Monet uusperheelliset ei ollenkaan ajattele miten hankalaa tulee olemaan perintöasiat

Meillä uusi mies adoptoi minun edellisestä liitosta olevat lapset, jotta olisivat tasaarvoisia perheessä perintöjen jaon suhteen. Olemme naimisissa ja kaksi biologista lasta meillä on . Mutta kaikki nyt siis virallisesti myös miehen lapsia.

Ei se tarkoita, että varauduttaisiin eroon. Me teimme avioehdon pääasiassa perimisasioiden takia, koska sillä saatiin suljettua kummankin sukulaisten suut kun alkoi kuului nupinaa, että toinen yrittää hyötyä toisesta jne. Oikeastaan olen myös sitä mieltä, että ei kannata perustaa uusperhettä ellei ole valmis menemään naimisiin. Avoliitoissa nämä asiat ovat vielä ikävämpiä, jos aletaan riidellä.



Ap on kyllä oikeassa siinä, että raha-asiat nostattavat helposti riitoja uusperheissä ja suvuissa. Meilläkin miehen suku pelkää kuollakseen, että minä nyhdän kaikki hänen/heidän rahansa lapsineni ja minun sukuni pelkää, että mies tuhlaa minun saamiani perintörahoja. Onneksi itsellämme on asiat selvinä ja paperit tehtyinä niin ei tarvitse meidän jälkeemme riidellä.

uusperheissä, joissa on rahaa tai muuta omaisuutta, nämä asiat on kunnossa.



Mitäpä sen väliä, jos eletään kädestä suuhun ja asutaan vuokralla, aivan samahan se, onko perintöasiat kunnossa, kun ei ole mitään perittävääkään.



Mun vanhemmat on huolehtineet omassa testamentissaan, että omaisuus pysyy mun suvussa.

tehdään omaisuuden ositus ja sitä kautta puoliso voi saada perintörahoja vaikka ei varsinaisesti peri vainajaa. Siksi kannattaa tehdä avioehto perittävään omaisuuteen, mikäli haluaa kaiken siirtyvän lapsilleen eikä uudelle puolisolle.

exäni on nyt kolmatta kertaa naimisissa ja hänellä 3 lasta. Oma nuoruudenaviolittomme oli lapseton ja erossa (minä lähdin ja hain eroa) ei tehty minkäänlaista virallista ositusta, kämppä oli miehen nimessä (siitä vain hänen nimissään olevaa asuntolainaa jonkin verran). En saanut kuin muutaman tonnin,ihan miehen vapaaehtoisesti maksamana. Mitenköhän se asia vaikuttaa hänen jälkeensä perinnönjakoon, vai vaikuttaako mitenkään. Ettei tule mitään ylläreitä puolin tahi toisin...

Ap:n pointti on siinä, että ihmiset ylipäänsä huomioisivat tämän omaisuuspuolen tavalla tai toisella. Ei pidä ainakaan yllättyä perimysoikeuksista silloin, kun toinen on ollut virallisesti pelkkä seurustelukumppani jonka kanssa on sattunut olemaan sama osoite. Kela ja verotoimisto kyllä hyödyntävät termiä "avoliitto" mielellään, mutta turha odottaa mitään hyötyä vastaavasti ikävän tilanteen sattuessa...



Ei sitä koskaan tiedä. On vain fiksua miettiä asioita myös pahan varalle.



Avioehdon voi tehdä juuri sellaiseksi, kuin haluaa. Mutta mielestäni on naurettavaa tehdä avioehto omaisuuseron ollessa hyvin pieni.

Lisäksi on otettava huomioon, että avioehto saattaa päteä ainoastaan elinaikana? Lapset saa joka tapauksessa eniten. On järkevää että perintö menee ensisijaisesti suoraan seuraavalle sukupolvelle. Mutta leskeä ei kuulu automaattisesti ohittaa, hän on myös osa perhettä.

Myös testamentin voi tehdä, jos sen katsoo tarpeelliseksi.

Jos kerran sovitte erotessanne rahapuolen, asia on sillä selvä. Jälkikäteen ei voi mitään vaatia (mieti jos hän ilmestyisi vatimaan sinulta...) eli ex-puolisoilla ei ole puolin eikä toisin mitään oikeutta toistensa omaisuuteen. Teillä ei myöskään ole yhteisiä lapsia, jotka perisivät isäänsä. Eli mitään yllätyksiä ei tule.

mua ainakaan kiinnosta mitkään perintöasiat.

Jos kerran sovitte erotessanne rahapuolen, asia on sillä selvä. Jälkikäteen ei voi mitään vaatia (mieti jos hän ilmestyisi vatimaan sinulta...) eli ex-puolisoilla ei ole puolin eikä toisin mitään oikeutta toistensa omaisuuteen. Teillä ei myöskään ole yhteisiä lapsia, jotka perisivät isäänsä. Eli mitään yllätyksiä ei tule.

En ole missään tapauksessa mitään vaatimassakaan, lähinnä mietitytti se, että ei kai exän lapsille eli perillisille tulee mitään hankaluuksia sen takia, että isänsä ekan avioliiton jälkeen ei tehty ositusta. Ettei heille tule mitään ikäviä seurauksia sen takia. mutta hyvä siis, jos ei tule mitään yllätyksiä.

niin osasi appiukon uusi vaimokin. Eivät saaneet lapset apen ensimmäisestä avioliitosta mitään. Tyhjätaskuna lapsensa kanssa oli nainen sukuun naitu, mutta nyt on toisin ja puolessa vuodessa löytyi uusi lohduttajakin nuorelle leskelle.

Käytännössä meillä ei ole siihen varaa. Se olisi selkeä ratkaisu mutta tuntuisi hullulta itse venyttää penniä kun lapsilla olisi tileillä rahaa mitä ei voi käyttää. Avioehto on varmasti paras ratkaisu ja sen aion tehdäkin siinä vaiheessa jos ja kun perintöä saan. Mieheni ei ole ehtoa vastaan joten siinä ei ole ongelmaa. Nämä testamentti ja avioehtoasiat ovat olleet hoitamatta siksi että nykyisessä tilanteessa niillä ei juuri ole merkitystä. Velkaa on melkein yhtä paljon kuin omaisuutta joten jomman kumman kuollessa asunto on kuitenkin myytävä ja rintaperillisille maksettavat summat olisivat aika olemattomia. Vasta jos perinnön turvin saan lyhennettyä reilusti asuntolainaa, alkaa nämä näillä jutuilla olla merkitystä. 6

huoehtii ja pelkää koko ajan pahinta. Voisiko nro 6 teillä olla sellainen ratkaisu, että sinä kieltäytyisit perinnöstä, ja se menisi suoraan lapsillesi ? Tai voiko perinnön jättäjän kanssa jo sopia, että tietty omaisuus menisi lapsillesi.

Mua ärsyttää myös se ettei näistä asioista juuri puhuta. Iäkkäämmät eivät osaa käyttää hyväksi verotussysteemiä. Jokaisella on toki oikeus käyttää omaisuutensa miten tahtoo, mutta monet vanhemmat ihmiset eivät sitä käytä. Keräävät vaan tilille, ja sitten perinnönsaajat maksavat hirveät verot päältä. Siinä ei ole mitään järkeä.

Tässä ketjussa on taas useita virheitä, joten en kyllä lähtisi tämän ketjun perusteella niitä päätelmiä tekemään, että mihin omaisuus on menossa tai ei ole.



Tässä muutamia näkökulmia.



Ongelmia voi tulla tuosta, että ositusta ei ole tehty. Se tulee kyllä joskus tehtäväksi mitä todennäköisemmin. Miten pitkä avioliitto oli? Miksette hoitaisi asiaa pois päiväjärjestyksestä? Senhän voi tehdä vaikka minkälaisen, joten jos et halua mitään, niin voit toki sellaisenkin osituksen tehdä. Mitä pidempään matkaan asiat venyy sitä vaikeammiksi ne menee.



Sitten tuolle edelliselle, että tottakai miehesi nyt suostuu avioehdon tekemään, mutta entä sitten kun olet sen perinnön jo saanut ja miehesi on tutkinut työpaikan Pirkon kolot tosi tarkkaan... Suosittelen tekemään avioehdon heti.



Niin ja mitä tuohon alkuperäisen näkemykseen tulee, että avioehto on jotenkin naurettava, jos omaisuutta on saman verran tai ei ollenkaan, niin sitäkään en ymmärrä. Jos Liisa vaikka perii vanhempansa ja Matti pistää seuraavana päivänä erohakemuksen sisään, niin sinne meni Matille sitten Liisan suvun omaisuudesta puolet, mutta Matti taas tulee perimään omat vanhenmpansa ihan kokonaan. Tietysti vanhemmat voivat testamenteissa määrätä puolisot testamentin ulkopuolelle, mutta jos eivät näin ole tehneet (ja suurin osa ei kai tee), niin en ymmärrä miksei avioehtoa vaikka perintöjen osalta voisi tehdä heti.

Joo-o, tokihan se avioehto pitäisi tehdä heti, mutta luotan tässä asiassa mieheeni. Kuten kerroin jo aiemmin, mies antoi eksänsä kyniä itsensä putipuhtaaksi joten ei meilläkään tulla rahasta riitelemään. Suurempi pelko minulle on se että tämä eksä yrittää päästä käsiksi lastensa kautta minun omaisuuteeni, jos mies kuolee ennen minua.

Joo-o, tokihan se avioehto pitäisi tehdä heti, mutta luotan tässä asiassa mieheeni. Kuten kerroin jo aiemmin, mies antoi eksänsä kyniä itsensä putipuhtaaksi joten ei meilläkään tulla rahasta riitelemään. Suurempi pelko minulle on se että tämä eksä yrittää päästä käsiksi lastensa kautta minun omaisuuteeni, jos mies kuolee ennen minua.

koki niin hirveää syyllisyyttä erosta ja halusi turvata lasten elämän taloudellisesti työtävieroksuvan eksän kanssa. Eli sinne meni ihan kaikki: talo, mökki, osakkeet jne. Mies aloitti nollasta uusiksi, pienessä vuokrakaksiossa. Tästä syystä kaikki tulevaisuudessa tienattu on sitten yhteisille lapsille. Miestä joskus harmittaa, kun tajuaa, että meidän yhteinen jää osattomaksi kaikesta kuten perintömökistä. Sanoi vain, että uskoi lapsilukunsa olevan täynnä, eikä jaksanut taistella painostusta ja syyttelyä perheen hylkäämisestä vastaan. Ja uskoi, että eksän kautta ne rahat menee sitten lapsille. Ongelma on vaan, että eksällä on uusia lapsia ja uusi mies, jonka kanssa ei ole avioehtoa eli mieheni työn tulokset ja perinnöt valuvat ties minne...:(

Joo-o, tokihan se avioehto pitäisi tehdä heti, mutta luotan tässä asiassa mieheeni. Kuten kerroin jo aiemmin, mies antoi eksänsä kyniä itsensä putipuhtaaksi joten ei meilläkään tulla rahasta riitelemään. Suurempi pelko minulle on se että tämä eksä yrittää päästä käsiksi lastensa kautta minun omaisuuteeni, jos mies kuolee ennen minua.

Mies ei tosin tuntenut syyllisyyttä erosta vaan antoi periksi kun eksä lupasi taistella joka lantista siihen asti kunnes mitään ei olisi enää jäljellä. Mies arveli lasten kärsivän riitelystä ja halusi että heillä on katto pään päällä ja luopui koko omaisuudesta pikkusummasta. Ja ajatteli että lapset saavat hänen perintönsä sitten aikanaan äidiltään.

Kun mentiin yksiin oli ajatuksena ettei hankita mitään omaisuutta, mutta pitihän se oma asunto meidänkin saada, enkä voinut sitä tietysti yksin ostaa. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan :-)

koki niin hirveää syyllisyyttä erosta ja halusi turvata lasten elämän taloudellisesti työtävieroksuvan eksän kanssa. Eli sinne meni ihan kaikki: talo, mökki, osakkeet jne. Mies aloitti nollasta uusiksi, pienessä vuokrakaksiossa. Tästä syystä kaikki tulevaisuudessa tienattu on sitten yhteisille lapsille. Miestä joskus harmittaa, kun tajuaa, että meidän yhteinen jää osattomaksi kaikesta kuten perintömökistä. Sanoi vain, että uskoi lapsilukunsa olevan täynnä, eikä jaksanut taistella painostusta ja syyttelyä perheen hylkäämisestä vastaan. Ja uskoi, että eksän kautta ne rahat menee sitten lapsille. Ongelma on vaan, että eksällä on uusia lapsia ja uusi mies, jonka kanssa ei ole avioehtoa eli mieheni työn tulokset ja perinnöt valuvat ties minne...:(

Joo-o, tokihan se avioehto pitäisi tehdä heti, mutta luotan tässä asiassa mieheeni. Kuten kerroin jo aiemmin, mies antoi eksänsä kyniä itsensä putipuhtaaksi joten ei meilläkään tulla rahasta riitelemään. Suurempi pelko minulle on se että tämä eksä yrittää päästä käsiksi lastensa kautta minun omaisuuteeni, jos mies kuolee ennen minua.