, vaan täytät päiväsi muuten kuin syömällä.. Ensin jätät pois karkit tai muun sokerisen..ja sitä rataa. 

Karppaaminenkin on tuonut apua monelle, mutta kuitenkin on aika rankka kuuri. 

Hanki uusia harrastuksia ja muuta elämänsisältöä, joten se syöminen helpottaa. 

Ja ruoka-ajat, ei ruokaa välillä..

Kerrotko vähän, miksi karppaus on mielestäsi rankka kuuri?

Se kun ei ole kuuri ollenkaan, vaan ihan oikea ruokavalio.

Miksi on rankkaa syödä maistuvaa ja terveellistä ruokaa?

Karppaaminen on elimistölle rankkaa ja ylipainon takia elimistö käy jo muutenkin "kierroksilla" niin se voi olla se viimeinenkin niitti.. eli sitten päivystyksessä nähdään, kun pumppu hakkaa ja olo on kurja. 

Olen itse ollut sairaalloisen lihava ja valehtelematta kokeillut kaiken. Ja nyt minut on lihavuusleikattu ja tuo karppaaminen on ehdottomasti kiellettyjen asioiden listalla.

Karppaaminen on varsinkin sydänongelmaisille tai siihen taipumuksen omaaville hyvin kyseenalaista, enkä suosittele. 

Mutta jokainen laillaan.. jos se tuntuu hyvältä, niin mikäs ettei. 

Minulle sopii paremmin nämä pienet annokset ja monipuolinen  kuitupitoinen ruoka.

Olen se kymmenen kohdan kirjoittanut: olen itse laihduttanut raskauskilot juuri tuolla tavalla (2*20) Ja aamupalan syömiseen opetteluun meni vuosi :D ei ole oikotietä onneen ja jos haluaa pysyä kunnossa, niin se on valitettavasti niin, että jos ei dieeteillä halua pari kertaa vuodessa saada painoa takaisin alas ja loppu vuoden päästää ylös, täytyy opetella liikkumaan päivittäin edes vähän ja muuttamaan syömistottumuksiaan. Kun ensin saa tiukemmalla otteella terveellisyyden tavaksi, voi opetella taas ottamaan rennommin esim. Kompensoimaan liikunnalla herkkuhetkiä yms. Toisilla tietysti luonnostaan helpompaa ja painoa ei kerry vaikka söisi sipsipussi päivässä, mutta uskoisin jos on nuoruudesta asti ollut paino-ongelmia, niin ei kuulu näihin vaan joutuu aina elämään enemmän terveellisesti kuin mättäen.

Kohtuus kaikessa on hyvä muistaa - jos ennen söi pussillisen sipsiä, niin jatkossa kourallinen (jos on pakko ottaa) tai suklaalevyllisen sijaan pari palaa. Kaksi-kolme lautasellista ruokaa -> yksi kunnon annos ja santsi lautasellinenkaan salaattia.

Toimisiko sinun kohdallasi "pussikuuri"?

Eli vlcd-dieetti muutaman viikon ajan? Saisit rauhassa keskittyä ylipainon syihin ja suunnitella juuri sellaisen ruokavalion ja liikunnan, mistä pidät.

Tietoa sinulla varmasti on, niinkuin kaikilla ylipainoisilla.

Lämmin halaus ja onnea matkaan!

T: ennen 172/110, nykyään 172/73,

Miljoona kertaa onnellisempi 😀

(Sinä pystyt siihen, jos haluat)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloita pienillä askelilla, ei mitään kerrasta poikki systeemiä, vaan täytät päiväsi muuten kuin syömällä.. Ensin jätät pois karkit tai muun sokerisen..ja sitä rataa. 

Karppaaminenkin on tuonut apua monelle, mutta kuitenkin on aika rankka kuuri. 

Hanki uusia harrastuksia ja muuta elämänsisältöä, joten se syöminen helpottaa. 

Ja ruoka-ajat, ei ruokaa välillä..

Kerrotko vähän, miksi karppaus on mielestäsi rankka kuuri?

Se kun ei ole kuuri ollenkaan, vaan ihan oikea ruokavalio.

Miksi on rankkaa syödä maistuvaa ja terveellistä ruokaa?

Karppaaminen on elimistölle rankkaa ja ylipainon takia elimistö käy jo muutenkin "kierroksilla" niin se voi olla se viimeinenkin niitti.. eli sitten päivystyksessä nähdään, kun pumppu hakkaa ja olo on kurja. 

Olen itse ollut sairaalloisen lihava ja valehtelematta kokeillut kaiken. Ja nyt minut on lihavuusleikattu ja tuo karppaaminen on ehdottomasti kiellettyjen asioiden listalla.

Karppaaminen on varsinkin sydänongelmaisille tai siihen taipumuksen omaaville hyvin kyseenalaista, enkä suosittele. 

Mutta jokainen laillaan.. jos se tuntuu hyvältä, niin mikäs ettei. 

Minulle sopii paremmin nämä pienet annokset ja monipuolinen  kuitupitoinen ruoka.

Jos olet tuota mieltä karppaamisesta, niin ehkä et tiedä siitä mitään.

Minä luovuin dieeteistä, en kirjaa kaloreita tai ruokamääriä ylös, en rakentele itselleni kieltolistoja, enkä ylipäätään "harrasta" painonpudotusta niin intensiivisesti, että se rajoittaa muuta elämääni. Ruokavalion on istuttava minun elämääni, eikä toisin päin. Tässä muutamia ohjenuoriani:

- Pidän painopäiväkirjaa, jossa käsittelen asiaa henkisellä tasolla: omaa syömishistoriaani, omaa minäkuvaani ja tilanteita, joissa ylensyön. Mitä nyt vain mieleen juolahtaakin tästä aiheesta. Pahimmat ongelmani ovat itse asiassa sisältyneet näihin kirjoittamiini asioihin, eikä varsinaisesti mekaaniseen syömiseen (veikkaan, että valtaosa meistä kyllä tietää ainakin suurin piirtein, millainen ruoka on terveellistä ja millainen ei).

- Säädin syömistäni "maalaisjärjellä": pyrin syömään säännöllisesti, koostamaan ateriani lautasmallin mukaan (jos kohta lisään, että olen pesco-vege, ja käytän hyvin vähän perunaa, pastaa ja riisiä), ja pyrin pitämään syömäni ruoan kohtuullisena ilman santsikierroksia tai lautasen lappamista täyteen. Aamuisin syön yleensä kaurapuuroa ja hedelmän, joskus leipää. Välipaloina usein hedelmä, kasvistäytteinen leipä, jogurtti tai vaikkapa lautasellinen puuroa, jos nälättää kunnolla. Ainoa sääntöni tämän suhteen on, että en skippaa aterioita ateriankorvikkeilla tai korvaa ateriaa herkuilla. Kun on nälkä, silloin syödään kunnon ateria.

- Minulla on herkkupäivä, jolloin saan syödä ihan mitä tahansa. Aluksi tähän oli vähän liian iso lataus, ja kun arkena ruokaan suhtautui aika puritaanisesti, herkkupäivänä saattoi sitten mättää vähän liiankin urakalla. Mutta nyt, kun tietää, että se herkkupäivä aina tulee, ja silloin saa syödä ihan mitä tahansa ilman huonoa omatuntoa, se pahin lataus ja makeanhimo meni ohi. Nykyään herkuttelen maltillisesti herkkupäivänäkin, ja joskus myös viikolla. En aina, enkä paljon, mutta en soimaa itseäni, jos syön viikolla vaikka hieman suklaata.

- Liikun aika paljon, mutta oman mieltymykseni mukaan. Käyn kuntosalilla, jos huvittaa. Jos ei huvita, menen uimaan. Jos ulkona on kiva sää, menen lenkkeilemään. Jos ei huvita, sitten en mene minnekään. Liikunnan pitää palvella minua ja minun tarpeitani ja tuoda hyvänolontunnetta, eikä olla rasite, saati rankaisu syömisestä.

- Ehkä ainoa kieltoni on alkoholi: minulla on aktiivinen sosiaalinen elämä, ja illanviettoja aika usein, ja vaikka silloin joisikin vain muutaman, siinä muutamassakin on hirveä kalorimäärä. Kokeilin, pärjäisinkö illanviettojani täysin selvin päin tai korkeintaan yhdellä alkoholiannoksella, ja hyvin olen pärjännyt. Oikeastaan loistavasti, koska on hyvä olo, eikä tule hirveää mättöruoan tarvetta seuraavana päivänä. :P

Vaikeinta on ollut itse asiassa luottaa siihen, että minulla on mahdollisuus laihtua ihan "maalaisjärjellä", jatkuvaa nälkää tuntematta ja kieltämättä itseltään asioita, saati sitten hirveällä liikuntamäärällä. Mutta tällä konstilla paino on tippunut itse asiassa hyvin kivuttomasti. Toki hitaasti, eli tällaisella painonpudotuksella ei välttämättä saa mitään useiden kilojen viikkopudotusta. Mutta minä halusin tällä kertaa kokeilla laihtua niin, ettei laihdutus pyöri koko ajan päässäni neuroottisena pakkona. Elää "normaalia" elämää, eikä sellaista elämää, joka määrittyy aina milloisenkin dieetin mukaan. 

Oho, anteeksi pitkä viesti. :s Mutta toivottavasti oli apua jollekin!

Vierailija kirjoitti:

Hei!

Olen 35 vuotias nainen joka on sairaalloisen lihava, paino 110kg ja pituus 165cm. Lentokoneessa tarvitsen jatkovyön ja painan liikaa huvipuistolaitteisiin enkä kyllä edes niihin mahtusisi, viimeksi taisin olla 16 kun mahduin ja silloinkin heikosti kun koko elämäni olen ollut lihava. Lapsen olen saanut 5 vuotta sitten ja ihmettelen sitä että ylipäätään tulin raskaaksi.

Autoon ahdan itseni ja tuntuu kuin auto keinahtaisi kun punnerran ulos.

Onko kellään vinkkejä miten näin lihava saisi itseään laihdutettua?

Jatkovyön tarvetta hieman ihmettelen eli lienee vaikeaa omenalihavuutta (vain vyötärölle kertynyt). Tunnen sinua lihavampia naisia, joilla ei kuitenkaan ole ollut mitään ongelmia lentokoneessa.

Tarvitset elintapojen muutoksen. Mikään nopea dieetti ei auta vaan painon putoamisen tulee tapahtua liikunta- ja nimenomaan syömistottumusten pysyvän muutoksen vuoksi. Verensokerit kannattaa tässä vaiheessa elämää testauttaa, sillä kakkostyypin diabetes ei itsestään varoittele. Jos sitä ilmenee niin varsin kallis ja suurimmalle osalle II-tyypistä kärsiviä ei-korvattava injektiolääke Victoza hillitsee ruokahalua tehokkaasti eli säästää hintansa vähenevinä ruoka- ja karkkikustannuksina.

Ihmisen lihominen tai laihtuminen riippuu siitä, kuinka paljon hän syö kulutukseensa verrattuna. Liikunta lisää kulutusta jonkin verran, mutta painonhallinnan kannalta paljon tehokkaampaa on rajoittaa syömistä. Aloita ruokapäiväkirjalla, johon rehellisesti merkitset kaiken mitä päivittäin syöt ja annosten suuruuden myös.

Jos/kun tämän muutoksen tekeminen omin voimin tuntuu mahdottomalta kannattaisi lähteä hakemaan apua asiantuntijalta. Terveyskeskuksestakin osaavat auttaa eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloita pienillä askelilla, ei mitään kerrasta poikki systeemiä, vaan täytät päiväsi muuten kuin syömällä.. Ensin jätät pois karkit tai muun sokerisen..ja sitä rataa. 

Karppaaminenkin on tuonut apua monelle, mutta kuitenkin on aika rankka kuuri. 

Hanki uusia harrastuksia ja muuta elämänsisältöä, joten se syöminen helpottaa. 

Ja ruoka-ajat, ei ruokaa välillä..

Kerrotko vähän, miksi karppaus on mielestäsi rankka kuuri?

Se kun ei ole kuuri ollenkaan, vaan ihan oikea ruokavalio.

Miksi on rankkaa syödä maistuvaa ja terveellistä ruokaa?

Karppaaminen on elimistölle rankkaa ja ylipainon takia elimistö käy jo muutenkin "kierroksilla" niin se voi olla se viimeinenkin niitti.. eli sitten päivystyksessä nähdään, kun pumppu hakkaa ja olo on kurja. 

Olen itse ollut sairaalloisen lihava ja valehtelematta kokeillut kaiken. Ja nyt minut on lihavuusleikattu ja tuo karppaaminen on ehdottomasti kiellettyjen asioiden listalla.

Karppaaminen on varsinkin sydänongelmaisille tai siihen taipumuksen omaaville hyvin kyseenalaista, enkä suosittele. 

Mutta jokainen laillaan.. jos se tuntuu hyvältä, niin mikäs ettei. 

Minulle sopii paremmin nämä pienet annokset ja monipuolinen  kuitupitoinen ruoka.

Hyvä, että olet löytänyt itsellesi sopivan tavan hallita painoa.

Jos väität karppaamista rankaksi elimistölle, olisi hyvä myös kuulla millä sen perustelet. Miksi se on sinun mielestäsi kyseenalaista?

Karppaaminen on helppoa ja hauskaa.  Siinä ohessa pidän 5:2 mukaiset kaksi viidensadan kalorin päivää viikossa.  Paino putoaa, ei tasaisesti mutta kuitenkin.

Kun aloitin 105 kiloisena rapakuntoisena oli ensimmäisen sauvakävelylenkkini pituus puoli kilometriä.    :)

Edelleen, onnea matkaan!

Vanha kunnon painonvartijoiden PISTEET! Toimii mukailtuna itselle sopivaksi, vähähiilariseen suuntaan.

-60 kg ja jatkuu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloita pienillä askelilla, ei mitään kerrasta poikki systeemiä, vaan täytät päiväsi muuten kuin syömällä.. Ensin jätät pois karkit tai muun sokerisen..ja sitä rataa. 

Karppaaminenkin on tuonut apua monelle, mutta kuitenkin on aika rankka kuuri. 

Hanki uusia harrastuksia ja muuta elämänsisältöä, joten se syöminen helpottaa. 

Ja ruoka-ajat, ei ruokaa välillä..

Kerrotko vähän, miksi karppaus on mielestäsi rankka kuuri?

Se kun ei ole kuuri ollenkaan, vaan ihan oikea ruokavalio.

Miksi on rankkaa syödä maistuvaa ja terveellistä ruokaa?

Saako tästä karppauksesta jotakin lyhytselosteista kuvausta ruokavaliona? 

Joku ehdotti täällä 5:2-diettiä ja haluan vain sanoa, että jos sinulla on syömishäiriötaustaa (bulimia tai ahmimishäiriö/binge eating) niin en suosittele, koska laukaisi minulla syömishäiriökäyttäytymistä, vaikka olin ennen 5:2-dieettiä ollut "kuivilla" sellaisesta..

Vierailija kirjoitti:

Karppaus on ainoa joka on saanut mut laihtumaan aikuisiällä. Vähärasvaiset "virallisterveelliset" dieetit eivät pidä nälkää ja siksi ne eivät kestä. Kaloreita mun täytyy silti laskea karpillakin, noin suunnilleen, koska kylläisyysmekanismini on vuosien syömishäiriöistä sekaisin. Älä jätä aterioita välistä, ja muista syödä tarpeeksi vihanneksia, jotta suoli toimii.

Ylen uutisten mukaan suomalaisista naisista vain 20% ja miehistä vain 10% noudattaa virallisia ravitsemussuosituksia. Eli ne viralliset ravitsemussuositukset eivät mitä todennäköisimmin aiheuta suomalaisten ylipainoa. Viimeisimmät suositukset löytää Finelin sivuilta.