Monet uusperheelliset ei ollenkaan ajattele miten hankalaa tulee olemaan perintöasiat

tulevaisuudessa juristit rikastuu, kun uusperheiden raha-asioita selvitellään... Siinä aletaan peräämään lahjoituksia ja sitä, kenelle on siirretty mitä.

Se helpottaa asiaa.

Tuo on totta. Normaali perintölainsäädäntö on suht ok ydinperheissä, mutta uusperheissä voi tulla ties minkämoisia kummallisuuksia. Parhaassa tapauksessa omaisuus voi löytyä exältä.



Olen aivojumppani tämän asian osalta tehnyt ja olen nyt ihan tyytyväinen siihen miten asiat menee. Juristille on muutama euro kannettu siitä, että on meille sopivat avioehdot ja testamentit.



Yksi syy kyllä miksi tämmöisistä asioista ei ihmiset tiedä on se, että eihän näistä asioista saa Suomessa puhua. Mielestäni se, että perintöasioista puhutaan olisi kuitenkin ihan hyvä juttu, sillä puhuminen saattaisi tuoda tietämystä. Samaa kummallisuutta on kyllä edelleen myös raha-asioissa, joista ei haluta puhua avoimesti (ehkä nuorempi sukupolvi jo vähän paremmin) ja monien taloudelliset taidot on mitä on. Valitettavasti raha-asioiden taidot eivät aina siirry edes isältä pojalle.

Voin kuvitella, kuinka jonain päivänä saan kaikki vihat niskoilleni, koska meidän mukava elintaso on mun nimissä ja ihan syystä.

Mun miehen eksä kuppasi ukon aikanaan putipuhtaaksi. Ei mullakaan mitään omaisuutta ollut kun mentiin naimisiin, mutta perintöä olen saamassa jossain vaiheessa. Mietiskelen sitten miten saan varmistettua että saamani perintö pysyy suvussa, eikä kulkeudu miehen lapsille.

Minä tunnen vain sellaisia uusperheitä, joissa on avioehdot ja testamentit laadittu viimeisen päälle niin, että exät eivät pääse määräämään missään olosuhteissa perheiden omaisuudesta, ja perimiset on tarkasti mietitty.

Esim. avioehdon tekeminen suojelisi monelta ikävältä yllätykseltä ihan ensimmäiselläkin kierroksella olevia, mutta kun sitä tuntuu olevan niin vaikea siinä rakastumisen huumassa ajatella.

Juuri näin pitää elämänsä elää kelata kaikkea mahdollista mikä saattaa tulevaisuudessa mättää. Jos nyt vaan ap:kin keskittyisi elämään niin saattaisi olla onnellinenkin joskus.

ja meidän lapset, isän tyttöystävä ja äidin poikaystävä. Sairasta!

Juuri näin pitää elämänsä elää kelata kaikkea mahdollista mikä saattaa tulevaisuudessa mättää. Jos nyt vaan ap:kin keskittyisi elämään niin saattaisi olla onnellinenkin joskus.

Mun miehen eksä kuppasi ukon aikanaan putipuhtaaksi. Ei mullakaan mitään omaisuutta ollut kun mentiin naimisiin, mutta perintöä olen saamassa jossain vaiheessa. Mietiskelen sitten miten saan varmistettua että saamani perintö pysyy suvussa, eikä kulkeudu miehen lapsille.

ja meidän lapset, isän tyttöystävä ja äidin poikaystävä. Sairasta!

*mun lapset ekasta liitosta ja tokasta liitosta, mun ekan exän lapset mun kanssa, sen toisen exän kanssa ja nyxän kanssa, mun toisen exän lapset sen exän kanssa ja ja tokan exän lapset sen exän ja toisen exän ja kolmannen exän kaknssa ja tietty nyxän kanssa, ja tokan exän nyxän lapset sen 3 edellisestä liitosta ja mun nyxän lapset*

Eiku miten se meni :)

Hittoako sen on väliä jos ihmiset ovat tyytyväisiä. Narisevat, yksinäiset vanhatpiiat voivat urputtaa onnetonta elämäänsä ihan rauhassa.



Kaikki kaipaa lempee. Eix nii.. Ota kädestä kiinni mennään lempeen..

huoehtii ja pelkää koko ajan pahinta. Voisiko nro 6 teillä olla sellainen ratkaisu, että sinä kieltäytyisit perinnöstä, ja se menisi suoraan lapsillesi ? Tai voiko perinnön jättäjän kanssa jo sopia, että tietty omaisuus menisi lapsillesi.



Mua ärsyttää myös se ettei näistä asioista juuri puhuta. Iäkkäämmät eivät osaa käyttää hyväksi verotussysteemiä. Jokaisella on toki oikeus käyttää omaisuutensa miten tahtoo, mutta monet vanhemmat ihmiset eivät sitä käytä. Keräävät vaan tilille, ja sitten perinnönsaajat maksavat hirveät verot päältä. Siinä ei ole mitään järkeä.

pitää tehdä avioehto jossa perintö rajataan avio-oikeuden ulottumattomiin. Näin kannattaa tehdä heti eikä "mietiskellä" kuten joku tuolla tekee.

eikä naimisiin meno kaikkia kuvioita mitenkään ratkaise. Mutta ei kai kukaan jää yksin vain siksi, että voi voi kun sitten perinnönjako hankalaa:-O

Mietiskelen sitten miten saan varmistettua että saamani perintö pysyy suvussa, eikä kulkeudu miehen lapsille.

Mutta sukuahan nämä ovat, siis miehelle - mikseivät mielestäsi ansaitsisi isäänsä periä ollenkaan?

lapset perivät biologiset vanhempansa. Ei voi joku nyksä vaatia että lapsipuolet puolison edellisestä liitosta eivät saisi perintöä.

Lisäksi jos jompikumpi meistä kuolee lapsien ollessa alle 18v jää eloon jäänyt huolehtimaan lasten perintörahoista. Näin estämme alaikäisten lapsien toisen vanhemman (eli niiden ex:n) pääsyn tuhlaamaan rahoja. Joka yllättävän helppoa kuitteja keräilemällä esim. sukulaisilta. Jos molemmat kuolemme yhtä aikaa, lähisukulainen yydetty hoitamaan tehtävää.

Kun minä muutin miesystäväni luo, hänellä oli iso talo ja paljon omaisuutta - ja yksi teini-ikäinen poika.

Saadessani perintöä noin 100 t€ mies ehdotti, että sillä ostettaisiin uudet huonekalut ja matkusteltaisiin... Sanoin hänelle, etten voi käyttää koko omaisuuttani sillä tavoin ennen kuin olemme naimisissa: mitä jos miehelleni sattuisi jotain, missä olisi minun turvani? Poika näyttäisi minulle ovea kodistani, isältään perimästä talosta... ja minä saisin mukaan vain käytetyt huonekalut!

Kyllä ihmisen täytyy ajatella myös pahan päivän varalle.



Koska miehelläni on huomattavasti enemmän omaisuutta kuin minulla, suostuisin avioehtoon. Ehtojen tulisi kuitenkin olla sellaiset, että minä en jäisi kodittomaksi.