Kirja: Narsistin lapsena. Pitkä tie itsenäisyyteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistillahan on erilaisia lapsia. On se syntipukki ja se lellikki. Minä kasvoin perheessä jossa äiti on narsisti ja isosiskoni peri narsismin. Minä olin isosiskolleni se syntipukki. En osannut tehdä mitään oikein.

Narsismia ei peritä. Se syntyy, jos ihmisen tarpeisiin ei vastata vauvna, eikä vajetta korjata myöhemmissäkään kehitysvaiheissa. Sen sijaan narsistin käytösmalli periytyy opittuna, mutta siitä voi oppia pois, joskin ihminen tarvitsee siihen tukea ja halua prosessoida asiaa, eli hänen tulisi saada käytännössä havaita, miksi hänen oppimansa toimintamallit ovat haitallisia.

Narsisti ei sitä tajua, vaikka kuka miten lempeästi tai lujasti tahansa selittäisi, mutta narsistin uhri, joka ei itse ole narsisti, voi kyllä tajuta asian.

t.kristallikissa

Kyllä narsismi on nykytiedon valossa valitettavasti periytyvää, aika vahvastikin vieläpä.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3606922/

Tuossa nyt esimerkkinä yksi aiheesta tehty tutkimus, tuon paperin lähteistä löytyy lisää jos kiinnostaa.

Siten ainakin periytyvää, kun lapsia syntyy tunne- ja empatiakylmille äideille. Eikä vauva saa äidiltä sitä mitä tarvitsisi ensimmäisen puolen vuoden aikana.  Tunne- ja kasvatusperinnöllistä. Lähdelinkkiä suomeksi kiitosta.

Jos olisit lukenut tuon linkin niin olisit huomannut että siinä oli tutkittu kaksosia joilla ei ole yhteistä kasvuympäristöä eli nimenomaan geneettistä periytymistä. Suomalaista tutkimusta narsismista lienee vähän tai ei ollenkaan, joten joudut kyllä lukemaan englanniksi jos asia kiinnostaa.

Kasvuympäristö on eri asia kuin geneettinen periytymä.

Ymmärrätkö sinä ollenkaan niin mielellään tutkitaan kaksosia kun tutkitaan geneettistä periytymistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Aapinen.html

"Narsismista on vain hyvin vähän tieteellistä tutkimusta. Mutta se mikä on, on osoittanut, että NPH ei liity mitenkään yksilön rodulliseen, sosiaaliseen, kulttuurilliseen, taloudelliseen, perinnölliseen tai ammatilliseen taustaan."

Johan tuossa linkitettiin varsin vakuuttava tutkimus joka osoitti nimenomaan päinvastaista ja saman tutkimuksen lähteistä löytyy koko joukko lisää.

Vaknin ei selvästikään tiedä mistä puhuu.

Vai että Sam Vaknin ei tiedä mistä puhuu! :D Vain narsistin uhri, itse narsisti voi selitellä ja oikeuttaa itselleen narsismin vähättelemällä Vakninin tietopakettia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistillahan on erilaisia lapsia. On se syntipukki ja se lellikki. Minä kasvoin perheessä jossa äiti on narsisti ja isosiskoni peri narsismin. Minä olin isosiskolleni se syntipukki. En osannut tehdä mitään oikein.

Narsismia ei peritä. Se syntyy, jos ihmisen tarpeisiin ei vastata vauvna, eikä vajetta korjata myöhemmissäkään kehitysvaiheissa. Sen sijaan narsistin käytösmalli periytyy opittuna, mutta siitä voi oppia pois, joskin ihminen tarvitsee siihen tukea ja halua prosessoida asiaa, eli hänen tulisi saada käytännössä havaita, miksi hänen oppimansa toimintamallit ovat haitallisia.

Narsisti ei sitä tajua, vaikka kuka miten lempeästi tai lujasti tahansa selittäisi, mutta narsistin uhri, joka ei itse ole narsisti, voi kyllä tajuta asian.

t.kristallikissa

Kyllä narsismi on nykytiedon valossa valitettavasti periytyvää, aika vahvastikin vieläpä.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3606922/

Tuossa nyt esimerkkinä yksi aiheesta tehty tutkimus, tuon paperin lähteistä löytyy lisää jos kiinnostaa.

Siten ainakin periytyvää, kun lapsia syntyy tunne- ja empatiakylmille äideille. Eikä vauva saa äidiltä sitä mitä tarvitsisi ensimmäisen puolen vuoden aikana.  Tunne- ja kasvatusperinnöllistä. Lähdelinkkiä suomeksi kiitosta.

Jos olisit lukenut tuon linkin niin olisit huomannut että siinä oli tutkittu kaksosia joilla ei ole yhteistä kasvuympäristöä eli nimenomaan geneettistä periytymistä. Suomalaista tutkimusta narsismista lienee vähän tai ei ollenkaan, joten joudut kyllä lukemaan englanniksi jos asia kiinnostaa.

Kasvuympäristö on eri asia kuin geneettinen periytymä.

Ymmärrätkö sinä ollenkaan niin mielellään tutkitaan kaksosia kun tutkitaan geneettistä periytymistä?

Niin mielellään voit julkaista oman tutkimuksesi, englanniksi tietysti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Aapinen.html

"Narsismista on vain hyvin vähän tieteellistä tutkimusta. Mutta se mikä on, on osoittanut, että NPH ei liity mitenkään yksilön rodulliseen, sosiaaliseen, kulttuurilliseen, taloudelliseen, perinnölliseen tai ammatilliseen taustaan."

Johan tuossa linkitettiin varsin vakuuttava tutkimus joka osoitti nimenomaan päinvastaista ja saman tutkimuksen lähteistä löytyy koko joukko lisää.

Vaknin ei selvästikään tiedä mistä puhuu.

Vaknin ei ole mikään tutkija tai lääkäri. Hänen ainoa meriittinsä on että hän on itse julistanut itsensä narsistiksi (vai psykopaatiksi vai molemmiksi?) ja kirjoittanut siltä pohjalta kasan populaarikirjoja narsisteista ja psykopaateista.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Aapinen.html

"Narsismista on vain hyvin vähän tieteellistä tutkimusta. Mutta se mikä on, on osoittanut, että NPH ei liity mitenkään yksilön rodulliseen, sosiaaliseen, kulttuurilliseen, taloudelliseen, perinnölliseen tai ammatilliseen taustaan."

Johan tuossa linkitettiin varsin vakuuttava tutkimus joka osoitti nimenomaan päinvastaista ja saman tutkimuksen lähteistä löytyy koko joukko lisää.

Vaknin ei selvästikään tiedä mistä puhuu.

Vai että Sam Vaknin ei tiedä mistä puhuu! :D Vain narsistin uhri, itse narsisti voi selitellä ja oikeuttaa itselleen narsismin vähättelemällä Vakninin tietopakettia.

Ei selvästikään tiedä mikäli tuo aiempi lainaus on hänen suustaan. Toki jos lainaus on kovin vanha, 90-luvun puolelta esimerkiksi niin sitten se on hieman ymmärrettävämpi joskin siltikin virheellinen. Etkö sinä ymmärrä että tuo yksikin linkki jo osoitti Vakninin väitteen täysin kiistattomasti vääräksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistillahan on erilaisia lapsia. On se syntipukki ja se lellikki. Minä kasvoin perheessä jossa äiti on narsisti ja isosiskoni peri narsismin. Minä olin isosiskolleni se syntipukki. En osannut tehdä mitään oikein.

Narsismia ei peritä. Se syntyy, jos ihmisen tarpeisiin ei vastata vauvna, eikä vajetta korjata myöhemmissäkään kehitysvaiheissa. Sen sijaan narsistin käytösmalli periytyy opittuna, mutta siitä voi oppia pois, joskin ihminen tarvitsee siihen tukea ja halua prosessoida asiaa, eli hänen tulisi saada käytännössä havaita, miksi hänen oppimansa toimintamallit ovat haitallisia.

Narsisti ei sitä tajua, vaikka kuka miten lempeästi tai lujasti tahansa selittäisi, mutta narsistin uhri, joka ei itse ole narsisti, voi kyllä tajuta asian.

t.kristallikissa

Kyllä narsismi on nykytiedon valossa valitettavasti periytyvää, aika vahvastikin vieläpä.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3606922/

Tuossa nyt esimerkkinä yksi aiheesta tehty tutkimus, tuon paperin lähteistä löytyy lisää jos kiinnostaa.

Siten ainakin periytyvää, kun lapsia syntyy tunne- ja empatiakylmille äideille. Eikä vauva saa äidiltä sitä mitä tarvitsisi ensimmäisen puolen vuoden aikana.  Tunne- ja kasvatusperinnöllistä. Lähdelinkkiä suomeksi kiitosta.

Jos olisit lukenut tuon linkin niin olisit huomannut että siinä oli tutkittu kaksosia joilla ei ole yhteistä kasvuympäristöä eli nimenomaan geneettistä periytymistä. Suomalaista tutkimusta narsismista lienee vähän tai ei ollenkaan, joten joudut kyllä lukemaan englanniksi jos asia kiinnostaa.

Kasvuympäristö on eri asia kuin geneettinen periytymä.

Ymmärrätkö sinä ollenkaan niin mielellään tutkitaan kaksosia kun tutkitaan geneettistä periytymistä?

Niin mielellään voit julkaista oman tutkimuksesi, englanniksi tietysti.

Jaa kännykkä nielaisi näköjään yhden sanan.

Ymmärrätkö sinä ollenkaan miksi niin mielellään tutkitaan kaksosia kun tutkitaan geneettistä periytymistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ex:ni on narsisti" huutelijoita on niin monta, missä sitten heidän lapsensa ovat? Miksi niin harva tunnustaa olevansa narsistin lapsi? Huhuu, missä te olette sielunsisaret ja -veljet?

Olen lähes molempia. Kutsun isääni ja eksääni narsistisiksi, en narsisteiksi. Eivät he ole pahimmasta päästä. Mutta enhän ikinä olisi löytänyt kontrolloivaa ja kaikkitietävää miestä, jos se ei olisi resonoinut lapsuuteni kanssa.

Hyvin menee nykyään. Itse ”paranin” 40 +. Enää en vedä narsisteja puoleeni.

Minulla, ongelmallisessa perheessä kasvaneella, loppui mt-ongelmista kärsivien kanssa seurustelu siihen, kun puoliso teki itsemurhan. Sen jälkeen olen valinnut seurani tarkasti.

Hmm. Monet narsistin lapset kärsivät mt-ongelmista aikuisina... Joten jos haluat demonisoida mielenterveyden häiriöitä, tee se jossain toisessa ketjussa. Kiitos.

Tokihan asian voisi toisinkin ilmaista, mutta minä myös olen sillä kannalla että tietynlaisista persoonallisuushäiriöisistä pyrin pysymään kaukana loppuikäni.

Olkoot olemassa ja tehkööt mitä tekevät, mutta minä en halua enää mitään sellaista elämääni.

Ja mielenterveysongelma EI OLE persoonallisuushäiriö. Syöpä kuule pääsi.

Persoonallisuushäiriöt ovat yleensä yhteydessä mielenterveysongelmiin. Minulla esimerkiksi on masennus, mutta diagnoosiin on myös kirjattu minulla olevan piirteitä tunne-elämältään epävakaasta persoonallisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistillahan on erilaisia lapsia. On se syntipukki ja se lellikki. Minä kasvoin perheessä jossa äiti on narsisti ja isosiskoni peri narsismin. Minä olin isosiskolleni se syntipukki. En osannut tehdä mitään oikein.

Narsismia ei peritä. Se syntyy, jos ihmisen tarpeisiin ei vastata vauvna, eikä vajetta korjata myöhemmissäkään kehitysvaiheissa. Sen sijaan narsistin käytösmalli periytyy opittuna, mutta siitä voi oppia pois, joskin ihminen tarvitsee siihen tukea ja halua prosessoida asiaa, eli hänen tulisi saada käytännössä havaita, miksi hänen oppimansa toimintamallit ovat haitallisia.

Narsisti ei sitä tajua, vaikka kuka miten lempeästi tai lujasti tahansa selittäisi, mutta narsistin uhri, joka ei itse ole narsisti, voi kyllä tajuta asian.

t.kristallikissa

Kyllä narsismi on nykytiedon valossa valitettavasti periytyvää, aika vahvastikin vieläpä.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3606922/

Tuossa nyt esimerkkinä yksi aiheesta tehty tutkimus, tuon paperin lähteistä löytyy lisää jos kiinnostaa.

Siten ainakin periytyvää, kun lapsia syntyy tunne- ja empatiakylmille äideille. Eikä vauva saa äidiltä sitä mitä tarvitsisi ensimmäisen puolen vuoden aikana.  Tunne- ja kasvatusperinnöllistä. Lähdelinkkiä suomeksi kiitosta.

Jos olisit lukenut tuon linkin niin olisit huomannut että siinä oli tutkittu kaksosia joilla ei ole yhteistä kasvuympäristöä eli nimenomaan geneettistä periytymistä. Suomalaista tutkimusta narsismista lienee vähän tai ei ollenkaan, joten joudut kyllä lukemaan englanniksi jos asia kiinnostaa.

Kasvuympäristö on eri asia kuin geneettinen periytymä.

Ymmärrätkö sinä ollenkaan niin mielellään tutkitaan kaksosia kun tutkitaan geneettistä periytymistä?

Niin mielellään voit julkaista oman tutkimuksesi, englanniksi tietysti.

Jaa kännykkä nielaisi näköjään yhden sanan.

Ymmärrätkö sinä ollenkaan miksi niin mielellään tutkitaan kaksosia kun tutkitaan geneettistä periytymistä?

Onko sinulla mielellään ylimysvaihe menossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ex:ni on narsisti" huutelijoita on niin monta, missä sitten heidän lapsensa ovat? Miksi niin harva tunnustaa olevansa narsistin lapsi? Huhuu, missä te olette sielunsisaret ja -veljet?

Olen lähes molempia. Kutsun isääni ja eksääni narsistisiksi, en narsisteiksi. Eivät he ole pahimmasta päästä. Mutta enhän ikinä olisi löytänyt kontrolloivaa ja kaikkitietävää miestä, jos se ei olisi resonoinut lapsuuteni kanssa.

Hyvin menee nykyään. Itse ”paranin” 40 +. Enää en vedä narsisteja puoleeni.

Minulla, ongelmallisessa perheessä kasvaneella, loppui mt-ongelmista kärsivien kanssa seurustelu siihen, kun puoliso teki itsemurhan. Sen jälkeen olen valinnut seurani tarkasti.

Hmm. Monet narsistin lapset kärsivät mt-ongelmista aikuisina... Joten jos haluat demonisoida mielenterveyden häiriöitä, tee se jossain toisessa ketjussa. Kiitos.

Tokihan asian voisi toisinkin ilmaista, mutta minä myös olen sillä kannalla että tietynlaisista persoonallisuushäiriöisistä pyrin pysymään kaukana loppuikäni.

Olkoot olemassa ja tehkööt mitä tekevät, mutta minä en halua enää mitään sellaista elämääni.

Ja mielenterveysongelma EI OLE persoonallisuushäiriö. Syöpä kuule pääsi.

Persoonallisuushäiriöt ovat yleensä yhteydessä mielenterveysongelmiin. Minulla esimerkiksi on masennus, mutta diagnoosiin on myös kirjattu minulla olevan piirteitä tunne-elämältään epävakaasta persoonallisuudesta.

Ja olen oikein tyytyväinen siitä, että Kelan korvaamassa terapiassa etsitään molempiin asioihin ratkaisuja ja keinoja toimia itsensä kanssa paremmin. Ehkä vielä joskus kummatkin ovat historiaa, sekä merkit persoonallisuushäiriöstä että masennus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistillahan on erilaisia lapsia. On se syntipukki ja se lellikki. Minä kasvoin perheessä jossa äiti on narsisti ja isosiskoni peri narsismin. Minä olin isosiskolleni se syntipukki. En osannut tehdä mitään oikein.

Narsismia ei peritä. Se syntyy, jos ihmisen tarpeisiin ei vastata vauvna, eikä vajetta korjata myöhemmissäkään kehitysvaiheissa. Sen sijaan narsistin käytösmalli periytyy opittuna, mutta siitä voi oppia pois, joskin ihminen tarvitsee siihen tukea ja halua prosessoida asiaa, eli hänen tulisi saada käytännössä havaita, miksi hänen oppimansa toimintamallit ovat haitallisia.

Narsisti ei sitä tajua, vaikka kuka miten lempeästi tai lujasti tahansa selittäisi, mutta narsistin uhri, joka ei itse ole narsisti, voi kyllä tajuta asian.

t.kristallikissa

Kyllä narsismi on nykytiedon valossa valitettavasti periytyvää, aika vahvastikin vieläpä.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3606922/

Tuossa nyt esimerkkinä yksi aiheesta tehty tutkimus, tuon paperin lähteistä löytyy lisää jos kiinnostaa.

Siten ainakin periytyvää, kun lapsia syntyy tunne- ja empatiakylmille äideille. Eikä vauva saa äidiltä sitä mitä tarvitsisi ensimmäisen puolen vuoden aikana.  Tunne- ja kasvatusperinnöllistä. Lähdelinkkiä suomeksi kiitosta.

Jos olisit lukenut tuon linkin niin olisit huomannut että siinä oli tutkittu kaksosia joilla ei ole yhteistä kasvuympäristöä eli nimenomaan geneettistä periytymistä. Suomalaista tutkimusta narsismista lienee vähän tai ei ollenkaan, joten joudut kyllä lukemaan englanniksi jos asia kiinnostaa.

Kasvuympäristö on eri asia kuin geneettinen periytymä.

Ymmärrätkö sinä ollenkaan niin mielellään tutkitaan kaksosia kun tutkitaan geneettistä periytymistä?

Niin mielellään voit julkaista oman tutkimuksesi, englanniksi tietysti.

Jaa kännykkä nielaisi näköjään yhden sanan.

Ymmärrätkö sinä ollenkaan miksi niin mielellään tutkitaan kaksosia kun tutkitaan geneettistä periytymistä?

Onko sinulla mielellään ylimysvaihe menossa?

Sinulla on ainakin idioottivaihe menossa tai ehkä se on sinulle pysyvä tila, mene ja tiedä.

Olen väkivaltaisen, sadistisen narsisti-isän lapsi. Olen lukenut kutakuinkin kaikki kirjat mitä narsismista löytää, myös englanninkielisiä tutkimuksia verkosta ja yliopistojen sivuilta. Kaikkiin näihin kirjoihin/artikkeleihin/tutkimuspapereihin verrattuna Viljamaan kirja on HUONO. Siinä hymistellään, esitellään näkökulmia. Mutte ei VAHINGOSSAKAAN olla ratkaisukeskeisiä tai opasteta eteenpäin asian käsittelyssä. Tuollaista ei kannata lukea, tulee vaan äkäiseksi. Mieluummin sellaista missä on jotain konkreettisia ohjeita elämänlaadun parantamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Narsistivanhempi ei anna nuorelle, eikä aikuiselle lapselleen rahaa siksi, että lapsi tarvitsisi sitä elämässä etenemiseen. Elämän vastoinkäymisiin narsisti reagoi lapseensa hymähtäen tai sanoen, että ei minulle ainakaan tapahtunut noin, mitäs teit niin, tai puolustaen aina ongelmien vastapuolta.

Näin on, vanhempani ovat antaneet rahaa oman huonon omantuntonsa hyvittelemiseksi, mutta todellisissa ongelmissa ovat mielellään jättäneet "reippaasti itse selviytymään", yleensä vielä "vastapuolelle" asettuen. Vanhempi näkee minut vain itsensä jatkeena, joka sopivan tilaisuuden tullen voidaan liittää itseen, mutta muulloin pidetään henkisesti etäällä. Pari esimerkkiä:

Poikaystävä on jättänyt minut, mutta vanhempi on lähinnä huolissaan, miten se poika nyt pärjää, kun en ole hänestä huolehtimassa. Minun suruni kuitataan nopeasti, "lopeta itkeminen."

Työnantaja maksaa liian pientä palkkaa, mutta vika on minun, enkä tietenkään ansaitse enempää. Vanhempi tekee selväksi kuinka paljon enemmän hän tienaa kuin minä. Hän on siis paljon parempi työntekijä.

Naisille sopii parhaiten "naisten työt" ja kotona piti olla kuuliainen, muuten tuli rangaistus. Naisvaltaiselle "kuuliaisuutta" vaativalle alalle kouluttauduttuani olin kuitenkin totaalinen pettymys (vaikka minut oli kasvatettu siihen rooliin).

Iloisella ja innostuneella tuulella sain osakseni ivaa "lapsenomaisuudesta", halveksivaa naureskelua. Sitten masentuneena olin vain heikko, joka oli kohtalonsa ansainnut.

Koskaan ei kysy, mitä minulle kuuluu. Tapaamisilla pitää ihailla hänen saavutuksiaan ja kuunnella pitkiä saarnoja. Tavalliset pohdiskelevat keskustelut eivät onnistu, koska vanhempi poistuu välittömästi paikalta.

Vanhemman on vaikea myötäelää ilonaiheita, joita tunnen. Hän itse osoittaa ne kohdat, joissa voi iloita kanssani. En tietenkään tule niitä koskaan saavuttamaan.

Näin mainittuna nämä eivät ehkä kuulosta niin kummoisilta asioilta, mutta kun koko lapsuus ja nuoruus on tällaisen "kamppailun" sävyttämä, siitä tulee osa persoonaa.

Omia (ehkä narsistista) pelkojani ja ongelmiani:

Voimakas auktoriteettien pelko; en kuitenkaan onnistu koskaan riittävän hyvin, joudun nöyryytetyksi. Olen aina huonompi kuin muut. Arvoni ihmisenä riippuu suorituksistani.

Vaikeus luottaa siihen, että minusta pidetään omana itsenäni. Olen vakava ja huumorintajuton, koska pelkään jatkuvasti muiden hylkäämistä.

Koitan päästä mukaan toisia mielistellä, koska omat mielipiteeni ovat kuitenkin huonoja. Mielistely on kuitenkin epäaitoa ja muut huomaavat sen. En tiedä mitä itse haluan, koska ne asiat ovat olleet vahvasti kiellettyjä ja toisarvoista.

Viihdyn liian hyvin yksin, koska vaikka haluaisin olla ystävien seurassa, koen olevani liian "huono" siihen. Yksinäisyys aiheuttaa lisää ongelmia.

Olen kouluttautunut alalle, joka ei sovi minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistivanhempi ei anna nuorelle, eikä aikuiselle lapselleen rahaa siksi, että lapsi tarvitsisi sitä elämässä etenemiseen. Elämän vastoinkäymisiin narsisti reagoi lapseensa hymähtäen tai sanoen, että ei minulle ainakaan tapahtunut noin, mitäs teit niin, tai puolustaen aina ongelmien vastapuolta.

Näin on, vanhempani ovat antaneet rahaa oman huonon omantuntonsa hyvittelemiseksi, mutta todellisissa ongelmissa ovat mielellään jättäneet "reippaasti itse selviytymään", yleensä vielä "vastapuolelle" asettuen. Vanhempi näkee minut vain itsensä jatkeena, joka sopivan tilaisuuden tullen voidaan liittää itseen, mutta muulloin pidetään henkisesti etäällä. Pari esimerkkiä:

Poikaystävä on jättänyt minut, mutta vanhempi on lähinnä huolissaan, miten se poika nyt pärjää, kun en ole hänestä huolehtimassa. Minun suruni kuitataan nopeasti, "lopeta itkeminen."

Työnantaja maksaa liian pientä palkkaa, mutta vika on minun, enkä tietenkään ansaitse enempää. Vanhempi tekee selväksi kuinka paljon enemmän hän tienaa kuin minä. Hän on siis paljon parempi työntekijä.

Naisille sopii parhaiten "naisten työt" ja kotona piti olla kuuliainen, muuten tuli rangaistus. Naisvaltaiselle "kuuliaisuutta" vaativalle alalle kouluttauduttuani olin kuitenkin totaalinen pettymys (vaikka minut oli kasvatettu siihen rooliin).

Iloisella ja innostuneella tuulella sain osakseni ivaa "lapsenomaisuudesta", halveksivaa naureskelua. Sitten masentuneena olin vain heikko, joka oli kohtalonsa ansainnut.

Koskaan ei kysy, mitä minulle kuuluu. Tapaamisilla pitää ihailla hänen saavutuksiaan ja kuunnella pitkiä saarnoja. Tavalliset pohdiskelevat keskustelut eivät onnistu, koska vanhempi poistuu välittömästi paikalta.

Vanhemman on vaikea myötäelää ilonaiheita, joita tunnen. Hän itse osoittaa ne kohdat, joissa voi iloita kanssani. En tietenkään tule niitä koskaan saavuttamaan.

Näin mainittuna nämä eivät ehkä kuulosta niin kummoisilta asioilta, mutta kun koko lapsuus ja nuoruus on tällaisen "kamppailun" sävyttämä, siitä tulee osa persoonaa.

Omia (ehkä narsistista) pelkojani ja ongelmiani:

Voimakas auktoriteettien pelko; en kuitenkaan onnistu koskaan riittävän hyvin, joudun nöyryytetyksi. Olen aina huonompi kuin muut. Arvoni ihmisenä riippuu suorituksistani.

Vaikeus luottaa siihen, että minusta pidetään omana itsenäni. Olen vakava ja huumorintajuton, koska pelkään jatkuvasti muiden hylkäämistä.

Koitan päästä mukaan toisia mielistellä, koska omat mielipiteeni ovat kuitenkin huonoja. Mielistely on kuitenkin epäaitoa ja muut huomaavat sen. En tiedä mitä itse haluan, koska ne asiat ovat olleet vahvasti kiellettyjä ja toisarvoista.

Viihdyn liian hyvin yksin, koska vaikka haluaisin olla ystävien seurassa, koen olevani liian "huono" siihen. Yksinäisyys aiheuttaa lisää ongelmia.

Olen kouluttautunut alalle, joka ei sovi minulle.

Aivan kuin minun tekstiäni. Otan osaa. Voimia sinulle, jotta jaksat eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistivanhempi ei anna nuorelle, eikä aikuiselle lapselleen rahaa siksi, että lapsi tarvitsisi sitä elämässä etenemiseen. Elämän vastoinkäymisiin narsisti reagoi lapseensa hymähtäen tai sanoen, että ei minulle ainakaan tapahtunut noin, mitäs teit niin, tai puolustaen aina ongelmien vastapuolta.

Näin on, vanhempani ovat antaneet rahaa oman huonon omantuntonsa hyvittelemiseksi, mutta todellisissa ongelmissa ovat mielellään jättäneet "reippaasti itse selviytymään", yleensä vielä "vastapuolelle" asettuen. Vanhempi näkee minut vain itsensä jatkeena, joka sopivan tilaisuuden tullen voidaan liittää itseen, mutta muulloin pidetään henkisesti etäällä. Pari esimerkkiä:

Poikaystävä on jättänyt minut, mutta vanhempi on lähinnä huolissaan, miten se poika nyt pärjää, kun en ole hänestä huolehtimassa. Minun suruni kuitataan nopeasti, "lopeta itkeminen."

Työnantaja maksaa liian pientä palkkaa, mutta vika on minun, enkä tietenkään ansaitse enempää. Vanhempi tekee selväksi kuinka paljon enemmän hän tienaa kuin minä. Hän on siis paljon parempi työntekijä.

Naisille sopii parhaiten "naisten työt" ja kotona piti olla kuuliainen, muuten tuli rangaistus. Naisvaltaiselle "kuuliaisuutta" vaativalle alalle kouluttauduttuani olin kuitenkin totaalinen pettymys (vaikka minut oli kasvatettu siihen rooliin).

Iloisella ja innostuneella tuulella sain osakseni ivaa "lapsenomaisuudesta", halveksivaa naureskelua. Sitten masentuneena olin vain heikko, joka oli kohtalonsa ansainnut.

Koskaan ei kysy, mitä minulle kuuluu. Tapaamisilla pitää ihailla hänen saavutuksiaan ja kuunnella pitkiä saarnoja. Tavalliset pohdiskelevat keskustelut eivät onnistu, koska vanhempi poistuu välittömästi paikalta.

Vanhemman on vaikea myötäelää ilonaiheita, joita tunnen. Hän itse osoittaa ne kohdat, joissa voi iloita kanssani. En tietenkään tule niitä koskaan saavuttamaan.

Näin mainittuna nämä eivät ehkä kuulosta niin kummoisilta asioilta, mutta kun koko lapsuus ja nuoruus on tällaisen "kamppailun" sävyttämä, siitä tulee osa persoonaa.

Omia (ehkä narsistista) pelkojani ja ongelmiani:

Voimakas auktoriteettien pelko; en kuitenkaan onnistu koskaan riittävän hyvin, joudun nöyryytetyksi. Olen aina huonompi kuin muut. Arvoni ihmisenä riippuu suorituksistani.

Vaikeus luottaa siihen, että minusta pidetään omana itsenäni. Olen vakava ja huumorintajuton, koska pelkään jatkuvasti muiden hylkäämistä.

Koitan päästä mukaan toisia mielistellä, koska omat mielipiteeni ovat kuitenkin huonoja. Mielistely on kuitenkin epäaitoa ja muut huomaavat sen. En tiedä mitä itse haluan, koska ne asiat ovat olleet vahvasti kiellettyjä ja toisarvoista.

Viihdyn liian hyvin yksin, koska vaikka haluaisin olla ystävien seurassa, koen olevani liian "huono" siihen. Yksinäisyys aiheuttaa lisää ongelmia.

Olen kouluttautunut alalle, joka ei sovi minulle.

Aivan kuin minun tekstiäni. Otan osaa. Voimia sinulle, jotta jaksat eteenpäin.

Kiitos ja samoin sinne!

Minä suosittelen Narsistin lapsena-kirjan lukemista.  Sain siitä vahvuutta.

Vierailija kirjoitti:

Olen väkivaltaisen, sadistisen narsisti-isän lapsi. Olen lukenut kutakuinkin kaikki kirjat mitä narsismista löytää, myös englanninkielisiä tutkimuksia verkosta ja yliopistojen sivuilta. Kaikkiin näihin kirjoihin/artikkeleihin/tutkimuspapereihin verrattuna Viljamaan kirja on HUONO. Siinä hymistellään, esitellään näkökulmia. Mutte ei VAHINGOSSAKAAN olla ratkaisukeskeisiä tai opasteta eteenpäin asian käsittelyssä. Tuollaista ei kannata lukea, tulee vaan äkäiseksi. Mieluummin sellaista missä on jotain konkreettisia ohjeita elämänlaadun parantamiseksi.

Viljamaan kirjan lopussa on konkreettisia ohjeita. Kukin tekee lopputyön itselleen sopivalla tavalla.

Tärkein ohje narsistin lapsena selviytymiseen on ollut "opi epäilemään narsistia, vaikka hän on vanhempasi, älä usko kaikkea, säilytä persoonallisuutesi". Kynnys ajatukseen oli korkea, koska kulttuurissamme oli opetettu "äitiin voi aina luottaa, äiti tietää kaiken, äiti on rakkain maan päällä", huolimatta millainen äiti on lapselleen. Samoin ohje "tunnista alistaja, hankkiudu pois tuhoavista ihmissuhteista" johti hyvään ratkaisuun.

Kun narsisti on narsistin uhri, voiko narsisti itse parantua?

Vaikeaa se on.

Vierailija kirjoitti:

Tärkein ohje narsistin lapsena selviytymiseen on ollut "opi epäilemään narsistia, vaikka hän on vanhempasi, älä usko kaikkea, säilytä persoonallisuutesi". Kynnys ajatukseen oli korkea, koska kulttuurissamme oli opetettu "äitiin voi aina luottaa, äiti tietää kaiken, äiti on rakkain maan päällä", huolimatta millainen äiti on lapselleen. Samoin ohje "tunnista alistaja, hankkiudu pois tuhoavista ihmissuhteista" johti hyvään ratkaisuun.

Tämä on hyvä ohje. Mutta mistä löytäisi niitä hyviä ihmissuhteita tilalle? Oma sietokyky huonon käytöksen suhteen alkaa olla nollassa. Pelkään joutuvani olemaan yksin loppuelämäni.