Lue keskustelun säännöt.
Miten tehdä kolkosta asunnosta kodikas? * Parhaat vinkit, kehiin.
epätoivoinen
21.01.2016 |
Moi, meillä on jotenkin valju, kalsea, kolkko koti, vaikka rahaa on palanut, niin tästä talosta ei ole saatu aikaan mitään kunnon kotia. Ei huvittaisi laittaa lisää rahaa hukkaan eli antakaapa hyviä vinkkejä, millä sisustuksesta tulee kodikas. En halua mitään mummolatunnelmaa enkä ranskalaista romantiikkaa, mutta kyllä tää pohjoismainen valko-harmaakin näyttää aika ankealta.
Kommentit (16)
Valaisimia, taidetta ja tekstiilejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtenäinen sisustus tai siis ainakin hyvin yhteensopiva. Niin näkymät huoneesta toiseen toimii ja asunto tuntuu isommalta kuin se onkaan. Jos ongelma on liian iso asunto/huone, joka tuntuu kolkolta, niin lisäisin sinne paljon pehmeitä elementtejä.
Valaistus on tärkeää. Kaikissa huoneissa pitää olla mahdollisuus erilaisiin valaistuksiin, kirkkaaseen siivousvalaistukseen ja pehmeää iltavaloon. Himmentimiä kattovalaisimiin, jalkalamppuja, pöytälamppuja ja kynttilöitä luomaan tunnelmaa.
Kolkkoutta voisi parantaa myös matoilla. Matot ja valot ovat myös mainio tapa tehdä esim. ruokailutilasta ja oleskelutilasta kokonaisuus. Matto sitoo kokonaisuuden. Moderneja, helppohoitoisia mattoja löytyy myös aika neutraaleissa sävyissä, toisaalta iloisen värinen matto rikkoo kivalla tavalla muuten neutraalin sisustuksen. Ja hankkikaa tarpeeksi suuri matto, mielummin vaikka vaan yksi, jos ei ole varaa useampaan. Kaiken tilaan liittyvän toiminnan/esineiden pitäisi mahtua matolle.
Vaikka ei rakastaisi koriste-esineitä, muutama kasvi, tärkeä/hassu/erikoinen esine, valokuva, maalaus tai koristetyyny, muuttaa huoneen ilmettä. Pelkistetty kotikin kaipaa jotain, mihin katse tarttuu.
Lisäksi mielestäni ei kannata tehdä liian yhtenäistä kotia. Kodikkuuteen kuuluu kerroksellisuus: erilaiset materiaalit, värit, tekstuurit, eri-ikäiset ja -tyyliset kalusteet ja pieni epätäydellisyys. Ei sotkuisuus, mutta liian yhtenevänä sisustus tuntuu lavastukselta.
Kodista tekee kodikkaan se, että tavarat ovat kertyneet aikojen saatossa mikä mistäkin. Pahin virhe on marssia johonkin Ikeaan ja ostaa sieltä kerralla koko sisustus. Katso, että sun lampuissa on lämmin valo, eikä sellainen kylmä ja kolkko. Laita esille valokuvia ja sulle tärkeitä esineitä. Hanki pehmeyttä matoilla, tyynyillä, vilteillä, verhoilla... Katso, että tavaraa ei ole liikaa eikä liian vähän. Kaikkien huonekalujen ei tarvitse mennä seinänviereiä pitkin, vaan uskalla sijoittaa niitä keskelle lattiaa, vinoon, viistoon jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekstiilit, luonnonmateriaalit, huonekasvit minusta parhaita vinkkejä!
Lisää väriä tekstiileillä, verhoilla, matoilla, taljoilla, tyynyillä ja torkkupeitoilla. Paljon valaisimia, osta kukkia, kynttilöitä myös. Keittiöön yrttejä ja hedelmiä. Valokuvia ja tauluja, ei suoraan sisustuslehdistä, vaan sinulle tärkeitä. Kodikkuuden tekevät viihtyisyys ja tunnelma, se, että kaiken ei tarvitse olla tip top ja tavaroiden piilossa, vaan sellainen, että näkyy että kodissa oikeasti asutaan. Uusi talo ei mielestäni voi välttämättä olla heti valmis, se muotoutuu ajan myötä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valaistus on tärkeää. Kaikissa huoneissa pitää olla mahdollisuus erilaisiin valaistuksiin, kirkkaaseen siivousvalaistukseen ja pehmeää iltavaloon. Himmentimiä kattovalaisimiin, jalkalamppuja, pöytälamppuja ja kynttilöitä luomaan tunnelmaa.
Kolkkoutta voisi parantaa myös matoilla. Matot ja valot ovat myös mainio tapa tehdä esim. ruokailutilasta ja oleskelutilasta kokonaisuus. Matto sitoo kokonaisuuden. Moderneja, helppohoitoisia mattoja löytyy myös aika neutraaleissa sävyissä, toisaalta iloisen värinen matto rikkoo kivalla tavalla muuten neutraalin sisustuksen. Ja hankkikaa tarpeeksi suuri matto, mielummin vaikka vaan yksi, jos ei ole varaa useampaan. Kaiken tilaan liittyvän toiminnan/esineiden pitäisi mahtua matolle.
Vaikka ei rakastaisi koriste-esineitä, muutama kasvi, tärkeä/hassu/erikoinen esine, valokuva, maalaus tai koristetyyny, muuttaa huoneen ilmettä. Pelkistetty kotikin kaipaa jotain, mihin katse tarttuu.
Lisäksi mielestäni ei kannata tehdä liian yhtenäistä kotia. Kodikkuuteen kuuluu kerroksellisuus: erilaiset materiaalit, värit, tekstuurit, eri-ikäiset ja -tyyliset kalusteet ja pieni epätäydellisyys. Ei sotkuisuus, mutta liian yhtenevänä sisustus tuntuu lavastukselta.
Juuri näin! Epäsuora valaistus ja huonekasvit ovat tärkeitä kodikkuuden kulmakiviä. Matot ja verhot ovat myös tärkeitä, mutta näissä ihmiset menevät helposti vikaan, jos eivät osaa valita tilaan sopivia. Tilaan sopimattomilla verhoilla saa hyvin helposti kolkon ja halvan tunnelman (vaikka verhot olisivat olleet kuinka kalliit). Luonnonmateriaalit tuovat kodin tunnelmaan lämpöä, ja niitä on helpompi valita, jos ei ole varma omasta maustaan. Kannattaa katsella sisustuslehtien (esim. ranskalaisia ja englantilaisia) kuvia, ja miettiä itseä miellyttävien kuvien kohdalla, mitkä elementit tekevät kuvasta miellyttävän: materiaalien yhdistelmä, värimaailma, mittasuhteet, jokin yksittäinen esine vai mikä?
Iloisia värejä! Harmaan ja valkoisen kanssa punaista ja pinkkiä tai vaikka turkoosia ja lilaa, keltaista ja oranssia tai munakoisoa ja okraa. Menikö liian taiteelliseksi? Olen sitä mieltä, että oikeasti pari iloista väriä ja tunnelma on heti ihan erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viherkasvit tekevät ihmeitä. Seinillä on myös oltava jotain ennenkuin minusta tuntuu kodikkaalta.
Jokaisella oma kodikkuus, mutta asioiden maanläheisyys ja tunnelma on tärkeää. Uusissa ikeahuonekaluissa ei ole tunnelmaa eikä jossain led-valoissa varmaan kenenkään mielestä.
Sanoisin, TAPETTI on se joka luo elämää ja kodikkuutta. Näkeehän sen jokainen, että julkiset laitokset on maalattuja, kodissa voi olla tapettia.
Eli, tapettia seiniin, ehkä puolipaneelia tms. puuta, värillistä seinää ja käytettyjä puisia huonekaluja. Vaaleus on hyvästä, mutta ei valkoinen eikä hopea/harmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm. Olen käynyt viime aikoina aika paljon asuntonäytöillä etsiessämme isompaa kämppää ja huomaan kolmekymppisten suosivan sairaalatyyliä. (juu nyt tulee alapeukkua sen tyylin ystäviltä, tulkoot) Sairaalatyyli sopii toisille ja toisille ei. Väreinä on valkoinen - sekin tappiolla, hallitsevina harmaa, musta ja kaakaonruskea ja metalli. No ankeaahan, pimeää ja kolkkoa mielestäni semmoisenaan. Varsinkin, jos siellä on vaan puhtaita tyhjiä pintoja, eikä mitään, mitä voisi katsella. Tämä on nyt tätä muotia. Ranskalainen harmaa-valkoinen romanttinen maalaistyyli meni, ja tilalle tuli desinfiointipullolla putsattu tasalättypinta-konttorisairaala. Piiruntarkan tyylikäs, tyhjä ja tylsä.
Asuuko siellä kotona edes miestä, niin tarkasti ne asuntonäytöillä katselmani kämpät on desinfioitu sisustuslehden tyyliin?
Ankeus tarvitsee vastapainokseen värejä ja huumoria, siis sellaista, josta itse pidät. Sinun pitää viihtyä siinä maailmassa. Älä kopioi mistään, vaan anna persoonan näkyä.
Jos harmaa ja valkoinen on tausta, se on hyvä tausta väreille. Meillä se on tausta, ei hallitseva maisema. Pidän sukututkimuksesta ja historiasta, mies urheilusta, ja se näkyy. Meillä mukana on raidallisia isoäidin tekemiä räsymattoja, 60-luvun värilasia, talonpoikaisantiikkia, punaista, vihreää, violettia ja keltaista väriä tekstiileissä (huopia, tyynyjä, rahi, verhot), Karjalanpunainen ryijy, naivistisia tauluja ja soittorasioita maailman turuilta ja vanhoja peltipurkkeja, urheiluun liittyviä patsaita. Ja vakuutan, että suurin osa kamasta on tullut meille sukulaisten nurkista.
Uskalla käyttää värejä ja hupsutella!
(Ps. asuntomme meni jo kaupaksi)
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Olen käynyt viime aikoina aika paljon asuntonäytöillä etsiessämme isompaa kämppää ja huomaan kolmekymppisten suosivan sairaalatyyliä. (juu nyt tulee alapeukkua sen tyylin ystäviltä, tulkoot) Sairaalatyyli sopii toisille ja toisille ei. Väreinä on valkoinen - sekin tappiolla, hallitsevina harmaa, musta ja kaakaonruskea ja metalli. No ankeaahan, pimeää ja kolkkoa mielestäni semmoisenaan. Varsinkin, jos siellä on vaan puhtaita tyhjiä pintoja, eikä mitään, mitä voisi katsella. Tämä on nyt tätä muotia. Ranskalainen harmaa-valkoinen romanttinen maalaistyyli meni, ja tilalle tuli desinfiointipullolla putsattu tasalättypinta-konttorisairaala. Piiruntarkan tyylikäs, tyhjä ja tylsä.
Asuuko siellä kotona edes miestä, niin tarkasti ne asuntonäytöillä katselmani kämpät on desinfioitu sisustuslehden tyyliin?
Ankeus tarvitsee vastapainokseen värejä ja huumoria, siis sellaista, josta itse pidät. Sinun pitää viihtyä siinä maailmassa. Älä kopioi mistään, vaan anna persoonan näkyä.
Jos harmaa ja valkoinen on tausta, se on hyvä tausta väreille. Meillä se on tausta, ei hallitseva maisema. Pidän sukututkimuksesta ja historiasta, mies urheilusta, ja se näkyy. Meillä mukana on raidallisia isoäidin tekemiä räsymattoja, 60-luvun värilasia, talonpoikaisantiikkia, punaista, vihreää, violettia ja keltaista väriä tekstiileissä (huopia, tyynyjä, rahi, verhot), Karjalanpunainen ryijy, naivistisia tauluja ja soittorasioita maailman turuilta ja vanhoja peltipurkkeja, urheiluun liittyviä patsaita. Ja vakuutan, että suurin osa kamasta on tullut meille sukulaisten nurkista.
Uskalla käyttää värejä ja hupsutella!
(Ps. asuntomme meni jo kaupaksi)
Voi kyllä olla niin, että kun kaikissa ohjeissa korostetaan, että turha pitää karsia ja kaikki persoonallinen piilottaa, kun asuntoa myydään, että se vedetään vähän liian äärimmilleen. Toisaalta taas on ihmisiä, joille tyylikkyys tuntuu tarkoittavan nimenomaan ankeutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viherkasvit tekevät ihmeitä. Seinillä on myös oltava jotain ennenkuin minusta tuntuu kodikkaalta.
Ja niiden viherkasvien pitää olla hyvinhoidettuja ja kiiltävälehtisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viherkasvit tekevät ihmeitä. Seinillä on myös oltava jotain ennenkuin minusta tuntuu kodikkaalta.
Ja niiden viherkasvien pitää olla hyvinhoidettuja ja kiiltävälehtisiä.
Ahaa, joku on eri mieltä. No, olen minä toisaalta nähnyt koteja, joissa on pölyisiä ja nuupahtaneita ja jopa kuivuneita viherkasveja ja joiden asukkaat silti tuntuvat viihtyvän.
Väriä seiniin?