Välillä tuntuu että lapseni on oikeasti hullu

Niin ajattelisi että päiväkodissa lapsen hermosto joutuu kovemmalle koetukselle ja kun se nimenomaan on neurologinen sairaus.Melkonen vieteri lapsella jos jaksaa päivästä toiseen pitää hermonsa kurissa.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä kuullut adhd-lapsesta jonka sairaus ei olisi näkynyt päiväkodissa.Siellähän se lapsen psyyke joutuu paljon kovemmalle koetukselle kuin kotona.Iso ryhmä, kovempi meteli, vähemmän huomiota......

Minulla on yksi. Lapsi on sisarusryhmässä käyttäytyy suht normaalisti. Vain siirtymät päiväkotiin ja pois on vaikeita. Dg tuli päiväkodin aikuisille yllätyksenä, mutta kun sen kuulivat niin myönsivät kyllä että ihan oikea on. Päiväkodissa ei ole toista vilkasta lasta ja omani on rauhallinen rauhallisessa seurassa. Omat adhd:ni myös käyttäytyvät parhaiten kun ohjelmaa on suunnilleen joka hetki. Kun on ohjelmoimatonta aikaa alkaa riehuminen ja haastava käytös. Myönsivät päiväkodissa kyllä että jos olisi ollut oman ikäisten ryhmässä, olisi ehkä kiinnittänyt käytöksellä huomiota.

Kuule, ota poika kävelylle ja puistoihin mukaan.  Yksin.Anna kiipeillä puissa ja pelaa jalkapalloa kanssaan. Vie sinne mikä häntä kiinnostaa. Ilman pikkusisaruksia ainakin kerran viikossa. Vaatii aikaa ja järjestelyä varmaan mutta kyllä kanattaa. Poika saa omaa huomiota ja ihan varmasti kannattaa tulevaisuutta silmällä pitäen.

Minulla oli 1/3 pojasta tuollainen ja nyt harmittaa kun en huomioinut häntä erityisesti pienenä koska hän olisi sitä tarvinnut. Nyt sen vasta tajuan.

Murrosikä oli kamala ja nyt vanhempanakin vaatii huomiota kyseeenalaisilla keinoilla. Lapsena olis tarvinnut enemmän omaa aikaa vanhemmilta eikä vain silloin kun riehui.

Koittakaa jaksaa, Se palkitsee myöhemmin. Papsuusaika on lyhyt.

Lapsella on ehkä valtavasti energiaa jota ei pääse purkamaan??? Kokeile jonkun urheiluharrastuksen aloittamista. Energiaa on niin paljon että lapsen täytyy saada purkaa se jotenkin? lapsi ei ehkä niin kovasti sitä syliä edes kaipaa vaan toimintaa?

Soita perheneuvolaan jos huolestuttaa

Noei todellakaan kuulosta adhd-lapselta. Tuollaista se on monilla viisivuotiailla. Kuulostaa tavalliselta uhmalta ja ehkä vähän kyvyttömiltä vanhemmilta, jotka eivät tarpeeksi johdonmukaisesti osaa ohjata lasta. 

Mikä on pojan horoskooppimerkki? Oinas? 

Hei, kuulostaa kuitenkin aika normaalilta rajulta 5-vuotiaalta :) Siinä iässä itsenäistyminen on vauhdissa ja ylipäätään oman minän tajuaminen on mielenräjäyttävä juttu pienelle lapselle. Vanhin lapsi joutuu aina melkoiseen kriisiin, kun perheeseen tulee uusia lapsia. Etsipä netistä Jari Sinkkosen juttuja ja videoita. Hän vertasi asiaa hienosti siihen, että mitenhän me aikuiset suhtautuisimme siihen, jos puoliso toisi lupaa kysymättä uuden ihmisen avioliittoon ja siihen ois vaan pakko sopeutua ja "olla kiltti". :) Sisaruksen tulo perheeseen on yhtä iso juttu lapselle.

Lukaise myös tämä:http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/5_6-vuoti…

Ja jos tarve vaatii, niin etsi (asiallista) tietoa hoidollisesta kiinnipidosta lastenpsykiatriassa.. ja jos tuntuu, ettet jaksa, niin perheneuvolasta voi kyllä kysyä neuvoja/apua ilman mitään pelkoa. Vastuullinen vanhempi on sellainen, joka osaa ja ymmärtää pyytää apua ajoissa :)

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on ehkä valtavasti energiaa jota ei pääse purkamaan??? Kokeile jonkun urheiluharrastuksen aloittamista. Energiaa on niin paljon että lapsen täytyy saada purkaa se jotenkin? lapsi ei ehkä niin kovasti sitä syliä edes kaipaa vaan toimintaa?

Hei, 5-vuotias ei tarvitse vielä harrastusta. Normaali leikki ja ulkoilu riittää mainiosti. Päinvastoin virikkeitä on syytä vähentää, jos lapsi käy ylikierroksilla ja on kovin levoton. Rauhoittuminen on avainsana :)

Pojalla on yksi hyvin mieluinen liikuntaharrastus kerran viikossa. Viikolla ei päiväkoti- ja työpäivien jälkeen yleensä tehdä muuta kuin olla kotona, kun olemme huomanneet, että esim. kyläilyt saavat pojan helposti ylikierroksille. Nukahtaminen on haastavaa, ollut vauvasta asti eli rauhoittumiseen tarvitaan aikaa ja se on tiedossa. Ja hyvin on tiedossa, että väsyneenä poika on helposti huonolla tuulella, kuten minä itsekin. Siksi koitetaan huolehtia, että saisi riittävästi unta. Tuossa eilen illalla vielä mietin ja suurin ongelma taitaa olla siinä, että kun lapsella herää suuria tunteita, niin häntä ei saa lohdutettua millään vaan on sitten kyse mistä tahansa (mielipahasta, kiukusta, pettymyksestä) se menee nopeasti sinne raivon puolelle. Poika osaa hienosti nimetä tunteitaan silloin kun on rauhallinen ja päiväkodissa on ollut syksystä asti tunnekasvatusta koko ryhmälle. Meillä on kotona säännöt, joita noudatetaan ja ollaan kyllä mielestäni mieheni kanssa ihan johdonmukaisia. Siksi tässä ehkä mietinkin, että mitä me tehdään väärin kun tuntuu ettei mikään auta vai onko lapsi luonteeltaan vaan sellainen, että "mitään ei ole tehtävissä" asian suhteen. Vähän pelottaa, että miten hän tulee elämässä pärjäämään, jos me ei kotona osata häntä tukea ja auttaa. :/

ap

Tosta erikoisen kuuloisesta naurusta ja sylin/kosketuksen välttämisestä tulee mieleen Aspergeriset piirteet. Poikani on assi ja hällä nuo molemmat. Lisäksi kyllä muutakin, kuten erikoiskiinnostuksen kohteita, kuuloyliherkkyys ja arkuus uusissa tilanteissa. Assit voivat olla keskenään hyvin erilaisia. Suosittelen lukemaan aiheesta.

Niin ja meillä juuri tuossa iässä alkoi näkyä kotona piirteet. Ei juuri ollenkaan päiväkodissa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä kautta pääsee tutkimuksiin, jos päiväkodissa huolta ei ole? Ja se piti sanoa, että ei varmaankaan saa riittävästi huomiota ja hellyyttä, koska on todella omaehtoinen eli syli ei kelpaa silloin, kun se olisi tarjolla jne. Pikkusisarukset ovat myös luonteeltaan hyvin erilaisia, hakevat hellyyttä ja huomiota positiivisen keinoin ja esikoinen ei ollut tämmöinen edes silloin, kun oli ainoa lapsi eli ei ole koskaan oikein viihtynyt sylissä. Miten pidät sellaista lasta sylissä, joka ei halua olla sylissä mutta toisaalta kuitenkin sitä kaipaa?

ap

Lapsesi huomaa sen, minkä sinä itsekin. Toisin sanoen sen, että nuoremmat lapset ovat sosiaalisesti taitavampia ja saavat siksi enemmän huomiota. Tämä syventää vanhimman lapsen mustasukkaisuutta ja vihaisia tuntemuksia enemmän ja enemmän. En sano, että syy on sinussa. Tarkoitan, että tällainen pahan kierre voi tosiaan syntyä. Lapsi on vähän hankala jo syntyjään. Hän saa sisaruksia, jotka ovat helppoja, "hyviä" lapsia. Hankala lapsi tuntee itsensä niihin verrattuna vieläkin huonommaksi -> alkaa käyttäytyä entistä huonommin ja kierre on valmis. "Erilainen" lapsi kehittää itselleen identiteetin pahuuden ympärille, koska niille sosiaalisesti lahjakkaammilla lapsilla tuntuu olevan käyttöoikeus siihen hyvyyteen.

Tosi kurja tilanne. Mutta ei lapsesi hullu ole, hän vain reagoi. Onneksi hän on nuori vielä. Asialle on tehtävissä paljon, kun ymmärrät tämän ydinongelman eli tämän kasvavan kierteen, johon lapsi on harmillisen "hyvien" verrokkien rinnalla nyt joutunut.

Varaa aika neuvolalääkärille ja pyydä lähete lasten neurologille. Tätä kautta sain lapseni tutkimuksiin.

Ei ehkä ole niin, ettei mitään olisi tehtävissä, mutta voi olla, että tekemänne jutut puree hitaasti. Toisilla se kasvaminen on vaikeampaa kuin toisilla ja toisille esim. toi päiväkoti on rankempaa kuin toisille. Yleensä lpset on nätimmin kodin ulkopuolella, eli siellä tsemppaamiseen menee niin paljon energiaa, että kotona ei jaksa, vaan raivaroitsee sitten, menee ylikierroksille, ylireagoi pikkujuttuihin kun on väsynyt.

Jos tuntuu, ettei ole normaalia, lähde viemään asiaa eteenpäin (ei siitä haittaakaan ole ja sinä tiedät tilanteen parhaitan), mutta etenkin jos päiväkoti/ryhmä on suht uusi juttu/pikkusisarus on uudehko tai äskettäin kasvanut "isommaksi" (alkanut esim. osallistua leikkeihin tai oppinut puhumaan ja alkanut osallistui perheen päätöksentekoon tai joku muu muutos), niin voi hyvin olla ihan normaalia reagointia, joka menee ajan kanssa ohi kun toimitte kuten tähänkin asti ja kiinnitätte ekstrahuomiota iltojen rauhoittamiseen, huomion antamiseen ja positiivisen käytöksen vahvistamiseen (ts. kehutte aina kun joku menee hyvin, hoidatte raivaroinnin jne. jämäkästi, mutta teette siitä mahdollisimman pienen numeron).

Päiväkotikin varmasti neuvoo eteenpäin, jos ilmaisette aidon huolenne, tai sitten voi neuvolan kautta saada tietoa siitä, miten lähteä asiaa selvittämään, esim. kasvatus-/perheneuvola voisi olla oikea taho.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee kyllä mieleen että se on poika. 5-vuotias, tylsistynyt poika. Voihan se toki olla mahdollista että on joku diagnoosi. Mutta se on poika. T. Poikien äiti.

Kova diagnoosi. Niin miten se olikaan, et se oli poika? Poikahan se oli joo, sehän sulle tuli mieleen.

Ratkaisu ongelmaasi ap on: poikasi on poika.