Lue keskustelun säännöt.
Hassu fiilis nettideittimiehestä, luottaisitteko vaistoonne?
21.01.2016 |
Olen siis kirjotellut tämän miehen kanssa muutaman kuukauden, ei mitään kovin ihmeellisiä juttuja. Lähinnä kirjottelut on pyörinyt siinä kun hän on ehdotellut tapaamista jotta voitaisiin tutustua kasvokkain paremmin.
Syyskuussa(?) ehdotti ekaa kertaa tapaamista, minä ehdotin kahville menoa mutta hän halusi mennä kävelylle. Sitten minusta johtuneista syistä tämä peruuntui, lähinnä siksi että tapaaminen ei tuntunut siinä vaiheessa jostain syystä hyvältä idealta. Nyt sitten oli uusi tapaaminen sovittu eiliselle ja miehellä tuntui olevan kovakin halu tavata vielä tiistai-iltana. Ehdotin taas kahville menoa. Mies halusi mennä kävelylle. Sanoin että tuolla pakkasessa kävely ensitapaamisella ei musta kuulosta välttämättä kovin kivalta idealta, menisin mieluummin jonnekin sisälle tutustumaan rauhassa. Tuon jälkeen mies sanoi että ei hän nyt voikaan tavata kun tuli yllättävä meno, "katsellaan myöhemmin".
Ei siinä mitään, tottakai voi tulla yllättäviä menoja, mutta jostain syystä mulle jäi vähän ihme fiilis tosta. Kannattaako vaistoon luottaa ja jättää tapaaminen kokonaan väliin? Ei olla kovin aktiivisesti juteltu, lähinnä perus "mitä päivään kuuluu" jne. Tämä mies on taivutellut mua treffeille jotta voitaisiin siellä tutustua enemmän.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Olen siis kirjotellut tämän miehen kanssa muutaman kuukauden, ei mitään kovin ihmeellisiä juttuja. Lähinnä kirjottelut on pyörinyt siinä kun hän on ehdotellut tapaamista jotta voitaisiin tutustua kasvokkain paremmin.
Syyskuussa(?) ehdotti ekaa kertaa tapaamista, minä ehdotin kahville menoa mutta hän halusi mennä kävelylle. Sitten minusta johtuneista syistä tämä peruuntui, lähinnä siksi että tapaaminen ei tuntunut siinä vaiheessa jostain syystä hyvältä idealta. Nyt sitten oli uusi tapaaminen sovittu eiliselle ja miehellä tuntui olevan kovakin halu tavata vielä tiistai-iltana. Ehdotin taas kahville menoa. Mies halusi mennä kävelylle. Sanoin että tuolla pakkasessa kävely ensitapaamisella ei musta kuulosta välttämättä kovin kivalta idealta, menisin mieluummin jonnekin sisälle tutustumaan rauhassa. Tuon jälkeen mies sanoi että ei hän nyt voikaan tavata kun tuli yllättävä meno, "katsellaan myöhemmin".
Ei siinä mitään, tottakai voi tulla yllättäviä menoja, mutta jostain syystä mulle jäi vähän ihme fiilis tosta. Kannattaako vaistoon luottaa ja jättää tapaaminen kokonaan väliin? Ei olla kovin aktiivisesti juteltu, lähinnä perus "mitä päivään kuuluu" jne. Tämä mies on taivutellut mua treffeille jotta voitaisiin siellä tutustua enemmän.
Selkee homma, varattu on. Mulle on pari kertaa käynyt näin ja ihan samalla tavalla on menneet kuin mitä kuvailet. Treffien perumista viime tingassa mutta kuitenkin halutaan pitää "koukussa" ja tavata sitten "joskus".
Jos mies/nainen haluaa oikeasti tavata, aikaa järjestyy. Et ole siis prioriteetti, unohda se mies. Itse juuri blokkasin mieheltä whatsapin, sekä asensin kännykkääni sovelluksen joka estää häntä soittamasta tai lähettämästä tekstareita kännykkääni. Suosittelen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikanaan, kun nettideittailin, yksi tyyppi myös oli ehdoton kävelystä. Kun sanoin tälle haluavani tavata mieluummin kahvilassa alkoi ulina siitä, kuinka olen toisia hyväksi käyttävä lortto ja moni muu on tullut jopa hänen kotiinsa. Kerroin kyllä maksavani itse omat ostokseni ja jankutus jatkui. Eipä siitä varmasti mitään olisi tullut, kun niin kovasti oli olevinaan hyvää miestä ja ne "muut" eivät ole häntä huolineet.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli heti mieleen sosiaalisten tilanteiden pelko, jospa hän ahdistuu esim. kahviloissa ihmisvilinän keskellä. Että skippaa vaan, joku toinen sinua avarakatseisempi ja kiltimpi voi kyllä saada hänestä hyvän ihmisen elämäänsä. TAI voihan olla kyse jostain muustakin, mistä sitä kukaan voisi täällä tietää. Eka vahva ajatukseni kuitenkin oli tuo että kärsii ehkä edellä mainitusta tai vastaavanlaisesta muusta henkisestä ongelmasta. Sitten vielä sinä, johon hän ehkä hieman jo luottaa, maalaat kaikenlaisia sairaita kuvioita ja oman pääsi tuottamia epätosia odotuksia ilmaan, että muka kolkkaisi sinut kun haluaa vain kävelylle. :/
Mielestäni loppujen lopuksi kenenkään herkemmän ja aidomman tyypin ei välttämättä kannattaisi sekaantua online-tutustumisiin, nettideitteihin ja tinrereihin, vaikka toisaalta juuri heillä voikin olla haasteita löytää irl naamatusten seuraa. Kuitenkin ne pahimmat muissa pelkkää pahaa näkevät kehäraakit ja kovishörhötkin on juuri siellä, joten aidommalle ihmiselle sellainen tekee vain pahaa. Miesparka, alkoi melkein säälittää.
Itse kärsin lievästä sosiaalisten tilanteiden pelosta, enkä kyllä koskaan ole odottanut että jonkun pitäisi sen takia taipua kaikkiin vaaatimuksiini. En pidä sellaista ihmistä ilkeänä, tyhmänä tai pahana. On täysin normaalia, jos lähes tuntematon ihminen ei halua mukautua kaikkiin omituisiin vaatimuksiin, mitä tuo vaiva aiheuttaa. Jos joku jaksaa ymmärtää ja joustaa, hieno juttu. Mutta jos ei jaksa, hän ei ole millään tavalla huono ihminen enkä minä olen vaivani takia mitenkään "aidompi" kuin muut ihmiset. Eikä se vapauta minua ottamasta huomioon muiden tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan, kun nettideittailin, yksi tyyppi myös oli ehdoton kävelystä. Kun sanoin tälle haluavani tavata mieluummin kahvilassa alkoi ulina siitä, kuinka olen toisia hyväksi käyttävä lortto ja moni muu on tullut jopa hänen kotiinsa. Kerroin kyllä maksavani itse omat ostokseni ja jankutus jatkui. Eipä siitä varmasti mitään olisi tullut, kun niin kovasti oli olevinaan hyvää miestä ja ne "muut" eivät ole häntä huolineet.
En lakkaa ihmettelemästä, miksi joku alkaa selitellä tuollaisten loukkausten latelijalle mitään, omien ostosten maksamisesta tai muusta. Itse olen katkaissut yhteydenpidon heti jos tuon suuntaista ilmenee.
Jos se on köyhä, eikä halua kahville, niin ehdota, että näette ostoskeskuksen penkillä ja juttelette siinä. Ette osta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko katsonut MTV:n Catfish sarjaa, jospa mies ei ole kertonut kaikkea itsestään?
Vaistosta sen verran, että sitä todella kannattaa kuunnella. Jos tulee outo tunne vatsanpohjaan ja tuntuu ettei kaikki ole hyvin niin siihen vaistoon todella kannattaa luottaa.
Ostoskeskuksessakin voi kävellä. Ehdota sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä jaksaisi jankkausta missä nähdään ja mitä tehdään jonkun tuntemattoman kanssa. Jos ei kelpaa niin sano, että tuntuu niin vaikealta sopia tapaamista, joten jätetään tähän. Ja mainitse, ettet halua kävelylle. Suora puhe poistaisi väärinymmärrykset. Suosittelen.
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli taas mieleen, että vie johonkin metsikköön tai meren rantaan ja kolkkaa siellä.
Sama tuli mullekin mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mulle tulisi olo, että ehkä mies on varattu eikä halua näyttäytyä treffikumppanin kanssa ihmisten ilmoilla.
Onko se täysin mahdoton ajatus, että mies ei tykkää istua jossain kahvilassa, vaan haluaa oikeasti lähteä kävelylle?
Olen itse mies, enkä mielelläni sovi treffejä mihinkään kahvilaan. Kahvipöydässä jäkittäminen on tylsää. Kun kävelee ulkona, voi olla paljon vapaammin. Ulkona on myös paremmin omaa tilaa, aina voi mennä jonnekin missä ei ole paljon ihmisiä.
Kahvilassa muut ihmiset saattavat istua hyvinkin lähellä, ja vaikka he eivät keskustelua kuuntelisikaan, niin vieraiden läsnäolosta voi tulla silti epämukava olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko se täysin mahdoton ajatus, että mies ei tykkää istua jossain kahvilassa, vaan haluaa oikeasti lähteä kävelylle?
Olen itse mies, enkä mielelläni sovi treffejä mihinkään kahvilaan. Kahvipöydässä jäkittäminen on tylsää. Kun kävelee ulkona, voi olla paljon vapaammin. Ulkona on myös paremmin omaa tilaa, aina voi mennä jonnekin missä ei ole paljon ihmisiä.
Kahvilassa muut ihmiset saattavat istua hyvinkin lähellä, ja vaikka he eivät keskustelua kuuntelisikaan, niin vieraiden läsnäolosta voi tulla silti epämukava olo.
On kuitenkin eri asia olla pitämättä kahvilatreffeistä kuin kieltäytyä niistä kokonaan. Se on aika tylyä käytöstä. Jos kahvilatreffit ovat niin iso ongelma, silloin kannattaa kiirehtiä ehdottamaan jotakin muuta tekemistä ennen kuin toinen alkaa puhua kahvilasta. Eri asia sitten kun on tunnettu jonkin aikaa, silloin voi jo alkaa tyrmätä toisen ehdotuksia ja esittää omia tilalle. Mutta ei ensitreffeillä. Siitä varmaan tulikin epäluuloja tässä tapauksessa. Jokin syy siihen on, että toinen tyrmää paikkaehdotuksen, vaikka jokainen tajuaa sen olevan huonoa käytöstä.
Alussa juteltiin ihan harvakseltaan. Mies halusi tavata parin viikon keskustelun jälkeen, mutta sillon ei mun mielestä oltu vielä siinä vaiheessa. Joulu/tammikuussa nyt julteltu vähän enemmän, mutta paljon siitäkin on ollut kun mies on sanonut vaan että haluaa tavata ja kysyy kuulumisia. Oot siinä mielessä oikeessa, ei mulla mitään palavaa kiinnostusta tohon mieheen ole. Haluaisin kuitenkin antaa tilaisuuden toisillemme, jos livenä kemiat kohtaisikin. En koe että mulla on mitään menetettävää tämän miehen kanssa, mikäli pidän omasta turvallisuudesta huolen. Mieskin tuntuu vielä olevan kiinnostunut vaikka tässä puoli vuotta ollaan jankattu enemmän tai vähemmän tota tapaamista.
Mies ei ole suoraan sanonut ettei halua tai suostu tulla kahvilaan. Mutta sillon ekalla tapaamisella mä ehdin perua ennen kuin siät paikkaa oltiin mitenkään tarkemmin sovittu, oli vaan ehdotukset puolin toisin. Nyt toisella kerralla mä ehdotin kahvia, mies kävelyä. Nyt hän perui ennenkuin saatiin enempää mitään sovittua paikasta.
Julkisella paikalla tapaan aina kaikki nettituttavuudet ekaa kertaa, se on mulle ihan ehdoton vaatimus jos tapaan jonkun.
- ap