Lue keskustelun säännöt.
Miksi synnyttäneen äidin seksielämä on Suomessa tabu?
19.01.2016 |
Miksi synnyttäneen äidin seksielämä on Suomessa tabu? Olen raskaana ja mistään en saa tukea, en todenmukaisia vastauksia enkä mitään siihen, mitä seksielämä tulee olemaan synnytyksen jälkeen. Olen juuri muuttanut Suomeen takaisin (olin pitkään ulkomailla töissä) ja edellisen kotimaani naispuoleiset ystäväni ovat saaneet aivan päinvastaista kohtelua! Siellä jopa otetaan ammattilaisen puolesta seksiasiat esille ja niistä keskustellaan ja ymmärretään seksi osaksi naisen identiteettiä ja tärkeäksi osaksi parisuhdetta.
Tälläkin palstalla olen törmännyt käsittämättömään syyllistämiseen, että seksi ei saisi olla enää tärkeää, kun on äiti. Meillä on miehen kanssa ollut aina hyvin seksuaalinen suhde ja itselleni se seksi on huipputärkeää. Nautin siitä, kiihotun helposti (miehestäni), saan orgasmeja. Se on suhteemme liima. Olemme ensisijaisesti mies ja nainen. Kun esitän huoleni siitä, mitä alapäälle käy ja kuinka nopeasti voi taas seksiä harrastaa, en saa vastauksia edes henkilökunnalta! Mitä nämä tällaiset vastaukset oikein ovat "sitten, kun sulla on se vauva, niin et sitä enää mieti", "et ole kypsä äidiksi, jos tollaista mietit", "mitä sä oot menny tekemään lapsen miehen kanssa, jolle seksi on tärkeää"
Mitä ihmettä? Ihan kuin tässä olisi vain kaksi vaihtoehtoa; joko olen urhi, jonka miehelle vain seksi on tärkeää ja minun tulisi vaatia mieheni selibaattiin vähintään seuraavaksi puoleksi vuodeksi ja miehen tulee olla tästä iloinen, tai se ei minua rakasta. Ei pidä paikkansa. Tai toinen vaihtoehto: olen epätoivoinen lunttu, joka mennyt hankkiutumaan raskaaksi, enkä ymmärrä, ettei seksuaalisuus voi enää olla osa identiteettiäni, kun olen äiti"
Jos en saa mitään vastauksia edes henkilökunnalta, päädyn sektioon. Pelkopolillakin aihe on hirveä tabu, jossa lähinnä tuomitaan, esitellään tilastoja ja aiheutetaan lisää ahditusta. Oletteko törmänneet samaan ja mitä ihmettä tämä oikein on?
Kommentit (47)
Tai sitten otat asiat liian kirjaimellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole kohdannut tuollaista suhtautumista.
No voisinko sitten saada realistisen kuvauksen seksielämästä vauvan jälkeen eikä mitään kaunistelua?
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten otat asiat liian kirjaimellisesti.
Tarkenna toki?
Mä olin itse osannut ottaa asioista selvää, ja tiesin, että suurimmassa osassa tapauksista seksualisuus vain paranee, kun on synnyttänyt. Toki on tapauksia, jossa kaikki meneekin päin peetä, mutta ne on harvassa.
t: neljän äiti
Koska synnyttänyt nainen ei voi olla seksuaalisesti haluttava? Eihän vanhustenkaan seksuaalisuudesta juuri puhuta, koska vanhukset eivät le yleisesti ottaen haluttavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kohdannut tuollaista suhtautumista.
No voisinko sitten saada realistisen kuvauksen seksielämästä vauvan jälkeen eikä mitään kaunistelua?
Miten mistään, jonka jokainen kokee ihan omakohtaisesti, voi antaa realistista kuvausta?
t: 5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska Suomessa on vielä vahvasti vallalla häveliäisyys, mitä tulee seksielämään. Nykyään monet saavat lapsia vasta lähemmäs 30-vuotiaina ja monella saattaa olla epärealistiset toiveet tai odotukset seksielämästä ja parisuhteesta heti synnytyksen jälkeen. Myöskään terveydenhoitohenkilökunnalla ei ole riittävästi tietoa tai taitoa seksuaalisuudesta puhumiseen, minkä olet itsekin huomannut.
Jos et pääse puusta pitkälle kohtaamiesi ammattilaisten kanssa, niin onneksi hyvää ja asiantuntevaa palvelua saa esim. Väestöliiton (http://www.vaestoliitto.fi/seksuaalisuus/) tai Sexpon (http://www.sexpo.fi/neuvonta/) kautta.
Jaa. Itse synnytin 6vuotta sitten. Olin silloin 18-vuotias. Kyllä meillä on vaan seksiä siitä saakka riittänyt. En kyllä ymmärrä tuota maha roikkuu, tissit roikkuu ja pillu venyy juttuja. Joo, venyyhän se kun vauva tulee ulos,mutta kyllä se sitten palautuikin :D Että niin. Eikä minun tissit alkanut roikkumaan. Ovat b-kupit ja kiinteät edelleen. Aina sanotaan että synnyttäneen rinnat ovat kamalat eikä mies halua niihin koskea. Oman kokemukseni mukaan sekin on kakkapuhetta. Samoin vatsa on litteä eikä siihen jäänyt mitään nahkaa roikkumaan.
Toki käyn salilla ja ratsastan, mutta lapsen syntymän jälkeen en ekan vuoden aikana tehnyt muuta kuin kävelin vaunulenkeillä päivittäin n.6 km, kauppaan ja takaisin..
Että niin. Ja raskausarvetkin estät rasvaamalla koko kropan aamuin illoin (ekoista raskausviikoista alkaen) vauvaöljyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En synnyttäisi missään tapauksessa alakautta, mutta tuskin sinunkaan kannattaa tussa tilanteessa. Jos välilihasi repeää peräaukkoon asti, kokisit siitä varmasti tavallista suurempaa katkeruutta. Todennäköisyys on toki pieni, mutta riski koostuu todennäköisyyksien lisäksi aina seurauksista. Jos seuraukset ovat mahdottomia hyväksyä ja vaihtoehto löytyy, ei riskiä kannata ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin itse osannut ottaa asioista selvää, ja tiesin, että suurimmassa osassa tapauksista seksualisuus vain paranee, kun on synnyttänyt. Toki on tapauksia, jossa kaikki meneekin päin peetä, mutta ne on harvassa.
t: neljän äiti
Mutta kuinka harvassa? haluan tietää oikeasti lukuja ja todennäköisyyksiä? Tiedän, etten ole valmis luopumaan tässä iässä seksistä, seksuaalisuudesta ja sitä kautta onnellisuudestani lopunelämäksi. haluan tietää riskit siihen, että menetän täysin itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kohdannut tuollaista suhtautumista.
No voisinko sitten saada realistisen kuvauksen seksielämästä vauvan jälkeen eikä mitään kaunistelua?
No, mulla on takana kolme raskautta ja synnytystä (kaikki sektioita tosin, eli jonkun mielestähän mä en ole edes äiti..) mutta siis: toipuminen noista kolmesta raskaudesta oli joka kerta ihan erilaista niin seksin, kuin kaiken muunkin suhteen. Ja sitten on se kaikki muu, mitä elämässä tapahtuu, joka vaikuttaa seksuaalisuuteen (varsinkin halukkuuteen) myös. Ei sulle kukaan pysty tuohon kysymykseen vastaamaan, täysin yksilöllistä ja vielä tapauskouhtaistakin. Synnytä nyt se vauva ensin ja pohdi sitä synnytyksen jälkeistä elämää vasta sitten. Jos et halua, että mikään muuttuu, älä muuta mitään (= hankki lasta) mutta tuo neuvo taitaa tulla vähän myöhään?
Vierailija kirjoitti:
Koska Suomessa on vielä vahvasti vallalla häveliäisyys, mitä tulee seksielämään. Nykyään monet saavat lapsia vasta lähemmäs 30-vuotiaina ja monella saattaa olla epärealistiset toiveet tai odotukset seksielämästä ja parisuhteesta heti synnytyksen jälkeen. Myöskään terveydenhoitohenkilökunnalla ei ole riittävästi tietoa tai taitoa seksuaalisuudesta puhumiseen, minkä olet itsekin huomannut.
Jos et pääse puusta pitkälle kohtaamiesi ammattilaisten kanssa, niin onneksi hyvää ja asiantuntevaa palvelua saa esim. Väestöliiton (http://www.vaestoliitto.fi/seksuaalisuus/) tai Sexpon (http://www.sexpo.fi/neuvonta/) kautta.
Kiitos, tämä vastaus oli mahtava! Otamme miehen kanssa tuonne yhteyttä ja toivotaan, että päästään juttelemaan. Olen huomannut saman häveliäsiyyden, mikä täällä Suomessa hämentää suuresti. Entisessä kotimaassani puhuttiin seksistä avoimesti ystävieni kanssa... kaduttaa, että tulin takaisin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole törmännyt tuollaiseen suhtautumiseen, vaan kätilöt ja terveydenhoitaja neuvolassa puhuivat asiasta mielestäni ihan avoimesti. Minä voin kertoa sinulle kuitenkin oman kokemukseni:
Minulla oli ihan normaali (tosin imukuppiavusteinen) alatiesynnytys, epparia ei tehty mutta repesin hieman. Tikkejä oli ehkä pari (en edes tiedä?), mutta istuminen yms. liikkuminen ei ollut minulle missään vaiheessa ollenkaan vaikeaa.
Ehkä pariin-kolmeen viikkoon synnytyksestä en todellakaan uskaltanut vilkaistakaan alapäähäni, koskeminenkin oli vaikeaa (joskin pakollista hygieniasyistä). Luulin menneeni ihan pilalle ja että alapääni on pelkkää jauhelihaa :D Niiden parin-kolmen viikon aikana taisin ottaa mieheltäni suihin kerran, mutta siinä todella oli muutakin ajateltavaa ihan molemmilla kuin seksi, vaikka seksuaalisia ihmisiä olemme mekin molemmat.
Ehkä kuukausi synnytyksestä uskalsin viimein napata käsipeilin ja vilkaista, ja kas, ei se ollutkaan mitenkään kamalaa, vaan hyvin samanlainen kuin ennenkin synnytystä. Tästä rohkaistuneena uskaltauduimme miehen kanssa kokeilemaan seksiä, joka tosin oli pakko jättää kesken koska sattui liikaa. N. 2 kuukautta synnytyksen jälkeen seksielämämme oli kuitenkin jo kutakuinkin "ennallaan". Toki vauvan jatkuva läsnäolo ja kesken kaiken heräily muuttaa parisuhdetta ja siten seksielämääkin väkisin, mutta noin muuten en koe sen pahemmin muuttuneen vauvaa edeltävästä ajasta. Minulle kävi sinänsä onnekkaasti ettei alapääni vaurioitunut synnytyksessä mitenkään pysyvästi (ulkonäkökin on oikeasti jo aivan entisellään) ja lantiopohjalihaksetkin sai jumpattua jälleen tiukaksi. Seksikerrat ovat harventuneet jonkin verran ihan vain väsymyksen ja kiireen vuoksi, mutta eivät mitenkään dramaattisesti. Niin ja lapsi on nyt vuoden vanha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin itse osannut ottaa asioista selvää, ja tiesin, että suurimmassa osassa tapauksista seksualisuus vain paranee, kun on synnyttänyt. Toki on tapauksia, jossa kaikki meneekin päin peetä, mutta ne on harvassa.
t: neljän äiti
Mutta kuinka harvassa? haluan tietää oikeasti lukuja ja todennäköisyyksiä? Tiedän, etten ole valmis luopumaan tässä iässä seksistä, seksuaalisuudesta ja sitä kautta onnellisuudestani lopunelämäksi. haluan tietää riskit siihen, että menetän täysin itseni.
Tuota, siinä tapauksessa sinun ei olisi kannattanut hankkiutua ollenkaan raskaaksi. Seksin väheneminen, seksuaalisen itsetunnon huononeminen, onnellisuuden väheneminen ja kokemus itsensä menettämisestä ovat vanhemmuuteen liittyviä riskejä synnytystavasta riippumatta. -11
Luulen kuitenkin, että seksielämän paraneminen iän myötä johtuu pikeminkin siitä että osaa aina paremmin huomioida kumppaninsa, eikä niinkäään synnytyksistä. Alatiesynnytyksen jälkeen kannattaa kyllä treenata lantion ja vatsan lihaksia, ei pelkästään seksielämän kannalta, vaan yleisen kehon kunnossapidon kannalta.
P.S. Jos tosiaan uskot tällaisia tabuja olevan, niin käy juttelemassa seksuaaliterapeutin kanssa. Helpottaa kun pääseee estoista.
Vierailija kirjoitti:
No voisinko sitten saada realistisen kuvauksen seksielämästä vauvan jälkeen eikä mitään kaunistelua?
Tässä mun realistiset kuvaukset:
1. lapsi: Pillu repesi ihan kunnolla, imetys takkusi, olin aivan väsynyt ja sekaisin, asuttiin anoppilassa ja tuntui että ihoni on "täynnä vauvaa", eikä tosiaankaan tehnyt yhtään mieli ottaa vastaan kosketusta mieheltä, hyvä että sai kerran päivässä halata vaatteet päällä. Vauva oli poika, joten pippeliä sai tuijotella ja veivata päivisin niin paljon, että miehen vehje lähinnä ärsytti. Jälkitarkastuksessa lääkäri kysyi että miten seksi sujuu ja töksäytin että sille ei ole nyt tarvetta. Seksiä (yhdyntä) harrastettiin ehkä jossain 5 kk:n kohdalla, oli tylsää.
2. lapsi: Muutama repeämä, ei mitään kovin kamalaa. Lapsi oli sairas ja valvoimme ihan koko ajan ja aina jos itse pääsi vaaka-asentoon edes jokseenkin pehmeälle alustalle, nukahti välittömästi. Seksiä (yhdyntä) kokeiltiin varmaan jossain 2 kk:n kohdalla, ei oikein tuntunut missään ja koko ajan pelkäsi että kohta vauva taas huutaa. Olin niin väsynyt, että meinasin saada sydänkohtauksen pienimmästäkin rasahduksesta. Aamulla esikoinen könysi sänkyyn, vauva valvotti yötä päivää. Mikä seksi? Varmaan vasta joskus puolen vuoden jälkeen alkoi paluu kohti normaalia ja lapsen täyttäessä vuoden alkoi terveydentilannekin olla sellainen, että saimme nukuttua ja energiaa riitti muuhunkin kuin hengissä selviämiseen. Seksielämä tuntui paremmalta kuin ennen 2. lasta.
3. lapsi: Muutama repeämä, vauva oli terve ja helppohoitoinen. Seksiä (käsiseksi miehelle) oli tarjolla pian synnytyksen jälkeen. Yhdyntää testattiin jälkivuodon loppumisen jälkeen ja oli ihan jees. Arki lähti rullaamaan toden teolla, kun vauva alkoi kolmikuisena vetää 8-9 tunnin yöunia ja meillä oli iltaisin tovin verran omaa aikaa, plus isommat lapset menevät aamuisin mieluummin katsomaan telkkaria kuin könyävät meidän sänkyymme. Isommat lapset eivät roiku lahkeessa ja vauva on niin helppohoitoinen, että "ihollaolokiintiö" ei tule täyteen joka päivä ennen miehen kotiintuloa. Seksielämä on perusvarmaa ja mukavaa, ei kovin yllätyksellistä, mutta jos meillä olisi esim. enemmän lastenhoitoapua, niin ehkä olisi vähän toisenlaistakin twistiä mukana...
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole törmännyt tuollaiseen suhtautumiseen, vaan kätilöt ja terveydenhoitaja neuvolassa puhuivat asiasta mielestäni ihan avoimesti. Minä voin kertoa sinulle kuitenkin oman kokemukseni:
Minulla oli ihan normaali (tosin imukuppiavusteinen) alatiesynnytys, epparia ei tehty mutta repesin hieman. Tikkejä oli ehkä pari (en edes tiedä?), mutta istuminen yms. liikkuminen ei ollut minulle missään vaiheessa ollenkaan vaikeaa.
Ehkä pariin-kolmeen viikkoon synnytyksestä en todellakaan uskaltanut vilkaistakaan alapäähäni, koskeminenkin oli vaikeaa (joskin pakollista hygieniasyistä). Luulin menneeni ihan pilalle ja että alapääni on pelkkää jauhelihaa :D Niiden parin-kolmen viikon aikana taisin ottaa mieheltäni suihin kerran, mutta siinä todella oli muutakin ajateltavaa ihan molemmilla kuin seksi, vaikka seksuaalisia ihmisiä olemme mekin molemmat.
Ehkä kuukausi synnytyksestä uskalsin viimein napata käsipeilin ja vilkaista, ja kas, ei se ollutkaan mitenkään kamalaa, vaan hyvin samanlainen kuin ennenkin synnytystä. Tästä rohkaistuneena uskaltauduimme miehen kanssa kokeilemaan seksiä, joka tosin oli pakko jättää kesken koska sattui liikaa. N. 2 kuukautta synnytyksen jälkeen seksielämämme oli kuitenkin jo kutakuinkin "ennallaan". Toki vauvan jatkuva läsnäolo ja kesken kaiken heräily muuttaa parisuhdetta ja siten seksielämääkin väkisin, mutta noin muuten en koe sen pahemmin muuttuneen vauvaa edeltävästä ajasta. Minulle kävi sinänsä onnekkaasti ettei alapääni vaurioitunut synnytyksessä mitenkään pysyvästi (ulkonäkökin on oikeasti jo aivan entisellään) ja lantiopohjalihaksetkin sai jumpattua jälleen tiukaksi. Seksikerrat ovat harventuneet jonkin verran ihan vain väsymyksen ja kiireen vuoksi, mutta eivät mitenkään dramaattisesti. Niin ja lapsi on nyt vuoden vanha.
Niin ja siis kroppani ei muuttunut muutenkaan mitenkään radikaalisti, muutama raskauskilo toki jäi (sain ne laihdutettua n. puolessa vuodessa), mutta esim. raskausarpia ei tullut. Tissitkään eivät roiku kun olivat jo valmiiksi niin onnettoman pienet että se olisi kai mahdotonta :D Ulkonäköseikat eivät siis ole vaikuttaneet nekään seksielämään.
Toki jos tulisin nyt uudelleen raskaaksi voisi käydä toisin. Ei näitä kukaan etukäteen tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Luulen kuitenkin, että seksielämän paraneminen iän myötä johtuu pikeminkin siitä että osaa aina paremmin huomioida kumppaninsa, eikä niinkäään synnytyksistä. Alatiesynnytyksen jälkeen kannattaa kyllä treenata lantion ja vatsan lihaksia, ei pelkästään seksielämän kannalta, vaan yleisen kehon kunnossapidon kannalta.
Koskee myös yleisesti raskauden jälkeistä aikaa, koska raskaus tekee hallaa noille lihaksille. Pitäisi treenata jo raskausaikana. Sektio voi vaikeuttaa raskauden jälkeistä treenaamista, joten sikäli alatiesynnytys voi olla parempi valinta.
En ole kohdannut tuollaista suhtautumista.