Minulla on yksi lapsi ja ihana elämä

Ehkä ei kannata tehdä sitä toista. Mun lähipiiristä nähtynä elämä menee täysin uusiksi sen toisen myötä. Kaikki muuttuu vaikeammaksi ja vanhempia kaduttaa. Tämä siis tosiaan minun lähipiirissä. En usko, että kaikilla menee näin. Itsellä vain yksi lapsi ja elämä hyvä näin. En haikaile toista.

Mulla on 2,5 v ja 1 v lapset. Elämä on ihanaa. Lapset on niin söpöjä keskenään. En tekisi lapsia noin isolla ikäerolla. Pieni ikäero on helpompi, kun lapsilla on suurinpiirtein samanlaiset tarpeet, eikä isompi lapsi ole ymmärtänyt olla mustasukkainen, kun ei muunlaista elämää enää muistakaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 2,5 v ja 1 v lapset. Elämä on ihanaa. Lapset on niin söpöjä keskenään. En tekisi lapsia noin isolla ikäerolla. Pieni ikäero on helpompi, kun lapsilla on suurinpiirtein samanlaiset tarpeet, eikä isompi lapsi ole ymmärtänyt olla mustasukkainen, kun ei muunlaista elämää enää muistakaan.

Minä en ole koskaan halunnut lapsia pienellä ikäerolla. Minulla itselläni on veli kahden vuoden ikäerolla ja siinä ei ollut mitään kivaa tai hienoa, yhtä tappelua ja mustasukkaisuutta. Vanhemmat olivat kroonisen väsyneitä. ap

Ja tässä ei nyt ole kysymys siitä, että pitäisikö lapset tehdä pienellä ikäerolla, koska en missään nimessä halua lapsia pienellä ikäerolla. Teen lapsia rakkaudesta ja haluan, että jokainen lapsi on lapsuudessaan se vauva, joka saa paljon huomiota eikä esikoisen tarvitse itsenäistyä liian aikaisin. Minä vain uskon, että on tämän ainokaiseni etu, että hän saa olla ainoa lapsi nämä vauva- ja leikki-ikäisenä olovuodet. Hän voi niin hyvin ja on onnellinen lapsi, oikein kukoistaa. ap

Minulla on lapsia isoilla ikäeroilla ja hyvin on mennyt, lapset ovat tiimi ikäeroista huolimatta. Ihanaa kun on isoja ja pieniä.

Meillä on myös yksi lapsi, joka on nyt n. 2 vuotias. Olen itse 26 ja mies 27. Olemme harkinneet toista lasta, mutta ainakin tällä hetkellä olemme tulleet siihen tulokseen, että yksi lapsi olisi meidän perheelle sopiva. 

Rakastan lastani yli kaiken, mutta myönnän, että hänen kanssaan kaikki ei ole ollut helppoa. On allergioita ja univaikeuksia ja olen välillä ollut tosi väsynyt ja uupunut, vaikka mies onkin paljon auttanut esim. yövalvomisten suhteen. 

Koemme molemmat, että juuri nyt elämä on hieman alkanut helpottuun. Haluamme tulevaisuudessa matkustella, ostaa oman kodin ja sisustaa sen kauniisti, viettää myös aikaa ystäviemme ja omien harrastuksiemme parissa. Samalla haluamme myös antaa kaikkemme lapsellemme ja näin tämä on hyvä.

Toinen lapsi voisi sekoittaa arkea ja pakkaa aivan liikaa! 

marjukka kirjoitti:

Meillä on myös yksi lapsi, joka on nyt n. 2 vuotias. Olen itse 26 ja mies 27. Olemme harkinneet toista lasta, mutta ainakin tällä hetkellä olemme tulleet siihen tulokseen, että yksi lapsi olisi meidän perheelle sopiva. 

Rakastan lastani yli kaiken, mutta myönnän, että hänen kanssaan kaikki ei ole ollut helppoa. On allergioita ja univaikeuksia ja olen välillä ollut tosi väsynyt ja uupunut, vaikka mies onkin paljon auttanut esim. yövalvomisten suhteen. 

Koemme molemmat, että juuri nyt elämä on hieman alkanut helpottuun. Haluamme tulevaisuudessa matkustella, ostaa oman kodin ja sisustaa sen kauniisti, viettää myös aikaa ystäviemme ja omien harrastuksiemme parissa. Samalla haluamme myös antaa kaikkemme lapsellemme ja näin tämä on hyvä.

Toinen lapsi voisi sekoittaa arkea ja pakkaa aivan liikaa! 

Kiva kuulla, minäkin olen 27v., joten aikaa tehdä toinen olisi vielä. Elämä on tällä hetkellä tosi ihanaa yhden lapsen kanssa. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 2,5 v ja 1 v lapset. Elämä on ihanaa. Lapset on niin söpöjä keskenään. En tekisi lapsia noin isolla ikäerolla. Pieni ikäero on helpompi, kun lapsilla on suurinpiirtein samanlaiset tarpeet, eikä isompi lapsi ole ymmärtänyt olla mustasukkainen, kun ei muunlaista elämää enää muistakaan.

Minä en ole koskaan halunnut lapsia pienellä ikäerolla. Minulla itselläni on veli kahden vuoden ikäerolla ja siinä ei ollut mitään kivaa tai hienoa, yhtä tappelua ja mustasukkaisuutta. Vanhemmat olivat kroonisen väsyneitä. ap

Jos sinä et halua, niin ei se tarkoita että joku toinen ei voisi olla eri mieltä. Minä olen tyytyväinen ratkaisuuni ja minunkin elämä on ihanaa. Uskon myös että lapseni elämä on ihanaa, siitäkin huolimatta että sinulla oli huono lapsuus. Minä ja mieheni emme ole väsyneitä.

Minulla on 6v lapsi, enkä tosiaankaan lähtisi tähän elämäntilanteeseen uutta vauvaa hankkimaan! Iso ikäero voi olla hyvä tai huono, ei sitä voi tietää etukäteen, eikä lasten puolesta päättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 2,5 v ja 1 v lapset. Elämä on ihanaa. Lapset on niin söpöjä keskenään. En tekisi lapsia noin isolla ikäerolla. Pieni ikäero on helpompi, kun lapsilla on suurinpiirtein samanlaiset tarpeet, eikä isompi lapsi ole ymmärtänyt olla mustasukkainen, kun ei muunlaista elämää enää muistakaan.

Minä en ole koskaan halunnut lapsia pienellä ikäerolla. Minulla itselläni on veli kahden vuoden ikäerolla ja siinä ei ollut mitään kivaa tai hienoa, yhtä tappelua ja mustasukkaisuutta. Vanhemmat olivat kroonisen väsyneitä. ap

Jos sinä et halua, niin ei se tarkoita että joku toinen ei voisi olla eri mieltä. Minä olen tyytyväinen ratkaisuuni ja minunkin elämä on ihanaa. Uskon myös että lapseni elämä on ihanaa, siitäkin huolimatta että sinulla oli huono lapsuus. Minä ja mieheni emme ole väsyneitä.

Tässä ei nyt kysytty kokemuksia pienistä lapsista pienellä ikäerolla, vaan kokemuksia suuremmista ikäeroista. Muuten ketju täyttyy kohta väsyneistä "meillä on 1,2- ja 3-vuotiaat enkä ole lainkaan väsynyt"-kommenteista. Ei auta minua mitenkään nämä kommentit, koska en usko niihin. ap

Meillä on neljä lasta ja ihana elämä...

Ja lähinnä sitä, että miten 7-8 vuotias on sopeutunut vauvaan? Itse ajattelin, että jäisin ehkä äitiyslomalle esikoisen mennessä kouluun. Näin hän saisi turvallisen alun koulutaipalelleen, kun olisin kotona vastaanottamassa häntä, ja vauvan kanssa olisi helpompaa kun esikoinen olisi päivät koulussa. ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 2,5 v ja 1 v lapset. Elämä on ihanaa. Lapset on niin söpöjä keskenään. En tekisi lapsia noin isolla ikäerolla. Pieni ikäero on helpompi, kun lapsilla on suurinpiirtein samanlaiset tarpeet, eikä isompi lapsi ole ymmärtänyt olla mustasukkainen, kun ei muunlaista elämää enää muistakaan.

Aijaa. Mulla on poika 1 v 4 kk ja tyttö 2 kk. Sisaruksillani on lapset 7-10 v ikäeroilla, joita olen hoitanut paljon. Sanoisin, että pieni ikäero ei kyllä ole ainakaan helpompi. Mustasukkaisuutta ei meilläkään ole vielä ollut, mutta tiedän, että riitoja leluista ym. on tulossa roppakaupalla. Varsinkin nyt talviaikaan liikkuminen 2 pienen kanssa on tosi hidasta ja raskasta. Molemmat ovat täysin autettavia vielä. Onnellinen olen, mutta myös kuolemanväsynyt. Kumpikaan lapsista ei vielä ole edes sen ikäinen, että saisin toisen välillä vaikka viikonlopuksi mummolaan.

Alakoululainen taas yleensä on ennemminkin innoissaan vauvasta kuin mustasukkainen (pilalle hemmotellut ainokaiset asia erikseen). Sen ikäiset usein juoksevat jo kavereillakin, joten äidillä jää aikaa olla myös yksin vauvan kanssa. Koululaista ei ole pakko ottaa joka paikkaan mukaan, ja 1 lapselle on helpompi saada hoitaja, jolloin äiti saa myös omaa aikaa.

Siitä en tiedä, kannattaako ap:n nyt sekoittaa pakkaa uudella vauvalla, jos elämä nyt on mukavan helppoa. Jos ei haittaa ettei se vuoden päästä olekaan niin helppoa niin sitten toivotatte vauvan vaan tervetulleeksi..

Vierailija kirjoitti:

Ja lähinnä sitä, että miten 7-8 vuotias on sopeutunut vauvaan? Itse ajattelin, että jäisin ehkä äitiyslomalle esikoisen mennessä kouluun. Näin hän saisi turvallisen alun koulutaipalelleen, kun olisin kotona vastaanottamassa häntä, ja vauvan kanssa olisi helpompaa kun esikoinen olisi päivät koulussa. ap

Meillä ikäeroina 3,5 ja 8 vuotta. 5 vuoden ikäero "pahin" ottavat välillä kovinkin yhteen.

Meillä lapset 0,2,4,6 ja eipä tää nyt niin ihmeen raskasta ole ollut.Koiranpenikan kanssa on raskaampaa kuin yhdenkään lapsen kanssa.Olen tehnyt elämäni helpoksi.Ulkoillaan syödään ja nukutaan tarpeeksi ja kaikki tehdään rauhassa,ei turhaa raapottamista,sopii meille.Niistä on toisilleen seuraa,edellisen vaatteet ja kengät tallessa ja sopii ja vehkeet kerran hankittu..

En voisi ajatella elämääni muunlaiseksi..

Vierailija kirjoitti:

Ja lähinnä sitä, että miten 7-8 vuotias on sopeutunut vauvaan? Itse ajattelin, että jäisin ehkä äitiyslomalle esikoisen mennessä kouluun. Näin hän saisi turvallisen alun koulutaipalelleen, kun olisin kotona vastaanottamassa häntä, ja vauvan kanssa olisi helpompaa kun esikoinen olisi päivät koulussa. ap

Meillä ikäeroina 3,5 ja 8 vuotta. 5 vuoden ikäero "pahin" ottavat välillä kovinkin yhteen.

Meillä ikäeroa 8.5v. Esikoinen oli aluksi hieman mustasukkainen vauvasta, mutta noin isona ei ongelmia juuri ollut. Ihanasti esikoinen on hoitanut pikku sisarusta (nyt 4v)ja hän vahtii siskoaan esim meidän kauppareissun ajan. Kiistoja ei juuri ole kun kiinnostuksen kohteet ovat ihan eri. Isoveli on tosi tärkeä nuoremmalle. Ja toisinpäinkin. Itsekään en olisi jaksanut kahta pientä yhtäaikaa. Miinuksena kyllä se, että kun toinen lapsi on murrosiässä ja toinen eskariuhmassa, niin voihan se olla rankkaa..

Vierailija kirjoitti:

Ja tässä ei nyt ole kysymys siitä, että pitäisikö lapset tehdä pienellä ikäerolla, koska en missään nimessä halua lapsia pienellä ikäerolla. Teen lapsia rakkaudesta ja haluan, että jokainen lapsi on lapsuudessaan se vauva, joka saa paljon huomiota eikä esikoisen tarvitse itsenäistyä liian aikaisin. Minä vain uskon, että on tämän ainokaiseni etu, että hän saa olla ainoa lapsi nämä vauva- ja leikki-ikäisenä olovuodet. Hän voi niin hyvin ja on onnellinen lapsi, oikein kukoistaa. ap

Niin, että sinun mielestä kaikki pienellä ikäerolla tehdyt lapset ovat sorrettuja he eivät ole saaneet huomiota? Melkoista potaskaa taas sinun kirjoittelu.

Niin ja toisille (esimerkiksi meille) se pieni ikäero sopi hyvin. Toki vauva-aika oli melkoista hässäkkää, mutta nyt lapsemme ovat kuin paita ja peppu, ja vanhempien näkökulmasta elämä on erittäin helppoa. Tuttavillamme on kolme lasta melko suurilla ikäeroilla ja siellä on melkoista taistelua monesta asiasta lasten välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tässä ei nyt ole kysymys siitä, että pitäisikö lapset tehdä pienellä ikäerolla, koska en missään nimessä halua lapsia pienellä ikäerolla. Teen lapsia rakkaudesta ja haluan, että jokainen lapsi on lapsuudessaan se vauva, joka saa paljon huomiota eikä esikoisen tarvitse itsenäistyä liian aikaisin. Minä vain uskon, että on tämän ainokaiseni etu, että hän saa olla ainoa lapsi nämä vauva- ja leikki-ikäisenä olovuodet. Hän voi niin hyvin ja on onnellinen lapsi, oikein kukoistaa. ap

Niin, että sinun mielestä kaikki pienellä ikäerolla tehdyt lapset ovat sorrettuja he eivät ole saaneet huomiota? Melkoista potaskaa taas sinun kirjoittelu.

Niin ja toisille (esimerkiksi meille) se pieni ikäero sopi hyvin. Toki vauva-aika oli melkoista hässäkkää, mutta nyt lapsemme ovat kuin paita ja peppu, ja vanhempien näkökulmasta elämä on erittäin helppoa. Tuttavillamme on kolme lasta melko suurilla ikäeroilla ja siellä on melkoista taistelua monesta asiasta lasten välillä.

Eivät tietenkään, mutta en halua itse lapsia pienellä ikäerolla. Tosiaan se huomio, aika ja rakkaus, jota nyt voimme osoittaa esikoisellemme, on tosi ihanaa. Olen aina hyvällä tuulella enkä melkein koskaan väsynyt. Minulla on omaa aikaa ja jaksan tehdä esikoisen kanssa kaikkea, käydä viikoittain tapahtumissa ja reissata. Jos minulla olisi myös pieni vauva, ei se olisi kivaa esikoiselle eikä minulle. Ja kun en oman kokemukseni mukaan tosiaan usko, että sisarus olisi mikään ainutlaatuinen kaveri lapselle myöhemminkään (vaikka olen hyvissä väleissä oman sisarukseni kanssa). Ole sinä onnellinen niiden monien pienten lastesi kanssa, sehän on vain kiva sinulle, jos näin on. ap

Joo-o..ap tekee itsestään todellisen paskapään hehkuttamalla omaa näkökulmaansa ja samalla tulee kovasti arvostelleeksi meitä joilla on useampi RAKASTETTU ja KUKOISTAVA lapsi pienillä ikäeroilla.

Sun asia on vaikka et tekisi tai olisit tekemättä..mutta älä tule arvostelemaan muiden valintoja ja elämää ja tee oikaistuja tulkintoja että perheet joissa useampi pieni lapsi olisivat jotenkin huonompia ja epäonnistuneita..

Meillä lapset pienellä ikäerolla..tyytyväisiä,onnellisia ja todella rakstettuja ja fiksuja..

Paljon parempi näin,olen saanut olla kotona lasten kanssa koska seuraava tullut kun hoitovapaa päättynyt,ei ole tarvinnut tarhaan raapottaa vaan saaneet rauhassa kotona kasvaa vanhempiensa kanssa..