Lue keskustelun säännöt.
Olen lihonut: mies kohtelee kuin paskaa
19.01.2016 |
Lihoin toisen lapsemme (nyt 8kk) jälkeen ja nyt mies kohtelee mua kuin paskaa.
Jos yöllä pyydän apua, hän käskee olla hiljaa ja sanoo että hän käy töissä. Seksiä haluaa harrastaa keskellä yötä ja suuttuu jos edes vihjaan etten jaksaisi. Jos pyydän jotain se on valittamista tai jos sanon olevani väsynyt, hän vastaa "aina sä olet väsynyt", ei tee kotona mitään ja sanoo syyksi, että käy töissä. Ei edes roskia veisi vaikka kulkee roskisten ohi.
Ekan kanssa vauvavuosi oli ihana ja mies osallistui ja sain nukkua päikkärit, ja halusin häntä. Nyt olen niin kuollut kun toinen ei auta ettei huvita edes seksi. Jos ehdotan että mennään ulos, hän käskee minun mennä ja ottaa ainakin toisen lapsen mukaan. Yksin pääsen lenkille ehkä kerran viikossa.. Mistä hän vaatii itselleen vapaaillan..
Olen rumentunut ja luulen tämän johtuvan siitä. Kaupungille kyllä aina laittaudun, mutta ehkä rennommin kuin aiemmin.
Kun kysyn rakastaako enää, vastaa rakastavansa ja sanoo minun kalastelevan. Tuntuu että itsevarmuuteni on ihan pohjamudissa.
En silti pelkäisi jättää häntä jos tämä sama paska jatkuu kun menen töihin.
Kommentit (22)
Oliko yhteinen päätös tehdä toinen lapsi? Mies kuulostaa vähän katkeralta. Jokatapauksessa törkeää käytöstä aikuiselta ihmiseltä, itse en katselisi tuollasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko yrittänyt laihduttaa?
Haista sinä pitkä p*ska. Aloittajan lihoaminen ei oikeuta miestä käyttäytymään noin.
Jos puolisoni kohtelisi minua noin lihomisen vuoksi, en voisi kunnioittaa häntä. Jättäisin hänet, vaikka onnistuisin laihduttamaan. Mistäs sen tietää, milloin tulee taas joku sairaus tai muu ongelma ja kilot palaavat. Ja mies taas paskapäisenä sitruunana.
Vierailija kirjoitti:
Oletko yrittänyt laihduttaa?
XD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko yrittänyt laihduttaa?
Haista sinä pitkä p*ska. Aloittajan lihoaminen ei oikeuta miestä käyttäytymään noin.
Ei oikeuta tietenkään, mutta kyllä rehellisesti sanottuna saattaisi itseäkin vähän nakertaa jos mies lihoisi yhtäkkiä 30kg ja sitten vinkuisi kohteliaisuuksia. Ja olen siis nainen ja myös 2 lasta synnyttänyt että tiedän kyllä miten helposti ne raskauskilot jää päälle.
Ehkä pihtaaminen ei auta asiaa.
Läski on naiselle sama kuin lyhyys miehelle ole onnellinen että voit tehdä asialle jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos puolisoni kohtelisi minua noin lihomisen vuoksi, en voisi kunnioittaa häntä. Jättäisin hänet, vaikka onnistuisin laihduttamaan. Mistäs sen tietää, milloin tulee taas joku sairaus tai muu ongelma ja kilot palaavat. Ja mies taas paskapäisenä sitruunana.
Naurahdin ääneen tolle "paskapäiselle sitruunalle" :D
Olet nyt samassa asemassa kuin missä normaalit perunanenä-miehet ovat olleet koko elämänsä, miltä nyt tuntuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko yrittänyt laihduttaa?
Haista sinä pitkä p*ska. Aloittajan lihoaminen ei oikeuta miestä käyttäytymään noin.
Ai jaa, ehkä ap:täkin voisi väsyttää vähän vähemmän jos pitäisi terveydestään huolta. Minulla on itselläni kaksi lasta jotka syntyivät 1,5 vuoden välein. Juu olin väsynyt, mutta läskit laihdutin silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko yrittänyt laihduttaa?
Haista sinä pitkä p*ska. Aloittajan lihoaminen ei oikeuta miestä käyttäytymään noin.
Ai jaa, ehkä ap:täkin voisi väsyttää vähän vähemmän jos pitäisi terveydestään huolta. Minulla on itselläni kaksi lasta jotka syntyivät 1,5 vuoden välein. Juu olin väsynyt, mutta läskit laihdutin silti.
Niin, sehän se prioriteetti onkin. Vaikka mitä ongelmaa olisi, niin laihduttaa pitää.
... No minusta kannattaisi käydä aika perustavanlaatuinen keskustelu siitä, että mistä tämä ilkeily kumpuaa, ja voiko ongelmaan ratkaisua. Jos vaikka mies on pettynyt lihomiseesi, voitte ehkä keskustella siitä, miten te voisitte yhdessä asiaan vaikuttaa. Ei voi olla niin, että sinä saat sekä hoitaa lapset että painosi kuntoon, kun mies kuvainnollisesti (vai kirjaimellisesti?) äyskii sohvalla ja odottaa, että sinä muutut. Ja niin: ei lihominen oikeuta ketään olemaan ilkeä! Lihominen on ehkä ikävää ja varmasti vaikuttaa omalla tavallaan parisuhteeseen, mutta ei kumppaniin IMO pitäisi suhtautua ikään kuin roistona, joka on pettänyt ääneen lausumattoman lupauksensa pysyä täsmälleen samannäköisenä ja -kokoisena kuin tapaamispäivänä. Jos kerran parisuhteessa ollaan, minusta siihen kuuluu myös ongelmat ja niiden ratkominen yhtenä rintamana, eikä ulkoistaa niitä ongelmia vain yksin toisen kontolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon ollut näin lihava hetken kun lopetin esikoisen imettämisen, mutta kun sain kilot pois niin sitten olin taas raskaana. Raskausaikana en lihonut juuri, vaan nyt raskauden jälkeen. Kuopus on tosi haastava ja itkee paljon.
Olen yrittänyt laihduttaa mutten tosissani ehkä. Mulle tärkeää olisi tehdä se hölkkälenkki ja käydä salilla.. Mutta tuo ei jaksa hoitaa noita niin usein kun teen koulua samalla, niin joutuu jo hoitamaan 4x vko 2h.. En saa esinerkiksi kävellä kouluun (6km) koska sitten hän joutuu olla pidempää noiden kanssa. Sanoo että voin ihan hyvin mennä vaunujen kanssa tai hölkätä puistoa ympäri kun esikoinen leikkii... Voi vittu, on vähän eriasia työntää kitisevää punaposkista vauvaa kuin mennä pieniä metsäpolkuja. Ja kuinka moni kehtaa siellä leikkipuistossa hölkätä?
En tiedä mistä ilkeys johtuu.. Joskus on pyytänyt anteeksi. Yks aamu nipisti mua kun yritin herättää sitä töihin.
Niin ja kuulin siihen 2% joka tulee raskaaksi minipillereistä..
Vierailija kirjoitti:
Oon ollut näin lihava hetken kun lopetin esikoisen imettämisen, mutta kun sain kilot pois niin sitten olin taas raskaana. Raskausaikana en lihonut juuri, vaan nyt raskauden jälkeen. Kuopus on tosi haastava ja itkee paljon.
Olen yrittänyt laihduttaa mutten tosissani ehkä. Mulle tärkeää olisi tehdä se hölkkälenkki ja käydä salilla.. Mutta tuo ei jaksa hoitaa noita niin usein kun teen koulua samalla, niin joutuu jo hoitamaan 4x vko 2h.. En saa esinerkiksi kävellä kouluun (6km) koska sitten hän joutuu olla pidempää noiden kanssa. Sanoo että voin ihan hyvin mennä vaunujen kanssa tai hölkätä puistoa ympäri kun esikoinen leikkii... Voi vittu, on vähän eriasia työntää kitisevää punaposkista vauvaa kuin mennä pieniä metsäpolkuja. Ja kuinka moni kehtaa siellä leikkipuistossa hölkätä?
En tiedä mistä ilkeys johtuu.. Joskus on pyytänyt anteeksi. Yks aamu nipisti mua kun yritin herättää sitä töihin.
Niin ja kuulin siihen 2% joka tulee raskaaksi minipillereistä..
Siis laihdutus ei ole kiinni siitä, käytkö salilla ja hölkkäämässä. :) Tärkeintä on se, mitä syöt - toki liikunta auttaa painonhallinnassa ja on terveydelle näin ylipäätään edullista, mutta älä tee siitä itsellesi pakkopullaa. Etsi jokin sellainen liikuntalaji, mikä sopii arkeesi ja mieltymyksiisi. Ja suosittelen muutenkin, että keskityt pikemminkin kokonaisvaltaisiin viisaisiin ratkaisuihin kuin varsinaiseen "laihdutukseen" verenmaku suussa, nyt, kun energiaa menee lapsiinkin paljon.
Käy ihmeessä vielä kunnon keskustelu tuosta ilkeydestä, siis sellainen, jota ei kuitata millään "No joo joo, anteeksi nyt vain!". On tympeää, jos pinnan alla kytee ongelma, jota toinen ei vain saa sanottua, ja purkaa ongelman lähinnä kiukutteluksi ja ilkeilyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun miehesi kuulostaa kusipäältä, joka on muuttunut teiniksi.
Miksi siedät tuollaista kohtelua? Miksi et tee miten haluat? Mies on lastesi isä, hän voi olla sen aikaa lastensa kanssa, kun sä kävelet kotiin.
Ja todellakin täytyy tehdä myös kotitöitä, vaikka käy töissä! Mites niissä perheissä hoidetaan ne, kun molemmat käyvät töissä?
Keskustele miehesi kanssa ja sanot että tilanteen on muututtava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko yrittänyt laihduttaa?
Haista sinä pitkä p*ska. Aloittajan lihoaminen ei oikeuta miestä käyttäytymään noin.
Ai jaa, ehkä ap:täkin voisi väsyttää vähän vähemmän jos pitäisi terveydestään huolta. Minulla on itselläni kaksi lasta jotka syntyivät 1,5 vuoden välein. Juu olin väsynyt, mutta läskit laihdutin silti.
Niin, sehän se prioriteetti onkin. Vaikka mitä ongelmaa olisi, niin laihduttaa pitää.
... No minusta kannattaisi käydä aika perustavanlaatuinen keskustelu siitä, että mistä tämä ilkeily kumpuaa, ja voiko ongelmaan ratkaisua. Jos vaikka mies on pettynyt lihomiseesi, voitte ehkä keskustella siitä, miten te voisitte yhdessä asiaan vaikuttaa. Ei voi olla niin, että sinä saat sekä hoitaa lapset että painosi kuntoon, kun mies kuvainnollisesti (vai kirjaimellisesti?) äyskii sohvalla ja odottaa, että sinä muutut. Ja niin: ei lihominen oikeuta ketään olemaan ilkeä! Lihominen on ehkä ikävää ja varmasti vaikuttaa omalla tavallaan parisuhteeseen, mutta ei kumppaniin IMO pitäisi suhtautua ikään kuin roistona, joka on pettänyt ääneen lausumattoman lupauksensa pysyä täsmälleen samannäköisenä ja -kokoisena kuin tapaamispäivänä. Jos kerran parisuhteessa ollaan, minusta siihen kuuluu myös ongelmat ja niiden ratkominen yhtenä rintamana, eikä ulkoistaa niitä ongelmia vain yksin toisen kontolle.
No mistä v*tusta minä tiedän miksi äijä äyskii. Kysykööt siltä. Ehkä se on vaan kyllästynyt. Kyllä minuakin harmittaisi jos miehestä tulisi läski. Luuletko ettei muiden pienien lapsien äitejä väsytä? Miksei ihmiset voi selvittää asioitaan keskenään? Tuskin täällä kukaan tietää miksi mies tiuskii? Sitten kun ehdottaa jotakin, läskit hyökkää puolustelemaan kaltaistaan. Se on eriasia jos vaikka joutuu onnettomuuteen ja menettää vaikka jalkansa, sille ei voi mitään. Läskeille voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko yrittänyt laihduttaa?
Haista sinä pitkä p*ska. Aloittajan lihoaminen ei oikeuta miestä käyttäytymään noin.
Ai jaa, ehkä ap:täkin voisi väsyttää vähän vähemmän jos pitäisi terveydestään huolta. Minulla on itselläni kaksi lasta jotka syntyivät 1,5 vuoden välein. Juu olin väsynyt, mutta läskit laihdutin silti.
Niin, sehän se prioriteetti onkin. Vaikka mitä ongelmaa olisi, niin laihduttaa pitää.
... No minusta kannattaisi käydä aika perustavanlaatuinen keskustelu siitä, että mistä tämä ilkeily kumpuaa, ja voiko ongelmaan ratkaisua. Jos vaikka mies on pettynyt lihomiseesi, voitte ehkä keskustella siitä, miten te voisitte yhdessä asiaan vaikuttaa. Ei voi olla niin, että sinä saat sekä hoitaa lapset että painosi kuntoon, kun mies kuvainnollisesti (vai kirjaimellisesti?) äyskii sohvalla ja odottaa, että sinä muutut. Ja niin: ei lihominen oikeuta ketään olemaan ilkeä! Lihominen on ehkä ikävää ja varmasti vaikuttaa omalla tavallaan parisuhteeseen, mutta ei kumppaniin IMO pitäisi suhtautua ikään kuin roistona, joka on pettänyt ääneen lausumattoman lupauksensa pysyä täsmälleen samannäköisenä ja -kokoisena kuin tapaamispäivänä. Jos kerran parisuhteessa ollaan, minusta siihen kuuluu myös ongelmat ja niiden ratkominen yhtenä rintamana, eikä ulkoistaa niitä ongelmia vain yksin toisen kontolle.
No mistä v*tusta minä tiedän miksi äijä äyskii. Kysykööt siltä. Ehkä se on vaan kyllästynyt. Kyllä minuakin harmittaisi jos miehestä tulisi läski. Luuletko ettei muiden pienien lapsien äitejä väsytä? Miksei ihmiset voi selvittää asioitaan keskenään? Tuskin täällä kukaan tietää miksi mies tiuskii? Sitten kun ehdottaa jotakin, läskit hyökkää puolustelemaan kaltaistaan. Se on eriasia jos vaikka joutuu onnettomuuteen ja menettää vaikka jalkansa, sille ei voi mitään. Läskeille voi.
Patoutumia?
Sinähän tästä läskistä nyt numeroa teet.
Syö vähemmän ja liiku enemmän,siitä se lähtee.
Pistä donitsi alas ja lenkkaria jalkaan.
Kyllä tuosta pitäisi keskustella miehen kanssa. Kuulostaa aika stressaavalta, että opiskeletkin. Tulee sellainen olo, ettei parisuhteelle tosiaan ole riittävästi aikaa. Lihomisen kierre kannattaa katkaista ihan jo oman hyvinvoinnin vuoksi miehestä riippumatta.
Kohtalotovereita?