Olenko jotenkin poikkeuksellisen aikuinen ikäisekseni

Tässä nimenomaan ei ollut kyse mistään saavutuksista (kiva, jos otat lapset saavutuksina) vaan siitä, että toisessa ketjussa oli vallalla näkemys, että alle 30-vuotias on joku "kakara" eikä kykene vastuulliseen vanhemmuuteen, tai vähintäänkin pilaa elämänsä lapsilla.- Tässä ketjussa toin vain esiin, että näin se ei todellakaan useimmiten ole. Ja ei todellakaan ole minulle ongelma, jos joku asuu kimppakämpässä ja ei ole lapsia. ap 

"Poikkeuksellisen aikuinen" ihminen ei koe tarvetta tehdä tällaisia aloituksia.

Vierailija kirjoitti:

"Poikkeuksellisen aikuinen" ihminen ei koe tarvetta tehdä tällaisia aloituksia.

No pointtinahan oli nimenomaan, että koen olevani aikuinen ja kannan vastuuni kuin aikuinen, mutta av:lla ilmeisesti kuvitellaan, että jokainen alle 30-vuotiaana lapsensa saanut on jokin teiniäiti. ap

Kateutta täällä vaan podetaan. Arvaas mitä minä olen saanut kestää? 26v, kohta maisteri, 2 lasta, 2 koiraa, omakotitalo, pari autoa ja moottoripyörää, kesämökki, töissä olen ollut koko ajan ja mies on duunari. Olen teini, suorittaja, olisi kuulemma pitänyt matkustella jne. Jos olen 26v saanut toteuttaa kaikki mistä unelmoin, olen kuulemma unelmoinut väärin ja olisi pitänyt tehdä muuta. Ei täältä kannata mielipiteitä lukea, ne on yksinkertaisesti vääriä. Kivalle kuulostaa sinun elämäsi, eletään me juuri niinkuin halutaan ja eläkööt muut juuri niinkuin haluaa. :)

Et ole poikkeuksellisen aikuinen, vaan ihan juuri ikäisesi, kun pohdit aikuisuuttasi vertailemalla itseäsi muihin ja kyselemällä asiaa täältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole poikkeuksellinen. Minä olen 29-vuotias, minulla on yliopistotutkinto, farmariauto, omistusrivitaloasunto, 2 lasta, aviomies ja työkokemustakin jo kertynyt yli 3 vuotta, vaikka juuri nyt olenkin työttömänä. Kyllä sitä vain ehtii alle kolmekymppisenäkin jos vain on sopiva tilanne.

Olen samaa mieltä! Itse koen, että tunnen monia samassa elämäntilanteessa olevia. Av-palstan kommenttien mukaan alle 30v. on ilmeisesti joidenkin mielestä joku lapsi.. ap

Täällä av:lla myös kuvitellaan, että me olisimme jotenkin kateellisia niille, jotka lykkäävät lasten hankintaa 35-vuotiaiksi, tai niille jotka jäävät kokonaan lapsettomiksi. Minä olen todella tyytyväinen elämääni. Olen saavuttanut jo lähes kaiken mistä olen haaveillut, enkä ole vielä edes 30 vuotta. On ihanaa kun on omistusasunto, jonka voi sisustaa mielensä mukaan. Lainaa maksamalla kerryttää omaisuutta, eikä rahat mene hukkaan niinkuin vuokraa maksaessa. Farmariautolla on helppoa ajella minne haluaa, eikä tarvitse hytistä bussipysäkillä. Lapset tuovat sisältöä elämään, eikä sitä tarvitse etsiä juhlimisesta. Ei tarvitse miettiä mitään miesjuttuja, kun on hyvä työssäkäyvä kotitöitä tekevä ja kaikinpuolin täydellinen aviomies napattuna.

Tämä oli vähän kärjistettyä, mutta totta kuitenkin.

T: nro 8

Siinä tyytyväisessä kuplassasi sitten elelet seuraavat vuosikymmenet ja arvosi muuttuvat vuosi vuodelta konservatiivisemmiksi. Hyvästi ihmisenä kehittyminen ja henkinen+älyllinen kasvu, yhteiskunnallinen pohdiskelu, kaikki maailmanparannus ja ideologiat. Kunhan on se farmariauto ja sisustus ja lapsilla hyvät harrastukset...

Minä nimenomaan inhoan kaikenlaista maailman parannusta, henkistä kasvua ym. mitä minä pidän ihan höpön löpönä. Olen perinteinen ihminen joka kannattaa konservatiivisia arvoja. Olen myös varmasti mielestäsi tylsä. Minä pidän tällaisesta elämästä. Olen valinnut asuinalueeksikin sellaisen alueen missä on vain omistusasuntoja, jotta mikään ei häiritsisi kuplaani.

T: nro 8

Vierailija kirjoitti:

Tässä nimenomaan ei ollut kyse mistään saavutuksista (kiva, jos otat lapset saavutuksina) vaan siitä, että toisessa ketjussa oli vallalla näkemys, että alle 30-vuotias on joku "kakara" eikä kykene vastuulliseen vanhemmuuteen, tai vähintäänkin pilaa elämänsä lapsilla.

Sä olet mennyt Ikiksen provoon.

No just nämä omasta mielestään aikuiset ovat loppujen lopuksi kaikista vähiten aikuisia.

En kyllä tajua että mitä hienoa on alle kolmekymppisenä olla saavutettuna lapset, opiskelut, omakotitalot, farmariautot, kissat, koirat ym.ym.ym.

Muutaman vuoden päästä iskee kolmenkympinkriisi kun elämä on tyhjää kun kaikki on jo eikä mikään tunnu millekään. Kriisit kyllä onneksi kasvattaa ja saa tajuamaan että aikuisuus ei ole saavutuksia tai suorituksia.

No, ihminen itsenäistyy vanhemmistaan 28-30- vuotiaana. Tutkimusten valossa et ole vielä täysin aikuinen.