Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko kaikilla lapsilla kauhea uhma? Paitsi mun.
17.01.2016 |
Aina puhutaan että kun ne parikolmevuotiaat uhmaa niin kauheasti, mutta ei mun lapset ole missään iässä olleet sellaisia. Joskus on huono päivä ja jossain kohtaa tulee kiukku, mutta se ei kestä kauan eikä ole siis jatkuvaa päivittäistä.
Esikoinen on jo aikuinen, ja on kyllä tempperamenttinen, mutta toisaalta on ollut rauhallinen lapsi. Joskus hänen kanssaan väitellään jostain ja hänellä palaa pinna ja korottaa ääntään kun äitemuori on niin ääliö.
Kuusivuotiaat kaksospojat eivät myöskään ole olleet koskaan uhmaiässä, toisen luonne on sellainen että yleensä kaikki käy, toisen sellainen että vaatteista on tarkkaa että ne ei tunnu inhottavalta, kintaat pitää olla tietyt ja tietyllä tavalla, mutta sekään ei ole mitään varsinaista uhmaa, vaan isältään perittyjä geenejä. Toinen pojista on tosiaan kuin isänsä kopio, sekä ulkonäöllisesti että luonteeltaan.
Kun odotin poikia olin huolissani että miten pärjätään, ja mies sanoi että ei mitään hätää, kun itse ollaan rauhallisia luonteita, niin ei meidän pojatkaan voi olla mitään kauheita. No, kyllä nuo riehua osaa, mutta myös olla nätisti kun ollaan ihmisten ilmoilla. Toinen rakastaa esiintymistä ja toinen ei.
Onko niin että meidän lapset ei uhmaa oman luonteensa takia, vai eivätkö uhmaa saamansa kasvatuksen takia? Mistä se uhma johtuu?
Kommentit (22)
Jos lapsi ei uhmaa, on jotain vialla. Jos lapsi ei uhmaa saamansa kasvatuksen takia, jotain on edelleen vialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ollut munkaan lapsilla, esikoinen kans jo aikuinen, kuopus tosin vasta 5, joten kai hän ehtii. T:4:n äiti
Ei ole meilläkään ollut. Teini-iätkin sujuu rauhassa.
Nykyään puhutaan tahtoiästä. Lapsi ilmaisee tahtoaan. Ja Tottakai saa ilmaista. Ei kannata liikaa alkaa rajoittamaan tahtoa. Muuten seuraa kiukku.
Tahtoa voi kyllä ohjailla oikeaan suuntaan
Uskon kyllä, että lasta kunnioittamalla kaikki pääsee helpommalla. Rajat saa siitä huolimatta
Ei kai kaikki lapset uhmaa, etenkään sellaiset jotka ovat luonteeltaan todella rauhallisia. Yhden työkaverin lapsella oli kuulemma pienenä YKSI itkupotkuraivari, ja siihenkin oli perusteltu syy. Minusta tuo kuulostaa uskomattomalta, kun oma lapsi (pian 3 v.) on ollut vauvasta asti todellinen tulisielu ja yhdessä vaiheessa koko päivä oli yhtä isoa raivaria.
No toi kuulostaa mun mielestä ihan tuiki tavalliselta uhmalta..?Se siitä ja sen kestävyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole sanonut että meidän lapsilla olisi ollut parempi kasvatus, mutta ehkä erilainen. Toinen poika on vilkas, puhuu koko ajan jotain höpöhöpöjuttuja, ja keksii omia lauluja ja esiintyy, eli ei ole mikään "rauhallinen" hissukka joka ei sen takia uhmaisi, mutta hän on suht rento luonteeltaan, eli sopeutuva ja innostuu helposti asioista, on valmis tekemään kaikkea mitä itse tai joku muu keksii. Toinen poika taas on ujompi ja pidättyväisempi, viihtyy "takavasemmalla" huolehtii velipojasta, jo pienenä otti toista hihasta kiinni ja esti juoksemasta tielle päättömästi, ja eskarissa kuulemma sanoo että tuu jo sieltä pukemaan kun velipoika on jäänyt suustaan kiinni jonnekin kun pitäisi pukea ulosmenoa varten.
Meillä on suht rento, eli jopa laiskakin kasvatustapa, eli ei ole turhia sääntöjä. Lapset saavat suurimman osan aikaa tehdä mitä haluavat, kunhan eivät hajota paikkoja tai satuta toisiaan. Kun riehuvat liikaa tai tappelevat niin vanhemmat kyllä karjuu että nyt loppuu tuo, ja illalla tapellaan leikkien siivoamisen kanssa. Kasvatus on maalaisjärkeen perustuvaa, lapsenkin oletetaan ymmärtävän tosiasiat kun ne hänelle selitetään. Ja taas kun olivat pieniä ei annettu kovin paljon niitä tilaisuuksia uhmata, kun lähdettiin ulos niin vanhemmat puki ulkovaatteet ja sitten ulos, ei jääty odottelemaan että kaksi-kolmevuotias itse pukee, sama juttu syömisessä iltapuuro lapattiin pojille suuhun vaikka osasivat itsekin syödä. Ei alettu odottaa väsyneen lapsen syömistä, vaan tottuivat siihen että iltapuuroaikaan istuivat omissa tuoleissaan ja availivat suuta ja nielivät menemään, sitten hampaiden pesu, iltasatu ja nukkumaan, ei mitään ongelmaa. Vaipoista luopuminenkin meni myöhään kun ei tapeltu asiasta, siirtyivät potalle ja siitä pöntölle silloin kun heille itselle se kävi. En ole koskaan tajunnut että miksi lapsen pitää kaikki mahdollinen oppia ja tehdä mahdollisimman nuorena, ei lapsilla ole mihinkään kiire.
ap
Itsellä kaksi poikaa.. 13 ja 17. Ei meilläkään ole ollut mitään uhmia, toinen on tempparamenttinen ja omaa tahtoa on ja rajoja tarkennetaan tiukasti ja usein. Toinen ns helppo. Ja taas olen tuuppinut omatoimisuuteen syömisessä ja muussa arkisessa. Jotenkaan en jaksa uskoa siihen että tietyssä iässä lapset on hankalampia... Ja siis on ns kaiken selittävä uhmaikä. Omaan tahtoon kuuluukin kasvaa jotta itsenäistyy. Mutta aikuinen asettaa ne rajat kasvulle; kuinka paljon hyväksytään.. Esim raivoa. Toki voi raivota, mutta siitä sitten seuraus iän mukaan... Esim omaan huoneeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä kaksi poikaa.. 13 ja 17. Ei meilläkään ole ollut mitään uhmia, toinen on tempparamenttinen ja omaa tahtoa on ja rajoja tarkennetaan tiukasti ja usein. Toinen ns helppo. Ja taas olen tuuppinut omatoimisuuteen syömisessä ja muussa arkisessa. Jotenkaan en jaksa uskoa siihen että tietyssä iässä lapset on hankalampia... Ja siis on ns kaiken selittävä uhmaikä. Omaan tahtoon kuuluukin kasvaa jotta itsenäistyy. Mutta aikuinen asettaa ne rajat kasvulle; kuinka paljon hyväksytään.. Esim raivoa. Toki voi raivota, mutta siitä sitten seuraus iän mukaan... Esim omaan huoneeseen.
Siis onko tempperamenttisella sitten joku "jatkuva uhmaikä"? Facessa liikkuu juttu jossa on kaikkia hassuja juttuja joista uhmaikäinen on raivonnut, ja sitä pienten lasten äidit jakaa ja kommentoi että joo just ku meillä, jatkuvaa raivoa jostain, mun mielestä kuulostaa aika oudolta että olisi ihan jatkuvaa.
Mulla itsellä oli päivittäisiä raivareita ja itkukohtauksia kun söin e-pillereitä, ne raivarit loppui kuin seinään kun lopetin pillerit, en tiennyt että pillerit voi aiheuttaa sellaista, luulin silloin nuorena että mies oli mut jotenkin muuttanut hermoheikoksi luonteeksi. Ei mun mielestä jatkuva raivoaminen ole normaalia missään iässä.
Sika usein näkee, että vanhemmat provosoivat sen uhman. Suosittelen kyllä miettimään omaa osuutta tässäkin vuorovaikutuksessa. Kiukkuinen, hermostunut, vaativa. Epäoikeudenmukainen
Sitä saa mitä tilaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kaksi lasta, molemmilla samanlainen kasvatus ja geenit. Toisella uhmaikä kesti 2-vuotiaasta 12-vuotiaaksi, toisella ei ensimmäistäkään uhmakiukkua. Molemmat jo täysi-ikäisiä.
No eikä sitä uhmaa pääse AP:n lapsille syntymään kun vanhemmat tekee kaiken lapsen puolesta. Pukeminen, syöttäminen ja vaipoissa olo ei oo tavallista 2-3 vuotiaalle (vaipat joillakin tietty). En pidä kyllä sitä hyvänä kasvatuksena, että äiti syöttää 3-vuotiaalle iltapuuron. Mietipä kuinka vaikeaa esim. päivähoidossa olisi, jos kaikki 3-vuotiaat olisi kotona oppineet, että äiti syöttää niille ruoan ja pukee vaatteet? ...Niinpä! Kyllä 2-3-vuotiaan kuuluu harjoitella itse pukemista, syömistä ja pitkällä käyntiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä kaksi poikaa.. 13 ja 17. Ei meilläkään ole ollut mitään uhmia, toinen on tempparamenttinen ja omaa tahtoa on ja rajoja tarkennetaan tiukasti ja usein. Toinen ns helppo. Ja taas olen tuuppinut omatoimisuuteen syömisessä ja muussa arkisessa. Jotenkaan en jaksa uskoa siihen että tietyssä iässä lapset on hankalampia... Ja siis on ns kaiken selittävä uhmaikä. Omaan tahtoon kuuluukin kasvaa jotta itsenäistyy. Mutta aikuinen asettaa ne rajat kasvulle; kuinka paljon hyväksytään.. Esim raivoa. Toki voi raivota, mutta siitä sitten seuraus iän mukaan... Esim omaan huoneeseen.
Siis onko tempperamenttisella sitten joku "jatkuva uhmaikä"? Facessa liikkuu juttu jossa on kaikkia hassuja juttuja joista uhmaikäinen on raivonnut, ja sitä pienten lasten äidit jakaa ja kommentoi että joo just ku meillä, jatkuvaa raivoa jostain, mun mielestä kuulostaa aika oudolta että olisi ihan jatkuvaa.
Mulla itsellä oli päivittäisiä raivareita ja itkukohtauksia kun söin e-pillereitä, ne raivarit loppui kuin seinään kun lopetin pillerit, en tiennyt että pillerit voi aiheuttaa sellaista, luulin silloin nuorena että mies oli mut jotenkin muuttanut hermoheikoksi luonteeksi. Ei mun mielestä jatkuva raivoaminen ole normaalia missään iässä.
Sulla ei selvästi ole lapsia. *huuto naurua*
Vierailija kirjoitti:
No eikä sitä uhmaa pääse AP:n lapsille syntymään kun vanhemmat tekee kaiken lapsen puolesta. Pukeminen, syöttäminen ja vaipoissa olo ei oo tavallista 2-3 vuotiaalle (vaipat joillakin tietty). En pidä kyllä sitä hyvänä kasvatuksena, että äiti syöttää 3-vuotiaalle iltapuuron. Mietipä kuinka vaikeaa esim. päivähoidossa olisi, jos kaikki 3-vuotiaat olisi kotona oppineet, että äiti syöttää niille ruoan ja pukee vaatteet? ...Niinpä! Kyllä 2-3-vuotiaan kuuluu harjoitella itse pukemista, syömistä ja pitkällä käyntiä!
Kyllä päivällä söivät toki itse, mutta ei väsyneenä illalla kun pitää nopeasti päästä nukkumaan. Sama juttu kun ulos lähdetään kahden pienen kanssa, ei siinä ole aikaa alkaa odotella tai sitten pukeminen pitäisi aloittaa jo tuntia ennen lähtöä, siinä menee väkisinkin hermo kaikilta, jos toinen on sitten jo pukeissa ja toisella kestää, nytkin toinen poika menee ulos jo kun on pukenut ja odottaa siellä kun velipoika saikkaa vasta pitkähihaisen paidan kanssa. Kaikki asiat ovat oppineet eri ikäisinä, vilkkaampi on yleensä kaiken oppinut ensin, ja velipoika sitten kun on hetken katsonut toisen tekemisiä, konttaaminen, seisominen, käveleminen, potalle meno... Toinen on luonteeltaan sellainen kuin isänsä, ei tykkää muutoksista vaan on rutiinien orja, ja toinen kuin minä eli ei tykkää rutiineista ja voi muuttaa suunnitelmaa lennosta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä kaksi poikaa.. 13 ja 17. Ei meilläkään ole ollut mitään uhmia, toinen on tempparamenttinen ja omaa tahtoa on ja rajoja tarkennetaan tiukasti ja usein. Toinen ns helppo. Ja taas olen tuuppinut omatoimisuuteen syömisessä ja muussa arkisessa. Jotenkaan en jaksa uskoa siihen että tietyssä iässä lapset on hankalampia... Ja siis on ns kaiken selittävä uhmaikä. Omaan tahtoon kuuluukin kasvaa jotta itsenäistyy. Mutta aikuinen asettaa ne rajat kasvulle; kuinka paljon hyväksytään.. Esim raivoa. Toki voi raivota, mutta siitä sitten seuraus iän mukaan... Esim omaan huoneeseen.
Siis onko tempperamenttisella sitten joku "jatkuva uhmaikä"? Facessa liikkuu juttu jossa on kaikkia hassuja juttuja joista uhmaikäinen on raivonnut, ja sitä pienten lasten äidit jakaa ja kommentoi että joo just ku meillä, jatkuvaa raivoa jostain, mun mielestä kuulostaa aika oudolta että olisi ihan jatkuvaa.
Mulla itsellä oli päivittäisiä raivareita ja itkukohtauksia kun söin e-pillereitä, ne raivarit loppui kuin seinään kun lopetin pillerit, en tiennyt että pillerit voi aiheuttaa sellaista, luulin silloin nuorena että mies oli mut jotenkin muuttanut hermoheikoksi luonteeksi. Ei mun mielestä jatkuva raivoaminen ole normaalia missään iässä.
Sulla ei selvästi ole lapsia. *huuto naurua*
On, kolme, ja nuorempia sisaruksiakin useampi, olen hoitanut lapsia kuusivuotiaasta asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä kaksi poikaa.. 13 ja 17. Ei meilläkään ole ollut mitään uhmia, toinen on tempparamenttinen ja omaa tahtoa on ja rajoja tarkennetaan tiukasti ja usein. Toinen ns helppo. Ja taas olen tuuppinut omatoimisuuteen syömisessä ja muussa arkisessa. Jotenkaan en jaksa uskoa siihen että tietyssä iässä lapset on hankalampia... Ja siis on ns kaiken selittävä uhmaikä. Omaan tahtoon kuuluukin kasvaa jotta itsenäistyy. Mutta aikuinen asettaa ne rajat kasvulle; kuinka paljon hyväksytään.. Esim raivoa. Toki voi raivota, mutta siitä sitten seuraus iän mukaan... Esim omaan huoneeseen.
Siis onko tempperamenttisella sitten joku "jatkuva uhmaikä"? Facessa liikkuu juttu jossa on kaikkia hassuja juttuja joista uhmaikäinen on raivonnut, ja sitä pienten lasten äidit jakaa ja kommentoi että joo just ku meillä, jatkuvaa raivoa jostain, mun mielestä kuulostaa aika oudolta että olisi ihan jatkuvaa.
Mulla itsellä oli päivittäisiä raivareita ja itkukohtauksia kun söin e-pillereitä, ne raivarit loppui kuin seinään kun lopetin pillerit, en tiennyt että pillerit voi aiheuttaa sellaista, luulin silloin nuorena että mies oli mut jotenkin muuttanut hermoheikoksi luonteeksi. Ei mun mielestä jatkuva raivoaminen ole normaalia missään iässä.
Sulla ei selvästi ole lapsia. *huuto naurua*
On, kolme, ja nuorempia sisaruksiakin useampi, olen hoitanut lapsia kuusivuotiaasta asti.
Etkä siltikään ymmärrä, että uhmaikä on täysin normaali lapsen kehitykseen kuuluva ikäkausi?! Ei kukaan ole väittänyt, että lapset yleensä raivoaa monta kuukautta tai vuotta putkeen, huonoja päiviä tulee ja menee uhmaiässä, joka kestää ajanjaksona kuitenkin useamman vuoden. Aivan kuten murrosikäkin. Jotenkin naurettavaa ottaa esimerkkinä sun e-pillerit, joilla nyt ei ole mitään tekemistä pienen lapsen uhmaiän kanssa!
Aika moni uhka on vanhemman korvien välissä. Ihan itsestä kiinni, miten suhtautuu lapsensa tahtoihin.
Meillä on 3 lasta, ei kamalaa uhmaikää eikä kamalaa murrosikää, koska minä en olisi sellaisia jaksanut (lue: viitsinyt). Lapsilla sai olla omaa tahtoa pienissä asioissa, ihan se ja sama, oliko sukat punaiset vai siniset tai söikö keittoa isosta teekupista. Sen sijaan isoissa asioissa he oppivat aika nopeasti, että oli turha temppuilla, hoitoon lähdettiin ja haalarit puettiin päälle. Aamun suuri kysymys ei ollut pukeminen vaan se, mitkä sukat tänään laitetaan jalkaan. Lapsillani oli tahtoa, mutta myöt järkeä. Siksi kaupassa ei heittäydytty huutamaan lattialle, vaan etsittiin ruisleipää ja rahkaa. Se oli heidän tehtävänsä, tarpeen perheen hengissäpysymiselle. Itsensä tarpeelliseksi kokeva lapsi kovin harvoin viitsii ryhtyä kirkumaan.
Sama murrosikäisten kanssa. Isoja tunteita sai olla, mutta en minä niistä mennyt henkilökohtaisesti loukaantumaan. Olisin voinut sata kertaa karjua lapsilleni ja huutaa, että vihaan heitä, mutta ei se murkkuikää olisi poistanut. Siksi minä olin perheen aikuinen, vakaa ja tylsä, joka otti vastaan leimahtavan kiukun eikä tehnyt siitä numeroa. Kun antoi lapselle aikaa, asiat päätyivät pian oikeisiin mittasuhteisiin.
Minä halusin helpon elämän ja sellaisen saa parhaiten, kun ei tartu jokaiseen ikävään asiaan kiinni ja märehdi niitä uudestaan ja uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni uhka on vanhemman korvien välissä. Ihan itsestä kiinni, miten suhtautuu lapsensa tahtoihin.
Meillä on 3 lasta, ei kamalaa uhmaikää eikä kamalaa murrosikää, koska minä en olisi sellaisia jaksanut (lue: viitsinyt). Lapsilla sai olla omaa tahtoa pienissä asioissa, ihan se ja sama, oliko sukat punaiset vai siniset tai söikö keittoa isosta teekupista. Sen sijaan isoissa asioissa he oppivat aika nopeasti, että oli turha temppuilla, hoitoon lähdettiin ja haalarit puettiin päälle. Aamun suuri kysymys ei ollut pukeminen vaan se, mitkä sukat tänään laitetaan jalkaan. Lapsillani oli tahtoa, mutta myöt järkeä. Siksi kaupassa ei heittäydytty huutamaan lattialle, vaan etsittiin ruisleipää ja rahkaa. Se oli heidän tehtävänsä, tarpeen perheen hengissäpysymiselle. Itsensä tarpeelliseksi kokeva lapsi kovin harvoin viitsii ryhtyä kirkumaan.
Sama murrosikäisten kanssa. Isoja tunteita sai olla, mutta en minä niistä mennyt henkilökohtaisesti loukaantumaan. Olisin voinut sata kertaa karjua lapsilleni ja huutaa, että vihaan heitä, mutta ei se murkkuikää olisi poistanut. Siksi minä olin perheen aikuinen, vakaa ja tylsä, joka otti vastaan leimahtavan kiukun eikä tehnyt siitä numeroa. Kun antoi lapselle aikaa, asiat päätyivät pian oikeisiin mittasuhteisiin.
Minä halusin helpon elämän ja sellaisen saa parhaiten, kun ei tartu jokaiseen ikävään asiaan kiinni ja märehdi niitä uudestaan ja uudestaan.
Meillä täsmälleen samoilla n. Kaupassakin sujui juurikin. Omien tehtävien avulla.
Mieheni sanoi, että kaikesta saa niin hankalaa kuin haluaa. Meillä ei haluttu. Peraatteena on, että kaikilla pitää olla kivaa omassa kodissaan
Kovin on taas surullista luettavaa, kun äidit, joiden lapsilla ei ole ollut uhmaikää vihjaavat, että uhmaikä on vaan huonon vanhemmuuden tulosta. Yhtä lailla voisin väittää, että teidän Niko-Petterit, joilla ei ole ollut uhmaa ovat niin vässyköitä, että jäävät elämän jalkoihin, kun sitä omaa tahtoa ei löydy. En kuitenkaan viitsi alkaa yleistämään, toisin kuin te.
Meillä ei tapella sukkien väristä tai miltä lautaselta syödään iltapuuro. Meillä uhma liittyy siihen, että lapsi on tajunnut, että hänelläkin saa olla omaa tahtoa ja sitä tempperamenttisena näyttää välillä. Lapseni rakastaa ulkoilua, mutta saattaa vetää pukiessa raivarit, koska se pukeminen ei talvella aina ole kivaa. Tämä on uhmaa. Yhtälailla lapsi saattaa vetää raivarit, koska puki itse sukat väärinpäin jalkaan. Yleensä tyyntyy tästä yhtä nopeasti, kuin aloittikin. Meillä ei tehdä uhmasta isoa numeroa ja me ymmärrämme, että nämä kuuluvat pienen lapsen normaaliin kasvuun. Säälittää vanhemmat, jotka eivät tätä tajua.
Vierailija kirjoitti:
Kovin on taas surullista luettavaa, kun äidit, joiden lapsilla ei ole ollut uhmaikää vihjaavat, että uhmaikä on vaan huonon vanhemmuuden tulosta. Yhtä lailla voisin väittää, että teidän Niko-Petterit, joilla ei ole ollut uhmaa ovat niin vässyköitä, että jäävät elämän jalkoihin, kun sitä omaa tahtoa ei löydy. En kuitenkaan viitsi alkaa yleistämään, toisin kuin te.
Meillä ei tapella sukkien väristä tai miltä lautaselta syödään iltapuuro. Meillä uhma liittyy siihen, että lapsi on tajunnut, että hänelläkin saa olla omaa tahtoa ja sitä tempperamenttisena näyttää välillä. Lapseni rakastaa ulkoilua, mutta saattaa vetää pukiessa raivarit, koska se pukeminen ei talvella aina ole kivaa. Tämä on uhmaa. Yhtälailla lapsi saattaa vetää raivarit, koska puki itse sukat väärinpäin jalkaan. Yleensä tyyntyy tästä yhtä nopeasti, kuin aloittikin. Meillä ei tehdä uhmasta isoa numeroa ja me ymmärrämme, että nämä kuuluvat pienen lapsen normaaliin kasvuun. Säälittää vanhemmat, jotka eivät tätä tajua.
En minä edes muista lapsen itkuja. Kai jokainen saa turhautua joskus
Mitään puhutaan tahtoiästä. Ei uhmasta.
Samoja n teini-iän kapinan tiedetään usein liittyvän ympäristöön ja vuorovaikutukseen
Alue: Aihe vapaa
Kasvatus ehdottomasti, olette parempia kasvattajia kuin kukaan muu ja uhma on täysin keksitty juttu.