Ihana sisustusratkaisu, joka käytännösson osottautunut huonoksi

Mies ja koira.

Ei sovi sisustukseen enään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valkoinen, konepestävä sohvanpäällinen on muuten kaikkein kätevin. Sitkeät tahrat voi kloorivalkaista kymmenessä sekunnissa.

No kuule ei ole. Kyllä kätevin keskitumma, hieman kuviollinen kangas, jonka voi pestä koneessa. Minä pesen vain kerran vuodessa, koska lika ei näy ja jos näkyy, kangas on semmoista, että se lähtee nihkeällä luutulla hankaamalla pois. (Kangasta valitessa myyjä piirsi siihen esimerkiksi kuulakärkikynällä ja pyyhki jäljen pois)

Kyllä se kätevin on yhä edelleen nahkasova vaikka kaikki tuntuvat niitä inhoavankin. Meillä on 15 vuotta vanhat, vieläkin suht hyvässä kunnossa olevat kermanväriset sohvat. Mukavat maatessa ja niin helpot siivota vaikka minkälaisista tahroista. Kankaaseen jää aina jotain, nahkaan ei. Viiden vuoden sisään ne on kyllä uusittava, enkä vieläkään tiedä miten. Nykyajan kangassohvat eivät ole yhtä mukavia.

Nahkasohva on kylmä iholle, siksi en voi harkitakaan sitä, vaikka olisi kyllä kestävä.

Vierailija kirjoitti:

Mies ja koira.

Ei sovi sisustukseen enään.

Minulla samaa vikaa miehen suhteen. Ratkaisin ongelman siirtämällä miehen tykötarpeineen ulko-oven tuonne puolen, eli siis ulos.

Ja ah' nyt mätsää kaikki!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasiset pöydät. Varsinkin lasinen keittiönpöytä, likaantuu helposti, lika ei lähde millään ja kun viimein lähtee, jää aina jäljet kuivuneesta vedestä. Naarmut näkyvät. Pitää pelätä ettei mene rikki. Täydellisessä pesemisessä ettei jää jälkiä menee se 20 min.

Mikrokuituliina! Ei jätä rantuja!

Näin taas minä saan pinnat kauniiksi :

1. Pesuaineliina

2. Huuhteluliina eli pelkkää vettä (vaikka kahteen kertaan)

3. Täysin kuiva liina, imukykyinen, esim käsipyyhe tai kaksi. Tarkoitus on siis kuivata pinta kokonaan ja olla jättämättä lainkaan sitä"lehmännuolemaa" jälkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valkoinen, konepestävä sohvanpäällinen on muuten kaikkein kätevin. Sitkeät tahrat voi kloorivalkaista kymmenessä sekunnissa.

No kuule ei ole. Kyllä kätevin keskitumma, hieman kuviollinen kangas, jonka voi pestä koneessa. Minä pesen vain kerran vuodessa, koska lika ei näy ja jos näkyy, kangas on semmoista, että se lähtee nihkeällä luutulla hankaamalla pois. (Kangasta valitessa myyjä piirsi siihen esimerkiksi kuulakärkikynällä ja pyyhki jäljen pois)

Kyllä se kätevin on yhä edelleen nahkasova vaikka kaikki tuntuvat niitä inhoavankin. Meillä on 15 vuotta vanhat, vieläkin suht hyvässä kunnossa olevat kermanväriset sohvat. Mukavat maatessa ja niin helpot siivota vaikka minkälaisista tahroista. Kankaaseen jää aina jotain, nahkaan ei. Viiden vuoden sisään ne on kyllä uusittava, enkä vieläkään tiedä miten. Nykyajan kangassohvat eivät ole yhtä mukavia.

Nahkasohva on kylmä iholle, siksi en voi harkitakaan sitä, vaikka olisi kyllä kestävä.

Ja kuumalla taas helposti hiostava. Parilla tutulla on nahkasohvillaan aina joku viltti tai pyyhe levitettynä juuri tästä syystä, kun kangas heistä tuntuu mukavammalta kuin nahka.

Ikkunanpesuaineella ja mikrokuituliinalla lähtee.

Siis ikkunanpesuaineella ja kuivalla mikrokuituliinalla lähtee sormenjäljet rosterista.

Vierailija kirjoitti:

Kannabis-puutarha, poliisi tuli ja keräs talteen.

Olisit sanonut, että se on pelkkä sisustusratkaisu..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valkoinen, konepestävä sohvanpäällinen on muuten kaikkein kätevin. Sitkeät tahrat voi kloorivalkaista kymmenessä sekunnissa.

No kuule ei ole. Kyllä kätevin keskitumma, hieman kuviollinen kangas, jonka voi pestä koneessa. Minä pesen vain kerran vuodessa, koska lika ei näy ja jos näkyy, kangas on semmoista, että se lähtee nihkeällä luutulla hankaamalla pois. (Kangasta valitessa myyjä piirsi siihen esimerkiksi kuulakärkikynällä ja pyyhki jäljen pois)

Kyllä se kätevin on yhä edelleen nahkasova vaikka kaikki tuntuvat niitä inhoavankin. Meillä on 15 vuotta vanhat, vieläkin suht hyvässä kunnossa olevat kermanväriset sohvat. Mukavat maatessa ja niin helpot siivota vaikka minkälaisista tahroista. Kankaaseen jää aina jotain, nahkaan ei. Viiden vuoden sisään ne on kyllä uusittava, enkä vieläkään tiedä miten. Nykyajan kangassohvat eivät ole yhtä mukavia.

Nahkasohva on kylmä iholle, siksi en voi harkitakaan sitä, vaikka olisi kyllä kestävä.

Ja kuumalla taas helposti hiostava. Parilla tutulla on nahkasohvillaan aina joku viltti tai pyyhe levitettynä juuri tästä syystä, kun kangas heistä tuntuu mukavammalta kuin nahka.

Tuttavalla on autossaan nahkapenkit, ja ai himpura miten "mukavaa" oli mennä hellepäivänä istumaan sinne hameen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Olen suunnitellut unelmieni taloa, ja näitä ei sinne missään tapauksessa tule:

Avokeittiö

Korkea olohuone jossa ikkunat korkealla (mahdoton pestä)

Korkea olohuone jossa katossa upotetut ledit (mahdoton vaihtaa)

Valaistus pelkillä upotetuilla ledeillä. Haluan kattovalaisimet jokaiseen huoneeseen.

TV olohuoneessa (sille on oma suljettava tila joka on äänieristetty)

Kylpyhuone ilman pyttyä (onneksi olkoon sille jolla on runsaat menkat)

Laminaattilattia (kylmä, kopiseva, ei voi pestä kunnolla, ei voi huoltaa hiomalla)

Tämä on muuten aika kylmäävä lista, taidanpa ottaa talteen. Olen itsekin asuntomessuilla ihmetellyt, kuinka typerää on sellaisen "miljoonatalon" suunnittelu, jossa kaikki äänet kaikuvat ja kantautuvat korkean olohuoneen kautta suoraan yläkerran makkareihin. 

Meillä virheratkaisu on asunnon pohja 2010-luvun kerrostalokolmiossa. Keittiö, olohuone ja eteinen ovat yhtä yhtenevää tilaa ja niiden lisäksi on kaksi pientä makuuhuonetta sekä nykystandardien mukainen kylpyhuone+sauna. Ajattelin muuttaessa, että onpa mukavan avaraa ja valoisaa. Nyt parin vuoden asumisen jälkeen kaipaan vanhaan 70-luvun neukkukuutioon, jossa samaan neliömäärään mahtui oikea keittiö, kunnollinen olohuone ehjine seinäpintoineen (eikä läpikulkutila) ja makuuhuoneet, joissa ei tarvinnut valita yöpöydän ja vaatekaapin ovien aukeamisen välillä. Ja uuden asunnon kylppärissä sitä hukkatilaa vasta onkin, kun tarpeelliset toiminnot (vessa, lavuaari, suihku ja joku paikka pesukoneelle) mahtuisivat puolta pienempään tilaan.

Vierailija kirjoitti:

. Ja uuden asunnon kylppärissä sitä hukkatilaa vasta onkin, kun tarpeelliset toiminnot (vessa, lavuaari, suihku ja joku paikka pesukoneelle) mahtuisivat puolta pienempään tilaan.

Kyllä minustakin on outoa, että jokikisen asunnon, vaikka kuinka pienenkin, kps on rakennettava master bedroomin kokoiseksi siltä varalta että joku invalidi saattaa joskus käydä siellä suihkussa. Eikö invamitoituksilla riittäisi rakentaa vaikka 20% uuden kerrostalon huoneistoista.

Lepakkotuoli. Huono istua, ei mikään selkäystävällinen istuin.

Maija Puoskarin suunnittelema Terho-valaisin. Himoitsin sitä monta kuukautta kunnes raaskin alennuksesta sen ostaa. Todella epäkäytännöllinen lamppu. Lampun kattoon saaminen oli todellinen taidonnäyte. Lamppua ei myöskään voi vaihtaa ilman että koko hökötyksen ottaa katosta irti. Mutta onhan se nyt söpö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa... AV-raadin mukaan talossa tulee olla matalat katot, tummat tekstiilit, ja ennen kaikkea sellaiset pinnat, joissa lika ei näy! Jotenkin kuulostaa, että te ette kamalan paljoa siivoa! Meillä on 5 metrin korkuinen olohuone, valkoiset tai vaaleat pinnat, kivilattiaa ja vaaleaa parkettia, mosaiikkilaattaa ja valkoista kaakelia, liukuovikaapit valkoista matkalaisia. Meidän kolme lasta ovat oppineet suht siisteiksi pakottamatta. Laittavat pyykit koriin, iltaisin lelut ym. paikoilleen. Menee 5 min eikä ole pakkopulla. Iltaisin laitan tavarat paikoilleen, pyyhin tasot, kerran viikossa imuroin ja siivooja käy kerran viikossa ja siivoaa kunnolla koko kämpän. Siivoojan otin kun palasin töihin ja se satsaus kyllä kannattaa, jos mikä! Ennen lauantai oli "siivouspäivä" ja siihen meni isossa talossa lähes koko päivä. Nyt tuo aika on yhteistä vapaa-aikaa perheen parissa, joten maksan siivoojalle mielelläni! Ikkunoiden pesijä käy 3-4 kertaa vuodessa.

Kaikilla ei ole mahdollisuutta siivoojaan tai halua käyttää yhtä päivää siivoamiseen itse. Vähän huvittavaa että ensin melkein moitit helppo siivota-ratkaisuja, sitten kerrot palkanneesi jonkun muun hommiin ettei menisi enää koko päivää itsellä :)

Happamia on taas pihlajan marjat :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

. Ja uuden asunnon kylppärissä sitä hukkatilaa vasta onkin, kun tarpeelliset toiminnot (vessa, lavuaari, suihku ja joku paikka pesukoneelle) mahtuisivat puolta pienempään tilaan.

Kyllä minustakin on outoa, että jokikisen asunnon, vaikka kuinka pienenkin, kps on rakennettava master bedroomin kokoiseksi siltä varalta että joku invalidi saattaa joskus käydä siellä suihkussa. Eikö invamitoituksilla riittäisi rakentaa vaikka 20% uuden kerrostalon huoneistoista.

Nykyisin rakennusmääräykset edellyttävät, että pesutiloissa ja vessassa täytyy mahtua olemaan pyörätuolin kanssa (halkaisijaltaan 1300mm ympyrä)

Moni näistä mitä oon ite huomannut on olleet vuokrakämpissä, missä ei tietenkään itse päässyt vaikuttamaan, mutta oli pakko ihmetellä että mitä porukka ajattelee rempatessaan. Ihan ykkösjärkytys oli keittiössä valkoinen, mattainen laattalattia, siinä näkyi kyllä aivan kaikki lika. Samaisesta lukaalista löytyi myös korkeakiiltoiset kaapit, aivan kaameat. Muutoinkin asunnossa oli vähän tehty sillä periaatteella kunhan näyttää kivalta, ei sen laadun tai käytännöllisyyden väliä. Sitten oli oma sisustusratkaisuni ekassa kämpässä, vaaterekki. Ihan kauhea. Sopii toki jos on valtava pukeutumishuone johon pistää vaaterekille n. kolme vaatetta koristeeksi, mutta muutoin kerää pölyä ja lopulta muuttuu kasaksi rojua.

Avokeittiöstä olen myös samaa mieltä, tai avokeittiökin menettelisi jos se olisi jotenkin eristetty edes muusta elintilasta. Onneksi meillä on kuitenkin eteinen erikseen, ettei hyppää kaikki tiskit silmille heti kun ovesta astuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

. Ja uuden asunnon kylppärissä sitä hukkatilaa vasta onkin, kun tarpeelliset toiminnot (vessa, lavuaari, suihku ja joku paikka pesukoneelle) mahtuisivat puolta pienempään tilaan.

Kyllä minustakin on outoa, että jokikisen asunnon, vaikka kuinka pienenkin, kps on rakennettava master bedroomin kokoiseksi siltä varalta että joku invalidi saattaa joskus käydä siellä suihkussa. Eikö invamitoituksilla riittäisi rakentaa vaikka 20% uuden kerrostalon huoneistoista.

Nykyisin rakennusmääräykset edellyttävät, että pesutiloissa ja vessassa täytyy mahtua olemaan pyörätuolin kanssa (halkaisijaltaan 1300mm ympyrä)

No duh, juuri tästähä oli kysymys. Miksi se on tarpeen KAIKISSA asunnoissa. Eikö riittäisi vaikka viidennes uusista asunnoista. Ei kai täällä koskaan ole niin paljon invalideja, että jokaiseen vessaan on tarvis pyärätuolilla. Miten se invalidi pääsee vaika pientalon 2. kerrokseen sillä pyörätuolillaan paskalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasiset pöydät. Varsinkin lasinen keittiönpöytä, likaantuu helposti, lika ei lähde millään ja kun viimein lähtee, jää aina jäljet kuivuneesta vedestä. Naarmut näkyvät. Pitää pelätä ettei mene rikki. Täydellisessä pesemisessä ettei jää jälkiä menee se 20 min.

Mikrokuituliina! Ei jätä rantuja!

Näin taas minä saan pinnat kauniiksi :

1. Pesuaineliina

2. Huuhteluliina eli pelkkää vettä (vaikka kahteen kertaan)

3. Täysin kuiva liina, imukykyinen, esim käsipyyhe tai kaksi. Tarkoitus on siis kuivata pinta kokonaan ja olla jättämättä lainkaan sitä"lehmännuolemaa" jälkeä.

Ei auta mikrokuituliinat, ei meillä muita olekaan mutta silti jää ne vesijäljet keittiön lasipöytään. Ja monivaiheisella puhdistuksella sen saa puhtaannäköiseksi, mutta sitten siihen ei saa koskea, koska jo pelkät sormenjäljet saa sen näyttämään tosi likaiselta. Eli jos haluat pyhittää elämäsi pöydän hinkkaamisen eri puhdistusvaiheineen ja pään sisällä kiroamiseen kun vieraat koskee sun pöytään,  niin lasipöytä on just sun juttu!

Vierailija kirjoitti:

Meillä virheratkaisu on asunnon pohja 2010-luvun kerrostalokolmiossa. Keittiö, olohuone ja eteinen ovat yhtä yhtenevää tilaa ja niiden lisäksi on kaksi pientä makuuhuonetta sekä nykystandardien mukainen kylpyhuone+sauna. Ajattelin muuttaessa, että onpa mukavan avaraa ja valoisaa. Nyt parin vuoden asumisen jälkeen kaipaan vanhaan 70-luvun neukkukuutioon, jossa samaan neliömäärään mahtui oikea keittiö, kunnollinen olohuone ehjine seinäpintoineen (eikä läpikulkutila) ja makuuhuoneet, joissa ei tarvinnut valita yöpöydän ja vaatekaapin ovien aukeamisen välillä. Ja uuden asunnon kylppärissä sitä hukkatilaa vasta onkin, kun tarpeelliset toiminnot (vessa, lavuaari, suihku ja joku paikka pesukoneelle) mahtuisivat puolta pienempään tilaan.

Muutin kuvailemasi kaltaisesta asunnosta 90-luvulla rakennettuun, ja olen niin tyytyväinen! Erillinen keittiö, jossa on runsaasti kaappi- ja laskutilaa, olohuone ja kunnon makuuhuoneet - toinen vaatehuoneella. Pieni kompakti vessa suihkulla, sekä saunatila erikseen. Samat neliöt käytetty paljon järkevämmin ja tehokkaammin, tavarat pysyy järjestyksessä ja on siistimmän näköistä muutenkin.