Mies "leikkii" suurtakin kokkia. :D
Onko muilla tällaista? Miehen laittaessa ruokaa hän ikään kuin leikkii osaavansa tehdä ruokaa. Reseptejä ei lueta, ainakaan kunnolla (=ylläreitä matkan varrella), sekoitus tapahtuu laajalla kaarella (=hirveät roiskeet) ja maustaminen menee ihan fiiliksellä (=harvoin nappiin). Ruokaa maistellaan jatkuvasti (samalla lusikalla), välillä hörpitään viiniä. Sanomattakin kai selvää, että minä siivoan sotkut. Leikkiikö muidenkin miehet tähtikokkeja?
Kommentit (38)
Mukavaa, että he nauttivat kokkaamisesta!
Mun mies laittaa perus ruokaa ihan hyvin,mut välillä sit innostuu leipomaan. Ja sillon vähän hymyilyttää. Huutelee mua kokoajan katsomaan onko munasokerivaahto oikeanlaista, pitääkö vielä paistaa pidempään yms.
Höh, mäkin haluan tuollaisen kokkailevan miehen...
Siinä on akat vain tiellä silloin kun oikeasti kokataan.
Onko kokkaaminen surtakille kovin erilaista kuin tavalliselle takille? Ja onko hän jotain sukua suurmuftille?
Vierailija kirjoitti:
Onko kokkaaminen surtakille kovin erilaista kuin tavalliselle takille? Ja onko hän jotain sukua suurmuftille?
Aika väkisinväännetty, ei ees hymähdyttänyt tätä lukiessa...
Minä en ole mikään mies enkä leiki mitään suurkokkia, minä olen sellainen! Noin niinkuin omasta mielestä.
Terveisin Naispelko22
Vierailija kirjoitti:
Höh, mäkin haluan tuollaisen kokkailevan miehen...
Tule hakemaan.
Kokkaileva sinkkumies
Minä oon tuollainen, en kyllä pidä itseäni mestarikokkina, mutta just tollasta sähläämistä se touhu on. Monesti tehdään yhdessä ruokaa ja siitä pidän vielä enemmän kuin yksin teen.
Mun mies on sellainen. Pidän hänen ruuasta ja voisin kuvitella että menisi finaalin master cheffissä. Mies on myös ammatiltaan kokki ja joskus kun on ystäväperheitä vieraana mies kokkaa heille silmät sidottuna. Pari kertaa on meinannut polttaa kätensä kuumassa öljyssä.
Miehellä on myös jujutsussa mustamyö eli kätevä käsistään. Pistää porkkanat ja pahikset nippuun ihan missä vaan ja milloin vaan. Hienointa on kun tekee hienoja potkuja kesken kokkailun ja tekee veitsikatan elokuvasta kaappaus merellä.
Vierailija kirjoitti:
Siinä on akat vain tiellä silloin kun oikeasti kokataan.
Näinhän se on. Jos jotain en tiedä niin lunttaan googlesta. Hyvin nuo kaikki mitä teen näyttää maistuvan. Entisen sain tykkäämään simpukoista vaikka oli kauhean epäilevä niitä kohtaan. Tomaattikastike simpukoilla spagetin kanssa kelpasi oikein hyvin. Oli siinä mukana itse tehtyä valkosipuli patonkia.
Kuulostaa siltä, että jollakin on hauskaa ja nauttii elämästä, sehän on hienoa :)
Meillä toisinpäin.
Olen hyvä kokki ja rakastan ruoanlaittoa. Mutta, kuten tiedätte, täydellisyys maussa ei synny, jos ei ole muutama pata ja kattila ja leikkuualusta yhtä aikaa käytössä. Ja ruoan ollessa valmista keittiö on kaameassa kunnossa.
Siivoan kyllä, mutta mieluiten viimeistelen vasta kun ruoka on jo syöty. Tässä vaiheessa kuitenkin yleensä mies tarttuu ohjiin ja kiittää kauniisti ja ilmoittaa että hän puunaa keittiön.
Ihana mies <3 Mää niin tota <3 <3
Kiva kuulla, että muillakin nautitaan ruuanlaitosta. :) Ja siitä nimenomaan on kyse, vilpittömästä ilosta. Asenne korvaa puuttuvat taidot, ja täytyy myöntää että yhä useammin mieheni myös onnistuu keittiössä. Harjoitus tässäkin auttaa, totta kai. Joskus taas tulee mahalasku, josta hän on vilpittömän hämmästynyt (onnistuihan tämä Jamie Oliveriltakin!?). Pidämme myös yhdessä kokkailusta, mutta tuo lennokkaampi tekeminen korostuu juuri hänen omien "sessioidensa" aikana.
Ap
Noinhan se on miesten parissa, kun jotain perushommaa tekee, se pitää tehdä isolla metelillä. Kun joskus jää yksin lasten perään katsomaan, siitä tehdään iso show. Pistetään kuvia naamakirjaan kun ollaan oikein lastenvahtina! Sama juttu siivouksen kanssa, kun lopulta suostuu kerran kuussa siivoamaan, tehdään suursiivous ja siitä muistutetaan sitten pitkään jälkikäteen.
Iso meteli perushommista.
Vierailija kirjoitti:
Onko kokkaaminen surtakille kovin erilaista kuin tavalliselle takille? Ja onko hän jotain sukua suurmuftille?
Ei kenelläkään voi olla ihan noin tylsää :D
Yhdessä parisuhteessa onnistuin saamaan naisenkin innostumaan ruuanlaitosta , oli hauska opettaa ihan perusjuttuja ja kaikenlaista kokeiltiin, leivottiin myös paljon.
Meidän sukupolven naisille ruuanlaitto tuntui olevan kirosana yhteen aikaan ja sitä pidettiin naisen alistamisena suurinpiirtein, onneksi moni on tajunut kuinka typerää tuollainen asenne on ja moni nykyajan naisistakin on löytänyt ruuanlaiton uudestaan. Kyllä tossa melkein yksi sukupolvi kerettiin kasvattaa epäterveellisellä einespaskalla ja ties millä mikromössöllä :/
Tykkää leikkiä Gordonia ja useinmiten kyllä onnistuukin hyvin. Tosin sotkut ovat sitten jotenkin aivan uskomattomat! Oon huomannut, että matot kantsii rullata pois tieltä ;D